Saksalaiset ja grillaaminen

Kaikkein leppoisin Angela Merkelin ja George Bushin välinen tapaaminen pidettiin todennäköisesti kaksi vuotta sitten pohjoissaksalaisessa Trinwillershagenin pikkukylässä. Bushin hallinnon ja liittokansleri Gerhard Schröderin hallituksen välisten kireiden vuosien jälkeen presidentille oli helpotus olla kanssakäymisissä maltillisemman Saksan valtionpäämiehen kanssa. Liittokansleri kutsuttiin presidentin maatilalle Texasin Crawfordiin - harvinainen etuoikeus, kuten kutsu teelle Englannin kuningattaren luokse tai martinicocktaileille Playboy-lehden perustajan Hugh Hefnerin huvilalle. Mutta liittokansleri Merkel halusi ensin itse järjestää grillijuhlat näyttääkseen, että Saksa on vakavasti otettava valtiomahti.

Lihansyöjien piknikki

Liittokanslerilla ei tosin ollut maatilaa, mutta hänen itäsaksalaisessa vaalipiirissään myrskyisän Itämeren rannalla oli entinen maatalousosuuskunnan kollektiivitila ”Rotes Banner”. Se ei tietenkään ollut suorastaan Texas – siihen kuuluvassa kylässä on 1162 asukasta, eikä se ole öljylähteiden, vaan täysin Kioton hengessä 18 tuulipyörän ympäröimä. Mutta kollektiivitilan uusi omistaja teki parhaansa: hän meni villisikajahtiin, törmäsi 30-kiloiseen eläimeen ja kaatoi sen. Sen jälkeen kun salainen palvelu oli tutkinut saaliin myrkyn varalta ja eläinlääkäri poistanut luodin, siasta tuli sipulin, silavan ja valkosipulin ryydittämänä nopeasti grillaustapahtuman keskipiste. Myös kaurista ja ankkaa oli tarjolla; se oli lihansyöjien piknikki. Kaikki oli suunniteltu tapahtuvaksi kuin amerikkalaisilla barbecue-juhlilla. Vain Condoleezza Rice, jonka arvellaan olevan kasvissyöjä, näytti hieman kalpealta. Onnistunut transatlanttisen suhteen vertauskuva – ravitseva, hitaasti ja vaikeasti sulava. Angela Merkelin avustajat arvioivat grillijuhlan olleen menestys; kaikkia vastoinkäymisiä uhaten Merkel oli loihtinut ranchia muistuttavan tunnelman ja George Bush oli tuntenut olonsa kotoisaksi. Mutta tietysti grilli-ilta oli kovin kaukana amerikkalaisen kulinarismin huipentumasta. ”Todella hienoa, Angela”, sanoi presidentti, ”tämä on siis aito saksalainen grillijuhla.”

Euroopan innokkaimmat grillaajat

Varmaa on, että saksalaiset grillijuhlat ovat lajissaan ainutlaatuiset. Barbecue-sana on nähtävästi johdettu meksikolais-espanjalaisesta ”barbocoasta”, joka tarkoittaa ”pyhää tulisijaa”. Amerikkalaiset omaksuivat grillaustavan ensimmäisenä ja ottivat sen osaksi pikkukaupunki-idylliä: talo, autot, vaimo, kaksi punaposkista lasta ja grilli puutarhassa. Pihvejä pihalla grillaamalla saattoi antaa naapuriensa ymmärtää, että elämässä on saavutettu jotain merkittävää. Saksassa alettiin tosin grillata ulkona vasta myöhemmin, mutta 1950-luvulla se kehittyi nopeasti kansanurheiluksi. Nykyisin saksalaisia pidetään Euroopan innokkaimpina grillaajina. Luonnollisesti myös muiden maiden asukkaat nauttivat silloin tällöin hiilien päällä tirisevästä lihakimpaleesta, mutta he eivät noudata samalla tavoin pitkälle vietyjä rituaaleja kuin saksalaiset, joille grilli on todellinen ”pyhä tulisija”.

