reilu kauppa

Näyttelijä Karoline Herfurth emännöi viimeisintä reilun kaupan palkintogaalaa sertifioidusta luomupuuvillasta valmistetussa iltapuvussa. Hänen esiintymisensä manifestoi reilussa kaupassa tapahtunutta imagonmuutosta – juuttikangaskassien ja jeesussandaalien aika on ohi.

Vuonna 2010 reilun kaupan tuotteisiin käytettiin yksin Saksassa 322 miljoonaa euroa – enemmän kuin koskaan ennen. Myös tuotevalikoima kasvaa jatkuvasti. Uusimpia tuotteita ovat chilikastikkeiden ja kookossaippuoiden ohella jalkapallot ja bootcut-farkut. Sertifioitujen tekstiilien tuotannon kasvu onkin ollut erityisen suurta. Riippumattoman sertifiointijärjestö TransFairin johtaja Dieter Overath esitteli FA!R 2010 -messuilla viimeisimmät luvut Saksan markkinoilta: pelkästään luomupuuvillakaupan volyymi oli lähes kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.

Mutta myös perinteisten reilun kaupan tuotteiden kauppa on kasvussa. Esimerkiksi sokerin menekki nousi 23 prosenttia ja kahvin 20 prosenttia. Tärkeimpiä muutoksen aiheuttajia ovat olleet kahvilaketjut kuten Starbucks, jossa on jo muutamia vuosia suosittu valvotuissa oloissa tuotetun kahvin kaltaisia reilun kaupan tuotteita. Starbucks aikoo vuoteen 2015 mennessä siirtyä raaka-aineostoissa ja kahvilamyynnissä kokonaan reilun kaupan kahviin.

Paluu juurille: nuorisojärjestöjen aloitteet

Kahvinviljely oli yksi tärkeimmistä pitkäkestoisesti tuetuista tuotannonaloista, kun ensimmäiset reilun kaupan hankkeet käynnistettiin 40 vuotta sitten. Katoliset ja protestanttiset nuorisojärjestöt lähtivät vuonna 1970 kadulle vaatimaan, että maailmanlaajuisille nälkäkatastrofeille on tehtävä jotakin. Pian sen jälkeen perustettiin ensimmäiset tuontiyritykset, GEPA ja El Puente. Toiminnan päätavoitteita olivat silloin ja ovat yhä inhimilliset työolot ja työtä vastaava palkka työntekijöille sekä maanviljelysalueiden kestävä kehitys, ekosysteemien suojelu ja tuotteiden laadun takaaminen.

Hyvällä tiellä: kuinka työntekijät hyötyvät

Hankkeilla tuetaan erityisesti naisia, ja lapsityövoiman käyttö on luonnollisesti pannassa. Monet reilun kaupan piiriin kuuluvat yritykset ylläpitävät lisäksi koulutusohjelmia, kouluja ja lastentarhoja. TransFair myönsi hiljattain erityisen kunniamaininnan Omnifloralle, joka tuo leikkokukkia etupäässä Keniasta ja Tansaniasta. Yritys tukee myös lastentarhoja ja kouluja. Sen tähtäimessä eivät siis ole vain säälliset työolot, vaan myös työntekijöiden perheiden yleisen elämänlaadun parantaminen. Samankaltainen toimintakulttuuri on myös Mendozan maakunnassa Argentiinassa toimivalla Fairwein-yhtiöllä, joka tarjoaa viininviljelyksessä työskenteleville mahdollisuuden käydä koulunsa loppuun ja rahoittaa tietokonekursseja lapsille. Myös terveyskeskusta ollaan rakentamassa. Perheet, jotka ovat ennen joutuneet elämään erittäin puutteellisissa oloissa, voivat nyt hankkia pesukoneen tai solmia kaasusopimuksen.

Kriittisiä ääniä: reilun kaupan tuotteita halpamarketeissa

Tällä reilun kaupan menestyksellä on myös ongelmallinen puolensa. Nykyään saksalaiskuluttajat voivat ostaa reilun kaupan luomubanaaneja ja myslipatukoita yli 30 000 tavaratalosta ja halpakaupasta. Esimerkiksi Lidlin valikoimiin on vuodesta 2006 lähtien kuulunut pieni määrä reilun kaupan tuotteita, mutta nyt asiaan on puuttunut kriittisin äänenpainoin muun muassa Weltladen Dachverband, saksalaisten maailmankauppamyymälöiden kattojärjestö. Järjestössä ollaan kyllä hyvillään siitä, että markkinat kasvavat, mutta sen toimijoiden mielestä ei ole hyväksyttävää, että reilun kaupan tuotteita myydään rinta rinnan lapsityövoimalla tehtyjen tai laadultaan kyseenalaisten tuotteiden kanssa, niin kuin halpamarketeissa usein tehdään. Myös TransFair on tietoinen tästä ongelmasta, mutta se ei kannata reilun kaupan tuotteiden myynnin rajoittamista vain luomutuotekauppoihin ja erikoisliikkeisiin, kuten aiemmin tehtiin. Halpamarkettien myynti on niin mittavaa, että siitä ei yksinkertaisesti kannata luopua.

Jos asiakas haluaa olla varma siitä, että liikkeen kaikki tavarat ovat reilun kaupan tuotteita, hän voi käydä ostoksilla maailmankaupan myymälöissä, joita on Euroopassa kaikkiaan 2 400, Saksassakin kokonaiset 850. Tästä on myös se hyöty, että niissä työntekijät osaavat kertoa myymiensä tuotteiden valmistusoloista ja reilun kaupan markkinoiden kehityksestä – ovathan maailmankaupat koko liikkeen uranuurtajia.