Karen Schönwälder

Karen Schönwälder kaipaa monialaista maahanmuuttotutkimusta

Dr. Karen Schönwälder; Copyright: David AusserhoferDr. Karen Schönwälder; Copyright: David AusserhoferHänen mielestään on tärkeää pitää tieteellinen fakta ja poliittiset kannanotot erillään. Mutta epäpoliittisena tutkijana hän ei itseään pidä. Hän voi esimerkiksi todistaa, että väite, jonka mukaan koteloituminen ja ”rinnakkaisyhteiskuntien” muodostaminen olisivat nykyisin maahanmuuttajien piirissä vallitseva trendi, ei yksinkertaisesti vastaa todellisuutta.

Karen Schönwälder on johtanut vuodesta 2003 Berliinin tiedekeskuksen yhteydessä toimivaa Arbeitsstelle Interkulturelle Konflikte und gesellschaftliche Integration -laitosta (”Kulttuuriset konfliktit ja yhteiskunnallinen integraatio –tutkimuslaitos”, AKI). Schönwälder toimii samanaikaisesti dosenttina Berliinin FU-yliopiston Otto-Suhr-instituutissa. Hän on syntynyt vuonna 1959 ja varttunut Kairossa, kunnes hänen lapsuudenperheensä palasi takaisin Saksaan. Hän on opiskellut Marburgissa politologiaa ja historiaa ja väitellyt siellä, opettanut 1992–1997 Lontoon yliopistossa, toiminut vuosina 2001 ja 2002 vierailevana professorina Haifassa Israelissa ja työskennellyt Bielefeldissä ja Freiburgissa ennen kuin tuli Berliiniin ja nykyisiin tehtäviinsä.

Saksalaisen ja brittiläisen maahanmuuttohistorian tutkimusta

”Minulla on aika hyvä yleiskuva Saksan ja Iso-Britannian maahanmuuttohistoriasta toisen maailmansodan jälkeen”, hän sanoo. Se oli lähtökohta hänen nykyiseen tutkimustoimintaansa. Tutkimus, jonka hän teki dosentuuriin pätevöityessään, käsittelee Englannin ja Saksan integraatiopolitiikkaa 1950-luvulta 1970-luvulle ja on ”painava” kirja: 700 sivua aiheesta, jota ei siihen mennessä ollut ainakaan Saksassa juurikaan tutkittu.

”Saatoin esimerkiksi osoittaa, että ennen muuta julkisuudessa annettiin ymmärtää, että kyse olisi ’vierastyöläisistä’ eikä siirtolaisista – vaikka ministeriöissä puhuttiin jo 1960-luvun puolivälissä selväsanaisesti siitä, että monet jäisivät tänne pysyvästi”, hän sanoo. Toinen tulos, johon hän päätyi tutkimuksessaan: Saksa oli Euroopan talousyhteisön (myöhemmän EU:n) alkuvuosina hyvin kiinnostunut integroitumaan läntiseen yhteisöön kansallissosialismin ja toisen maailmansodan aikaisten rikostensa jälkeen. Siksi oli tärkeää näyttää, että saksalaiset kohtelivat ulkomaalaisia demokraattisesti. Kuvaan sopi hyvin vuonna 1955 solmittu sopimus italialaisen työvoiman värväämisestä. Myös turkkilaisen työvoiman värväämisellä oli ulkopoliittinen taustansa: Turkki on NATO-maa, siksi strategisesti tärkeä, ja Saksan taloudelle tärkeä vientimaa.

Asuvatko maahanmuuttajat vain keskenään?

Kysymys siitä, miksi poliitikkojen oli pitkään vaikea tunnustaa, että Saksa on siirtolaisia vastaanottava maa, valottaa hyvin sitä, mikä tutkija Schönwälderiä kiinnostaa: Kuinka jokin poliittinen kysymys kehittyy? Mitä tapahtuu, jotta jokin tietty ongelma astuu etualalle? Esimerkki nykyajasta: Teesi ”rinnakkaisyhteiskunnista” tai tarina muslimiperheistä, joissa naiset ovat pelkästään alistettuja ja kaikki tytöt naitetaan pakolla. ”Tosiasia on, että nyttemmin pakolliseksi tehdyn kielikurssin osanottajista on 65 prosenttia naisia – useimmat haluavat oppia jotakin, haluavat päästä yhteiskuntaan sisälle.” Ja etnisestä ”segregaatiosta” tehty tutkimus on osoittanut, että koko Saksassa on vain muutama kortteli, joissa johonkin määrättyyn kansallisuuteen kuuluvat muodostavat yli kymmenen prosenttia väestöstä, niin että ”etnisistä kolonioista” voidaan tuskin puhua. Siellä, missä maahanmuuttajien osuus väestöstä on tätä suurempi, he ovat useammista maista lähtöisin. Schönwälder korostaa myös, että Euroopassa ei ole sellaisia rakenteita, joita voitaisiin verrata tilanteeseen Yhdysvalloissa, jossa ”mustat” ja ”valkoiset” asuvat omissa kortteleissaan, alueellisesti erillään toisistaan.

Kuka sanelee teemat?

"Politiikassa on toisenlaiset toimintaperusteet kuin tieteessä.” Tieteen täytyy Schönwälderin mielestä tarttua yhteiskunnallisesti merkittäviin julkisuudessa puheenaiheena oleviin teemoihin, tarjota vastauksia, mutta ei antaa poliittisten kiistojen tarpeiden sanella omia kysymyksenasettelujaan ja vastauksiaan. Politiikassa taas ratkaisevat vaaleissa saadut äänet, taistelu enemmistöasemasta, ulkopoliittiset realiteetit, median vaikutus tunnelmiin.

”Me teemme täällä tiedekeskuksessa perustutkimusta, tarvitsemme siis tiettyä etäisyyttä.” AKI-instituuttiin kuuluu muun muassa sosiologeja ja psykologeja, joilla on aivan erilainen akateeminen tausta. Karen Schönwälder toivoisi, että tulevaisuudessa voitaisiin tehdä vieläkin laaja-alaisemmin monitieteistä työtä. ”Tiede on yleensä jaettu aloihin, mutta maahanmuuttajatutkimusta on mielekkäintä tehdä tieteidenvälisenä yhteistyönä, yhdessä etnologian, politologian, aikalaishistorian, väestötieteen, kaupunkitutkimuksen ja muiden tutkimussuuntausten kanssa.”

Etäisyys arjen asioista ei merkitse, etteivätkö hänen tietonsa voisi olla hyödyllisiä myös päättäjille. Päinvastoin – AKI-instituutti haluaa pysyä keskusteluyhteydessä poliittisten vaikuttajien ja toimittajien kanssa. Ja Karen Schönwälder näkee erittäin tärkeäksi myös sen, että tutkimustulokset leviävät laajemminkin julkisuuteen. ”Siihen kuuluu myös se, että käytämme mahdollisuuksien mukaan yleistajuista kieltä.” AKI on lisäksi osoittanut julkaisuillaan, kuinka tutkimustuloksia voidaan esittää tiiviisti niputettuina niin, että myös ei-asiantuntijat voivat päästä niihin helposti käsiksi.

Volker Thomas
toimii vapaana toimittajana Bonnissa ja Berliinissä ja johtaa Berliinissä teksti- ja designpalvelutoimistoa.

Copyright: Goethe-Institut, Online-Redaktion

Jäikö sinulle kysyttävää tästä artikkelista? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Tammikuu 2008

Linkkejä

German Think Tanks

Deutschland denkt
There are many German researchers, but how do I find the scholarly experts I need for my current project?