Matthias Schweighöfer

Kylmäpäinen enkeli

copyright: Warner Bros Entertainment GmbHcopyright: Warner Bros Entertainment GmbH
Matthias Schweighöfer on ehtinyt kokea näyttelijänurallaan jo melkein kaikki mahdolliset nousut ja laskut. Hän on esittänyt monia aikalaishistorian henkilöitä – Friedrich Schilleristä Rainer Langhansiin. Mutta vuonna 2007 hän, juhlittu nuori tähtinäyttelijä, huomaa yhtäkkiä olevansa työtön. Nykyisin hänellä on taas runsaasti töitä ja kysyntää, mutta Schweighöfer aikoo kuitenkin pyrkiä tulevaisuudessa irrottautumaan kansallisen roolitarjonnan rajoista – yksi syy siihen, että hän suuntaa tuntosarvensa Yhdysvaltoihin.

Matthias Schweighöfer ei säikähdä historiallisia aiheita. Poikamainen enkelikasvoinen näyttelijä, jonka omapäiset vaaleat hiukset ovat aina hiukan epäjärjestyksessä, on viime vuosina ottanut vastaan rooleja, jotka saisivat monelta hänen kollegaltaan polvet tutisemaan. Vuonna 2005 hän esittää pelotta ja palavalla innolla Friedrich Schilleriä ja vuonna 2007 kapinallisen 68-sukupolven ja kommuuniasumisen veteraania Rainer Langhansia elokuvassa Das wilde Leben. Hän pitää suurista historiallisista aiheista ja on sitä mieltä, että saksalaiset suhtautuvat yhä turhan jäykästi omaan historiaansa.

Schweighöfer lataa suurmiehiä näytellessään hahmoihinsa intohimoa, joka saa ne uskaltautumaan äärimmäisyyksiin ja ylittämään mahdottomilta tuntuvat esteet. Mutta hän esittää usein myös kaihoisia luonteita, yksinäisiä susia – niin kuin kölniläistä ambulanssihoitajaa, jota kaikki kutsuvat vain Crashiksi ja joka liikkuu elokuvassa Kammerflimmern (2005) kuin unissakävelijä kaiken nielevän onnettomuuden ja kurjuuden keskellä ja yrittää auttaa epätoivoisia taas jaloilleen. Hän yltää ainutlaatuiseen roolisuoritukseen kohtauksessa, jossa tyttö on aikeissa tehdä itsemurhan hyppäämällä kerrostalon katolta ja Crash heittää hänelle huolettomasti takkinsa ja pari tupakantumppia ja kietoo hänet vastustamattomasti keskusteluun. Kohtaus nostaa vedet silmiin: Harmaata betonia kaikkialla, kylmä tuuli, tytöllä pahasti pöhöttyneet silmät ja tuulen tuivertama tukka, ja Schweighöfer ilmestyy paikalle kuin hontelonkömpelö, täydellisen kylmäpäinen enkeli ja huomauttaa lakonisesti: ”Minulle taas ei oikein koskaan satu mitään.”

Teatterikoulu kesken

Matthias Schweighöfer on näyttelijäparin lapsena imenyt ammattinsa melkein äidinmaidosta. Mutta toisin kuin vanhempansa, vuonna 1981 Anklamissa Mecklenburgissa syntynyt poika ei päädy teatteriin perinteistä tietä: hän jättää maineikkaan berliiniläisen Ernst Busch -teatterikoulun kesken käytyään sitä vain yhden vuoden ja paneutuu sen sijasta ensimmäisiin televisiorooleihinsa. Sitten hän kapuaakin reipasta tahtia ylöspäin; hetken aikaa näyttää siltä kuin Schweighöfer olisi kaikkialla saksalaisessa elokuvassa ja televisiossa. Vuonna 2005 hänet palkitaan osastaan Kammerflimmern-elokuvassa parhaana nuorena näyttelijänä. Ja Baijerin filmipalkinnon tuomaristo katsoo jo kaksi vuotta myöhemmin, että juuri 26 vuotta täyttänyt Schweighöfer ansaitsee parhaan miespuolisen pääosanesittäjän valtionpalkinnon – ennen kuin joutuu pitämään tahtomattaan luovan tauon.

