Neo Rauch

'Aufstand'

Vuonna 1960 syntynyt leipzigilainen maalari Neo Rauch on Saksan keskipolven menestyksekkäimpiä taidemaalareita. Hänen menestyksensä on ollut viime vuosina todella huimaa. Häntä arvostetaan suuresti erityisesti ulkomailla.

Häntä pidetään ”Uuden Leipzigin-koulun” pääedustajana. Leipzigissa oli ennen muurin murtumista, DDR:n ahtaan oikeaoppisesti hallinnoidun taidemaailman sisällä, muutamia maalareita, jotka tekivät figuratiivisia töitä ja saivat kaikkea valvovalta DDR-valtiolta enemmän vapauksia kuin muut: Bernhard Heisig, Wolfgang Mattheuer ja Werner Tübke. Näillä maalareilla ja Neo Rauchilla ei ole juurikaan yhteistä. Hän liikkuu taiteilijana paljon heitä vapaammin ja suhtautuu DDR:n perintöön pikemminkin röyhkeästi ja ironisesti kuin katkerasti.

Tavaramerkki Leipzig

Kun puhutaan leipzigilaisesta maalaustaiteesta, ei tarvitse yleensä odottaa pitkäänkään, että esiin nousee kysymys, onko nykyisin itse asiassa – enää tai taas – sellaista kuin ”saksalainen maalaustaide”. Neo Rauch on epäilemättä ”saksalainen maalari” ja hän on vieläpä tunnistettavasti itäsaksalainen maalari. Hänen maalauksissaan on poliittinen pohjavire: ne reagoivat omaan aikaamme, sen mullistuksiin ja ristiriitoihin. Niiden maisemat ja aiheet herättävät vain vähän Saksaa tuntevassa vääjäämättä mielleyhtymiä, jotka paikantuvat maan itäosiin. Mutta hänen viitteensä eivät ole missään tapauksessa julistuksellisia eivätkä milloinkaan nostalgisia.

'Einkehr'

Kysymykseen, onko hän saksalainen maalari, hän vastasi Spiegel-lehden haastattelussa seuraavasti: ”En joka tapauksessa ainakaan kiistäisi sitä, koska olen sitä mieltä, että maailmassa on vain silloin todella väriä, kun kuuluu selväpiirteisiä alueellisia äänenpainoja, ja korkeatasoisia sellaisia. Vastakohtana jollekin kulttuuri-esperantolle.”

Luonteenomainen tyyli

Neo Rauch on onnistunut kehittämään – edellytys hyville markkina-asemille sekin – tunnistettavan ja yksin hänelle luonteenomaisen tyylin. Hänen taiteensa on ennen muuta esittävän ilmaisun taidetta. Hän suosii maalauksissaan omaperäistä, himmeän murrettua väriskaalaa. Se on tulosta mieltymyksestä vanhakantaisiin lastenkirjoihin ja ennen kaikkea halpojen sarjakuvien räikeisiin värimaailmoihin.

Tapa jolla Neo Rauch ilmentää maailmaansa, on myös paljolti kytköksissä poptaiteen alkuvuosien hilpeään ironiaan, johon hän reagoi vilkkaasti yhden sukupolven etäisyydeltä. Poptaiteesta ei liioin tiennyt koskaan kovin tarkkaan, oliko kyse ankarasta kritiikistä kulutusmaailman fetissejä kohtaan vai ehkä vain tuon samaisen maailman ylilyönnistä.

Monimerkityksisiä nimiä

'Sucher'

Tehokas ase taistelussa banaalia yksiselitteisyyttä vastaan ovat Rauchin maalausten monimerkityksiset nimet: Leitung (’johto’) – se voi olla mitä vain johtajasta sähköjohdonpätkään. Sucher (’etsijä’) ei ole Rauchilla mikään ”ajattelija” vaan mies, joka etsii räjähteitä abstraktin muotoiselta miinakentältä.

Neo Rauch on antanut Wolfsburgissa pitämälleen näyttelylle nimeksi Neue Rollen (’uusia rooleja’), eikä voi tietää varmasti, viittaako hän sillä kuviensa ajankohtaisuuteen – viimeiset tulivat ateljeesta näyttelyn avajaisia edeltäneellä viikolla, eikä niistä ollut ehtinyt edes maali kunnolla kuivua – vai tarkoittaako nimi sitä, että hän hakee taiteelleen uutta roolia. Maailma uusissa rooleissa, taiteilija hakemassa rooliaan maailmassa, kommentaattori vai uneksija, oman peilikuvansa vihollinen vai peili?

