Jugendszenen.com – Individualisteja yhdellä klikkauksella

Cosplay, gootit, ultrat, demoskene, bm ja dm tai peräti visual kei – www.jugendszenen.com on omiaan kaikille niille, joille tällaiset ilmaisut ovat pelkkiä kysymysmerkkejä.
"Ihmettelen todella, mitä tuollaisilla nettisanastoilla tekee… sillä ihmisiä joko kiinnostaa bm tai dm tai sitten ei. Ja jos ei, niin myöskään tämänkaltaiset hölmöt yleisesittelyt eivät kiinnosta”, kirjoittaa muuan hevimetallisti eräällä nettisivulla kritisoiden sivua, joka pyrkii auttamaan ulkopuolisia saamaan jotain tolkkua eri skeneistä – kritisoijan oma, bm ja dm mukaan lukien.
Viisi vuotta jugendszenen.comia
Sivustolta www.jugendszenen.com löytyy vastaus kysymyksiin: kuka kuuluu mihinkin, miten, missä ja miksi? Tämän professori Ronald Hitzlerin johtaman Dortmundin yliopiston yleisen sosiologian laitoksen verkkosivuston mukaan bm on black metalia ja dm death metalia. Molemmat löytyvät omina alakulttuureinaan, skeneinä, sivuston skenekatalogista. Klikkaamalla voi ladata aiheesta pienen kuvauksen, jossa esitellään ja selitetään kunkin skenen historiaa, ideologista taustaa, siihen liittyviä trendejä, asenteita ja elämäntapoja siinä kuin symboleita ja rituaalejakin. Siellä kerrotaan myös kunkin skenen ajankohtaiset tapahtumat ja tapaamispaikat, selvitetään yhteydenpitokanavat, rakenteet ja suhteet muihin skeneihin. Nykyisellään sivustolla on 21 kuvausta, ja niin ilahduttavan havainnollinen kuin se onkin – sen selkeä rakenne herättää myös epäilyksiä: onko tietoisesti ja selvästi valtavirrasta erottautumaan pyrkivistä vannoutuneista individualisteista koostuvia skenejä yleensä mahdollista ahtaa johonkin luetteloon?Portaali ja sen tehtävät
Projektin koordinaattorina toimivan Daniel Tepen mukaan “skenejä syntyy musiikkilajien, muotivirtausten ja urheilulajien ympärille”. Hän selittää saksalaiselle uutistoimisto dpa:lle, että skeneilmiö syntyi 1970-luvulla, kun nuorilla oli tarvetta yhteisöille ja huvielämyksille. Saksan 2000-luvun suurimpiin skeneihin hän laskee hiphopin, teknon ja skeittauksen. Myös internet tuottaa jatkuvasti uusia nuorisoskenejä: “On skenejä, jotka elävät pääosin internetissä – kuten esimerkiksi nettiroolipelit”, sanoo Tepe. Skene on hänen mukaansa kuin astia, “jonka voi täyttää sitä ‘omaa juttuaan’ etsiessä, ja se ikään kuin antaa tälle etsinnälle muodon.” Dortmundin yliopisto puolestaan on jo vuosia yrittänyt päästä perille näistä astioista.
Tutkijat saavat tietonsa perinteisen sosiologisin keinoin, haastattelemalla ja havainnoimalla. Monet sivuston skenekuvauksista ovat kuitenkin myös skeneen kuuluvien itsensä kirjoittamia. Niinpä sosiologit pitävätkin portaaliaan skene-etnografiana, joka ei pyri esittämään akateemista sosiologista tietoa “teknisellä, kovin konstikkaalla” ja sellaisena vieraannuttavalla tavalla. ”Esittämistavassamme on pikemminkin ajatuksena se, että yritämme tehdä siitä, mitä jotkut harrastavat, hieman ymmärrettävämpää ja helppotajuisempaa niille, jotka eivät sitä harrasta.” Portaali on tarkoitettu perusaineistoksi ja tietopankiksi sosiologien tutkijakollegoille ja opettajille, mutta myös skeneihmisille itselleen. Ja nämä ovat osoittaneet olevansa siitä hyvin kiinnostuneita ja tarkan kriittisiä. Monet valittavatkin omilla sivuillaan jugendszenen.comin sponsorista, musiikkikanava MTV:stä. Dortmundin sosiologit myöntävät, että heidän sivustonsa tuottaa myös perusfaktaa “skenespesifeistä markkinointistrategioista”. Oiva valinta tv-kanavalta, jonka pääasiallinen kohderyhmä ovat kaikenlaiset nuoret ja joka osaa varmasti käyttää hyödykseen käytännönläheistä yleiskuvaa nuorten moninaisista tekemisistä.
