heidän murteensa

Murteet Saksan kulttuurielämässä

Many artists are using their dialects against the trend.  Photo: Diana Lundin © iStockphoto Monet taiteilijat käyttävät murteitaan trendin vastaisesti.  Foto: Diana Lundin © iStockphoto Murteet ovat vanhanaikaisia ja murteenpuhuja kuulostaa sivistymättömältä – niin ajatellaan laajalti. Toisin on kulttuurielämässä. Siellä murteista on etua: murre kuulostaa aidolta ja tukee koomista vaikutelmaa.

„Dkia miaset jeda Morga aufd Woid“, sanoo Kohlstettenin maalaismaisemissa asuva švaabi. Lause kuuluu kirjakielisenä ”die Kühe müssen jeden Morgen auf die Weide” ja tarkoittaa, että lehmien on päästävä joka aamu niitylle. Saksaa opiskeleva ulkomaalainen ei taitaisi švaabin puhetta ymmärtää. Ei liioin normaali berliiniläinen. Švaabi on yksi saksan kielen monista murteista, puhekielinen, regionaalisväritteinen muunnelma saksasta. Švaabin murteen ääntämisessä, kieliopissa ja sanastossa on niin vahva paikallisväri, että monet pohjoissaksalaiset eivät sitä ymmärrä.

Ennen murretta puhuivat kaikki

Murre paljastaa, mistä puhuja on kotoisin – monin paikoin murteen puhuja tunnistetaan vieraspaikkakuntalaiseksi jo naapurikylässä. Ja murteet kärjistävät vastakkaisuutta. Ne yhdistävät ja sulkevat ulos, niitä pidetään viehättävinä, mutta myös merkkinä alhaisesta koulutustasosta. Monet ovat ylpeitä murteestaan, toiset mieluummin peittävät sen.

 Donato Plögert Berliinistä laulaa murteella. Valokuva: © M. Plögert60 prosenttia saksalaisista puhuu jotakin murretta. Tämä selvisi Saksan kielen tutkimuslaitoksen (Institut für Deutsche Sprache) vuonna 2009 tekemästä kyselytutkimuksesta. Useimmat murteenpuhujat asuvat eteläisessä Saksassa.

Entisaikaan jokainen saksalainen puhui jotakin murretta, esimerkiksi frankkia, Brandenburgin tai Hessenin murretta. Eri murreryhmiin kuuluvien oli usein vaikea ymmärtää toistensa puhetta. Vasta saksan kielen standardointi auttoi eri alueilla asuvia ymmärtämään toisiaan. Murteet ovat nykyisin joutuneet yhä ahtaammalle, kun kirjakieli valtaa alaa kaupungistumisen, sosiaalisen nousun, koulutustason kohoamisen ja medioiden vaikutuksen seurauksena.

Lauluja Berliinin murteella

Monet kabareetaiteilijat, muusikot ja kirjailijat vaikuttavat murteenkäytöllään tätä trendiä vastaan – hyvin menestyksekkäästi, eivätkä ainoastaan omalla murrealueellaan. Kun Donato Plögert laulaa ”uusia berliiniläislaulujaan”, häntä ymmärtää jokainen saksalainen. Berliinin murretta pidetään kaikessa nokkavuudessaan charmanttina, ja berliiniläissanonnat ovat suosittuja ympäri Saksan. Plögert on laulanut jo kahdeksan vuotta murrelauluja. Arkipuheessaan hän ei murretta käytä. ”Lapsena en saanut puhua murretta”, hän sanoo. Berliinin murre on hänelle taiteilijana keino ”käsitellä hiukan rennommin sosiaalisesti hankalia aiheita”. Hän laulaa dementoituneesta isoäidistä, koulussa jylläävästä nuorisorikollisuudesta tai naapuritalon homoparista. Plögert sanoo, että murre tuo lauluihin lämpöä. Ja myös huumoria. ”Murretta puhutaan nopeammin, sanat tulevat joutuisammin.” Se auttaa pääsemään asian ytimeen.

