Rajanylityksiä

Hän opiskeli hiukan yli kaksikymppisenä Damaskoksessa arabian kieltä. Hän väitteli 29-vuotiaana ja aloitti korkeakouluopettajana Lontoossa. Neljäkymmentävuotiaana hänelle myönnettiin dosentin pätevyys, ja 44-vuotiaana hän johtaa Berliinissä sijaitsevaa Zentrum Moderner Orient - tutkimuslaitosta (ZMO), ainoaa saksalaisinstituuttia, jossa tutkitaan monitieteisesti ja historiallis-vertailevasta näkökulmasta Lähi-itää, Afrikkaa, Etelä- ja Kaakkois-Aasiaa. Jossain välissä hän on myös ehtinyt mennä naimisiin, synnyttää kaksi lasta ja muuttaa useaan kertaan. Nähtäväksi jää, mitä vielä seuraa…

Kasainvälisen uran tehnyt professori Ulrike Freitag on kotoisin Freiburgista. Hän matkusti jo nuorena Tunisian halki ja suoritti kielikurssin Egyptissä. Hän puhuu nykyisin täydellistä arabiaa ja turkkia. Sitten seurasivat tutkimusperiodit Singaporessa ja Javalla, Lontoossa, Münchenissä ja lopuksi Bonnissa, jossa hänestä tuli islamintutkimuksen professori.

Kun hän päätyi vuonna 1982 Freiburgissa opiskelemaan islamintutkimusta, historiaa ja nykysaksalaista kirjallisuustiedettä, hän tiesi joutuvansa lähtemään myös islamilaiseen maahan – ei mikään kevyt päätös naiselle. Saksan valtion myöntämä vuoden mittainen apuraha antoi hänelle mahdollisuuden opiskella arabiaa ja historiaa Damaskoksen yliopistossa Syyriassa. Tämä tapahtui vuosina 1984 ja 1985, aikana, jolloin Lähi-idässä riehui ensimmäinen Persianlahden sota ja Syyrian presidentti Hafiz al-Assad hyökkäsi ankarasti muslimiveljeskuntaa vastaan. Ei minkäänlaista tilaisuutta helliä romantisoitua kuvaa arabimaailmasta. Ulrike Freitag sanoo nyt: ”Minä olen opiskellut siellä, minä rakastan sitä kaupunkia, mutta se ei tarkoita, että näkisin vaaleanpunaisten silmälasien läpi kaiken, mitä siellä tapahtuu.”

Arabimaailma – mitä se on?

Arabia on Koraanin kieli. Mutta voidaanko puhua islamista, ”arabimaailmasta”, kysyy Ulrike Freitag, jos ei edes se ole selvää, kuka on arabi ja kuka ei? Arabiliiga koostuu 22 maasta, joukossa Somalia, Sudan ja Komorit. Useimmat maailman 1,2 miljardista muslimista elävät nykyisin perinteisten arabialueiden ulkopuolella, Pakistanissa, Bangladeshissa, Intiassa ja Indonesiassa.

Ulrike Freitag näkee Lähi-idän, Afrikan ja Etelä-Intian historiallisesti vertaillen yhdessä. Hänen mielestään on vahinko, että näiden alueiden tutkimus on yliopistossa erotettu omiksi oppiaineikseen. Maantieteellisesti laaja näkökulma, joka kattaa islam-vaikutteiset yhteiskunnat Mauritaniasta Indonesiaan, avaa hänen johtamalleen laitokselle mahdollisuuden tutkia esimerkiksi nuorten koraanikoululaisten monikansallisia verkostoja, joiden kaltaiset ilmiöt jäävät huomioimatta, kun asioita lähestytään pelkästään alueellisesta näkökulmasta. Laitoksen uusin tutkimusprojekti on esimerkkitapaus tästä. Se on otsikoitu seuraavasti: ”Euroopan muslimit ja ne afrikkalaiset ja aasialaiset yhteiskunnat, joista he ovat lähtöisin.”