Kuvat täynnä kuvia. Simultaaninäyttämö kankaalla

'Neue Rollen'

Isokokoisessa Neue Rollen -nimisessä maalauksessa on kolme kohtausta. Etualalla on nainen selittämässä lapselle maailmaa luonnonkatastrofia esittävän pahvisen pienoismallin ääressä. Vieressä on ryhmä opiskelijoita huitelemassa maailmaa fraaseiksi Ranskan vallankumouksen aikaisessa sotisovassa sapeli pystyssä ja olutlasi käden ulottuvilla. Ja kolmannessa kohtauksessa on köynnöksin koristeltu giljotiini ja kolme ihmistä testailemassa naureskellen kuolemista. Kaikki tapahtuu valtavan kirjahyllykulissin ja omiaan hölisevien katsojien edessä.

Rauch on leikannut nämä oudot kohtaukset tyypillisen kerronnalliseen tapaansa yhteen kuin simultaaninäyttämöllä. Rohkeasti yhteen nivotut, samanaikaisesti etenevät tapahtumat ovat kuin otteita absurdista, minidraamojen täyttämästä maailmanteatterista. Tuntuu melkein kuin tässä maalaustavassa olisi haluttu ottaa oppia televisiosta, jota katsoessa voi hyppiä apokalypsin kanavalta toiselle hyvää tuultaan menettämättä.

Neo Rauch nauttii voidessaan leikitellä vapaasti kaikilla maalaustaiteen keinoilla. Hän käyttää täysin rinnoin hyväkseen taiteilijan (narrin-)vapautta. Hän käsittelee henkilöitä kuin lavaste-esineitä, joita voi siirrellä kuvapinnalla sinne tänne. Tilat vaihtuvat toisikseen, sulautuvat villisti yhteen perspektiivisäännöistä piittaamatta. Luonteenomaista Rauchin töille on kollaasin henki ja se että aiheet sekoittuvat niissä kuin unessa. Tarina tarinoiden pyörteenä.

Neo-surrealismia, leikkiä perinteellä

Käy yhä selvemmäksi, että Rauchin taide sijoittuu surrealistisen maalaustaiteen traditioon. Muutamissa hänen kuvissaan, joissa esineiden ääriviivat sulavat pois, näyttää olevan selviä viittauksia kuvataikuri Salvador Daliin. Mutta Rauch poikkeaa 30-luvun klassisesta surrealismista siinä, että hänen tarinansa eivät kumpua alitajunnan hurmoksesta ja automatiikasta. Hänen unensa näyttävät täysin valveilla konstruoiduilta.

'Handel'

Neo Rauch ei enää hairahdu väärään dualismiin: abstraktio tai esittävä taide. Hänen työnsä yhdistävät nuo molemmat yhtenäiseksi tyyliksi. Narratiivinen maalaustaide tarvitsee aiheitaan kehitelläkseen kuvasarjaa ja mahdollisuuden tarttua kuvallisesti ilmennettäviin tuttuihin tapahtumiin. Neo Rauchin töissä on sekä kuvayhdistelmiä ja kollaasin tapaan risteäviä kuvia että puhekuplia – jotka tosin jäävät aina tyhjiksi, tyypillistä kyllä. Kuva sanoo jotakin, haluaa sanoa jotakin, sen tulee sanoa jotakin – ja se sanoo sanottavansa vaiti. Se on kieltä, joka näyttää lapsellisen helpolta mutta pysyy hengissä vain arvoituksellisuutensa ansiosta.

Unimaailmoja

'Plazenta'

Neo Rauchin neo-surrealismi ammentaa konstruoiduista unimaailmoista. Tyypillistä Rauchille on pyrkimys väistää nykyajan vaatimukset ja ainakin pitää kiinni taitelijan vapaudesta. Monet hänen hahmoistaan näyttävät siltä kuin ne olisivat eksyneet hänen kuvamaailmoihinsa menneiltä vuosisadoilta. Paljon viitteitä on porvarillisen ajan alkuvaiheisiin, Ranskan vallankumoukseen ja sen kannoilla seuranneeseen biedermeieriin ja saksalaiseen romantiikkaan.

Rauchin kuvat ovat kasvattaneet viime vuosina jatkuvasti kokoaan. Ne ovat nykyisin suuruudeltaan noin 3 x 4 metriä. Paitsi unimaailma myös näyttämöllinen momentti on nyt paljon korostuneemmin esillä kuin ensimmäisissä kuvissa. Rauchin maailma on teatterin maailmaa, joka näyttää otteita suuresta maailmanteatterista. Maalari piiloutuu taidokkaasti kohtauksiinsa. Niin paljon kuin hänellä onkin viitteitä nykyaikaan, hän on varannut itselleen ohjaaja roolin – ja tietysti pääosan unissakävelijänä.