Skenejä ja klikkailijoita
Monet skene-ihmiset klikkailevat tiensä portaalin lävitse ja käyvät kiihkeää keskustelua. ”Gothic Lolita tulee visual keistä. Eikä visual kei ole goottia sen enempää kuin sen takana olevat bänditkään. Ottakaa ensin asioista selvää ennen kuin julkaisette tuollaista. Näitä juttuja lukee joka päivä monta kymmentä ihmisiä, ja he ottavat ne ihan täydestä!” kihisee eräs surffailija jugendszenen.comin kommentointiosiossa. Mutta tätä dortmundilaissivustoa kommentoidaan myös muissa portaaleissa, esimerkiksi forum.schwarzes-wuersburg-sivustolla: ”Kuten sanottu, artikkelien kirjoittajat eivät ole ainakaan ihan pihalla skenenistä. Ehkä siitä on ollut tarkoitus tehdä infosivusto vanhemmille ja opettajille, ja se on todennäköisesti Wikipediaa luotettavampi. Minusta tuntuu, että artikkelit on tarkoitettu äiskälle ja iskälle, jotta he pysyisivät kärryillä siitä mitä heidän lapsensa puuhastelevat (onhan perheissä aika usein kommunikaatio-ongelmia tietyssä elämänvaiheessa). Ja ’stereotyyppiset’ esittelyt sopivat luultavasti paremmin siihen tarkoitukseen … Saatan kuvitella esimerkiksi ylihuolehtivaisen 68-lukulaisäipän, joka näkee jo poikansa hakkaamassa ulkomaalaisia koska tällä on lyhyeksi kynitty tukka, valkaistut farkut, henkselit ja DocMartens-maiharit… ja poikaraasu on todennäköisesti pelkkä ’Oi!’ tai peräti ’sharp’.”Tällainen sitaatti suorastaan huutaa selitystä, jotakuta joka yrittäisi kääntää sen selkokielelle. Kukaan ei taitaisi kuitenkaan pystyä sanomaan, kuinka hyvin se onnistuu. Parhaiten se kävisi skene-ihmisiltä itseltään, mutta heitä ei tietenkään kiinnosta valistaa sitä samaa suurta yleisöä, jota he karttavat, välttelevät tai kritisoivat. Ja mahtavatko skenet tosiasiassa ollakaan niin homogeenisia että kaikki niihin kuuluvat puhuisivat samaa kieltä ja samaa slangia ja ajattelisivat samoja ajatuksia? Ja mahtuisivat samaan tiivistelmään? Tämä ja kaikki tähän liittyvä kiinnostaa Saksassa monia – jugendszenen.comissa on ollut viimeisten viiden vuoden aikana runsaat 800 000 kävijää etsimässä näkökulmia ja näköaloja, ehkä myös hairahtuneeksi olettamaansa poikaa tai vieraantunutta tytärtä. – Ja he ovat löytäneet sieltä yhtä ja toista mielenkiintoista, pikaväläyksiä monenkirjavista skeneistä, häivähdyksen jostakin, jota kuvaukset eivät totisesti kata: elävästä elämästä.
on ympäristö- ja yhteiskuntakysymyksiin erikoistunut toimittaja ja kirjailija.
Copyright: Goethe-Institut, Online-Redaktion
Jäikö sinulle kysyttävää tästä artikkelista? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de
Maaliskuu 2008