“”Minä tiedän miltä tuntuu, kun kohu on ohi”, kommentoi Schweighöfer vuoden ja kolme kuukautta kestänyttä työttömyyskauttaan Stern.de-internetsivustolla vuonna 2008 julkaistussa haastattelussa jälkeenpäin. ”Ehkä minua oli nähty tarpeeksi”, hän arvelee. ”Olin ehkä myös liian monimutkainen. Olen nimittäin myös mielettömän vaatelias sen suhteen, minkälaisia tarjouksia hyväksyn ja mitä en. Olen mieluummin ansaitsematta mitään.” Schweighöferin tyytymättömyys ja haluttomuus tehdä kompromisseja ovat saaneet hänet lopulta lähtemään uuteen uhkayritykseen: Hän tukee tuottajana omalla rahallaan ohjaaja Nikolai Müllerschönin käsikirjoittamaa elokuvaa Der Rote Baron (2008).

Schweighöfer esiintyy itse elokuvan pääosassa, ensimmäisen maailmansodan sankarina pidetyn, legendaarisen ja kiistellyn saksalaisen taistelulentäjän roolissa, ja aavistelee jo ennen ensi-iltaa: ”Tästä elokuvasta voi varmasti kyllä myös saada nenilleen.” Elokuvan budjetti on ennätykselliset 18 miljoonaa euroa, siihen on kiinnitetty päähenkilö Richthofenin vastapeluriksi Joseph Fiennes ja se on tarkoitettu kansainvälisille markkinoille. Der Rote Baron saakin sitten Saksassa murskaavat arvostelut – Süddeutsche Zeitungin kriitikko kirjoittaa nähneensä ”filmatun muotikatalogin” –, ei löydä oikein kunnolla katsojiakaan eikä jaksa sinnitellä kymmenen kärjessä -listalla kuin vaivaiset kolme viikkoa.

Toiveena riippumattomuus

Schweighöfer on tästä opettavaisesta kokemuksesta huolimatta innoissaan ajatuksesta raivata itselleen riippumaton asema ja kulkea taiteellisesti uusia teitä. ”Aion filmata vuoden 2009 lopulla itse ensimmäisen elokuvani”, hän ilmoittaa dpa-tietotoimistolle ja lisää laativansa sen käsikirjoituksen yhdessä Anita Deckerin kanssa, joka on ollut toisena käsikirjoittajana myös menestyselokuvassa Keinohrhasen. Schweighöfer on lisäksi nykyisin lähes keskeytyksettä kameran edessä: Hän näyttelee yhdessä baijerilaisen kulttinäyttelijä Joseph Bierbichlerin ja kriitikoiden arvostaman Sandra Hüllerin kanssa elokuvassa Rigor Mortis (elokuvateattereissa suunnitelmien mukaan vuonna 2009). Jännityksellä odotetaan elokuvaa Mein Leben, legendaarisen saksalaiskriitikko Marcel Reich-Ranickin elämäkertafilmatisointia. Matthias Schweighöfer näyttelee tässä, suunnitelmien mukaan keväällä 2009 esitettävässä televisioelokuvassa tuota saksalaisen kirjallisuuden paavia nuorena, 20–40-vuotiaana. Schweighöfer suhtautuu luonteenomaisen huolettomaan tapaansa myös tähän rooliin, jossa hänen tehtävänään on esittää yhä elossa olevaa legendaa: hänestä on vaaleatukkaisena hauska näytellä ”mustahiuksista ja kaljua” älyn jättiläistä.

Matthias Schweighöfer oppi tuntemaan Tom Cruisen ja arvostamaan tätä näytellessään saksalaissotilaan roolin Stauffenberg-draamassa Operaatio Valkyrie (2008). Arvostus on molemminpuolista; Schweighöfer kehuu amerikkalaiskollegaansa ”todella cooliksi tyypiksi”. Mutta tällä Berliinissä asuvalla saksalaisella on muitakin kontakteja Yhdysvaltoihin: Schweighöfer on mukana myös 2009 elokuvateattereihin tulevassa Night Train -nimisessä yhdysvaltalaisproduktiossa. Die Welt -lehden haastattelussa hän torjuu kuitenkin ensi hätiin kaikki spekulaatiot tulossa olevasta Hollywood-urasta ja antaa sen sijaan tunnustusta eurooppalaiselle elokuvalle: ”Minunkaltaisiani on siellä satoja, ja ilman saksalaiskorotusta. Niin kauan kuin täällä tehdään myös englanniksi elokuvia, joita voidaan esittää myös Yhdysvalloissa, otan aivan rennosti.”

 

Lasse Ole Hempel
on kulttuurintutkija ja journalisti. Hän työskentelee toimittajana ja kustannustoimittajana Berliinissä.

Copyright: Goethe-Institut, Online-Redaktion

Jäikö sinulle kysyttävää tästä artikkelista? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Syyskuu 2008

Linkkejä

Weblog: Rory’s Berlin-Blog

Rory MacLean Weblog
Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

Youth in Germany

Fashion, music, dress, political orientation: what exactly is it that defines youth and youth cultures?