Kabareeta saksiksi

 Kabaretisti Uwe Steimlerin mielestä murteissa on komiikkaa. Valokuva: © PR Agentur Myös dresdeniläinen näyttelijä ja kabareetaiteilija Uwe Steimle on sitä mieltä, että murteet tuovat esityksiin komiikkaa. ”Murteet ovat sinänsä jo hauskoja”, hän sanoo. ”Murteella ei tärkeillä.” Mutta huumori on vain yksi syy siihen, että hänen kabareehahmonsa Günther Zieschong puhuu Saksin murretta. Steimle on saksi henkeen ja vereen, ja Saksin murre on osa hänen persoonaansa. Se on hänelle koti ja viiteryhmä. ”Kirjakieltä puhuva ei halua tulla tunnistetuksi”, miettii Steimle, joka pitää standardikieltä kalseana ja etäännyttävänä. Murteet ovat hänen mielestään autenttisia. ”Kieli tulee silloin mahasta”, hän sanoo. ”Murteella puhuessa minä esitän asiat näyttämöllä niin kuin ihmiset niistä puhuvat.”

Se että leveän lallattavasta saksista ei yleensä juuri pidetä, ei häiritse Steimlea. Saksin murre jää suosituimmuuskyselyissä joka kerta peränpitäjäksi. Monet saksalaiset yhdistävät sen yhä DDR-diktatuurin saksia puhuneisiin vallanpitäjiin ja itäisen Saksan ongelmiin. Steimle haluaa vaikuttaa tällaisia asenteita vastaan. Saksin murteella. ”Minä haen murteellani ymmärtämystä DDR-menneisyydelle”, hän sanoo. Hänen yleisöönsä se tehoaa yllättävän hyvin.

Teatteria Baijerin murteella

”Ihminen jonka puheesta kuuluu paikallisväri on aito”, sanoo teatteriohjaaja Christian Stückl, joka itse puhuu leveää Baijerin murretta. ”Siinä on yksinkertaisesti enemmän ihmistä mukana." Stückl toimii johtajana Münchenin Volkstheaterissa, jossa esitetään Goethen, Kleistin ja Shakespearen kaltaisia klassikoita. Ei kylläkään Baijerin murteella. ”Heillähän on ihan oma kielensä”, hän sanoo ja jatkaa, että on toisaalta huomannut yleisön kokevan näytelmien henkilöt läheisemmiksi, jos näyttämöllä puhutaan Baijerin murretta – niin kuin maaseudun harrastajateattereissa, joissa esitetään kotiseudulle sijoittuvia tarinoita tutulla murteella.

Steimle: „ Tavoittelen murteellani ymmärrystä DDR:lle”, valokuva: © PR Agentur Siksi Stückl sovittaa myös omassa vaateliaassa talossaan joskus näytelmiä murteelle – ei Kleistia tai Goethea, mutta kylläkin ”Baijerin murteelle käännettyä korkeatasoista näytelmäkirjallisuutta”. Tällä hetkellä teatterissa esitetään komediaa Der Brandner Kaspar und das ewig' Leben. Myös Stückl on sitä mieltä, että murre on läheisesti kytköksissä komiikkaan. ”Se on elävää kieltä, se on sitä kieltä jota puhutaan”, hän sanoo. ”Ja siitä syntyy komiikka.” Brandner Kasparia on esitetty jo viisi vuotta täysille katsomoille. Se vetää joka vuosi neljä kertaa enemmän katsojia kuin kirjakielinen näytelmä, hän kertoo. Vanhoja ja myös paljon nuoria teatterinystäviä.

Katja Hanke
on kielitieteilijä ja vapaa toimittaja.

Copyright: Goethe-Institut e. V., Online-Redaktion
Kesäkuu 2010

Jäikö sinulle kysyttävää? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Linkkejä

Weblog: Rory’s Berlin-Blog

Rory MacLean Weblog
Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

Weblog: ”Meet in Finland”

Blogistamme „Meet in Finland“ voitte lukea Goethe-Institutin Suomeen kutsumien taiteilijoiden ja kirjailijoiden Suomi-kokemuksista.