Freitag on ollut jo pitkään sitä mieltä, että on niin ikään väärin tarkastella islamismia (erotuksena islamista) ideologisesti vakiintuneena kokonaisuutena. ”Islamisteja” on moneen junaan, eivätkä ”islam-fasismin” kaltaiset leimasimet auta asiaa vähääkään. ”Käsite hämärtää islamististen liikkeiden moninaisuuden. Abu Mus’ab al-Zarqawi olisi hieronut ihmeissään silmiään, jos olisi kuullut, että hänen nimensä mainitaan samaan hengenvetoon Muqtada al-Sadrin, irakilaisten šiiataistelijoiden johtajan, kanssa, yllyttihän hän taisteluun šiioja vastaan. Sunnalainen Hamas ja šiialainen Hizbollah saattavat solmia strategisia liittoja keskenään, mutta niiden pääsuuntaukset eroavat toisistaan sekä poliittisesti että uskonnollisesti. ’Islam-fasismi’ jättää huomiotta tuollaiset islamististen liikkeiden tutkimisen ja tukahduttamisen kannalta välttämättömät erot ja on omiaan johtamaan moninaisiin väärinkäsityksiin.”

Modernisaatiotendenssejä

”Me emme tutki ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä vaan pitkäaikaisempia kehityslinjoja, ja tavoitteenamme on syventää globalisaatiokeskustelua tuomalla siihen historiallista ja ei-länsimaista näkökulmaa”, sanoo islamintutkija. Niin hän viittaakin esimerkiksi siihen, että kaikki Syyrian, Jordanian tai Marokon nuoret monarkit tai presidentit ovat opiskelleet Englannissa lakia ja taloustiedettä. Vanhoilliset voimat ovat hänen mukaansa kyllä vielä vahvoja noissa maissa, mutta Marokon kuningas esimerkiksi on ajanut maassaan läpi perusteellisen perheoikeusuudistuksen.

Viime aikoina on syntynyt myös naisjärjestöjä, jotka ovat lähellä perinteisiä muslimiveljeskuntia, mutta ajavat silti vaatimusta, että naisetkin saisivat ottaa osaa julkiseen elämään. ”Monet islamilaiset naiset ovat jo tällä kannalla, toiset ovat vielä radikaalimpia ja pyrkivät osoittamaan, että islamilaisnaisiin kohdistuvat rajoitukset, jotka on perinteisesti perusteltu uskonnolla, ovatkin seurausta oikeusoppineiden patriarkaalissävytteisistä tulkinnoista.”

”Ideapaikka”

Tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan viettävä ZMO-instituutti on lähtöisin itäberliiniläisestä Akademie der Wissenschaften -laitoksesta. Se ja sen 50 000 nidettä ja 90 erikoislehteä käsittävä kirjasto sijaitsevat nykyisin Hermann Muthesiuksen suunnittelemassa huvilassa Berliinin Nikolasseellä. Ulrike Freitag työskentelee tässä keskuksessa yhdessä 27 tutkijan kanssa, jollei hän satu juuri luennoimaan Berliinin yliopistoissa tai – niin kuin vähän aikaa sitten – Edinburghissa.

Ja hänellä on ollut työssään menestystä: Wissenschaftsrat, Tiedeneuvosto, Saksan tärkein tiedepoliittinen neuvotteluelin, on vuoden 2006 alussa esittänyt ”suosituksen, jonka mukaan olisi erittäin perusteltua, että keskus jatkaisi toimintaansa [sitä Berliinin osavaltion ohella rahoittaneen] Deutsche Forschungsgemeinschaft -organisaation tuen loppuessa 31.12.2007”. Tähän mennessä on kuitenkin vielä auki, missä muodossa keskuksen toiminta jatkuu vastaisuudessa. Jos asia olisi Ulrike Freitagista kiinni, on selvää: mahdollisimman riippumattomana. ZMO on ollut jonkin aikaa myös Ort der Ideen, ”ideapaikka”. Saksan liittopresidentin ja saksalaisen talouselämän tukeman projektin ”Saksa – ideoiden maa” tuomaristo valitsi noin 1500 hakemuksesta 365 laitosta ”ideapaikoiksi”. Ne saavat virallisen palkinnon ja esittäytyvät yleisölle vuoron perään vuoden 2007 jokaisena päivänä. ZMO esittelee tekemäänsä työtä 19.4.2007.