Saksalaisesta grilli-illasta on tullut eräs kaupunkilähiöiden tärkeimmistä yhteisistä elämyksistä. Ennen kaikkea juuri silloin saksalainen toimistotyöntekijä, joka tavallisesti on päivisin poissa reviiriltään, on oman kotinsa ja pihansa herra. Jos haluaa palauttaa mieleensä, että grillaaminen on kivikauden keksintö, tarvitsee vain kerran kesäiltana kulkea kadulla, kun Saksa pelaa jalkapalloa. Eläimen metsästäminen – siis makkaroiden, pihvien ja jauhelihan ostaminen supermarketista – sekä tulen sytyttäminen ja sen vahtiminen ovat ehdottomasti miehille kuuluvia asioita. Nuorille, vastanaineille miehille grilli-ilta appivanhempien kanssa on initiaatiorituaali, jolla osoitetaan avioliiton kautta tulleille sukulaisille, että miehessä on tarpeeksi testosteronia lasten tekemiseen. Keski-ikäisille miehille grilli-illat ovat niitä harvoja hetkiä, jolloin he vieläkin voivat huutaa saamatta paistinpannusta päähän: ”Hae minulle olut, kulta, minulla on nyt niin kiire laittaa ruokaa.” Grillaamien ja feminismi eivät missään nimessä sovi yhteen. Siinä on kyse pelkästään mieshormonien esittelystä. Ja kun nyt on puhe miesten reviireistä - voisitteko kuvitella Alice Schwarzeria grillaamassa bratwurstia? Ei - pelisäännöt ovat selvät.

Yhteiskuntatiedettä

Saksalaiset miehet voivat keskustella tuntikausia oikean lihan valinnasta (kananliha on liian naismaista miehiseen grillausmakuun, koska se on a) liian vähärasvaista ja b) vaikeasti valmistettavaa ilman ruokamyrkytyksen vaaraa), oikeasta naudanlihamarinadista, yrttien lisäämisen oikeasta hetkestä, savun vaikutuksesta, oikeasta varustuksesta (saksalainen alfauros ei hyväksy pyöreää, siirrettävää pallogrilliä), oikeasta sytyttimestä, alumiinifolion käsittelystä ja lihan kypsymisajasta ennen grillivartaan kääntämistä. Mitä kaikkea onkaan opittava ja muistettava noudattaa. Ei mikään ihme, että saksalaiset miehet ovat tehneet grillaamisesta modernia tiedettä.

Yhteiskuntatiedettä, totta kai. Siitä Saksan tuomioistuimet ovat pitäneet huolen. Münchenin alioikeus päätti äskettäin, että jos aidan yli tuleva savu, liha haju, tirinä ja sihinä häiritsevät naapureita, näiden täytyy hyväksyä, että grillaaminen kuuluu Saksan kesään. Niin kauan kun grilli-iltaa vietetään ”kohtuullisissa” merkeissä, ei kiukkuinen naapuri voi valittaa siitä. Mutta mitä tarkoittaa ”kohtuullinen”? Münchenin tuomioistuin päätti, että 26 grilli-iltaa neljän kuukauden aikana on kohtuullinen määrä. Stuttgartin alioikeus oli tässä asiassa ankarampi – vain kolme grilli-iltaa vuodessa voidaan hyväksyä, eivätkä ne saa kestää yli kahta tuntia. Vuonna 2006 lakkautettu Baijerin Korkein Oikeus sitä vastoin muotoili hyvin tarkasti, että kesällä saa grillata puuhiiltä käyttäen korkeintaan viisi kertaa ja se on tehtävä puutarhan takaosassa. Eräs Bonnin tuomioistuin vaatii, että naapureille on ilmoitettava asiasta vähintään 48 aikaisemmin. Omituistako? Ei oikeastaan, vain - typisch deutsch.

Grillaamista odottaa vallankumous

Bratwurst tuhoaa ilmaston – sekin on varmaa. Saksalaiset naiset, jotka ovat kaiken aikaa seuranneet epäluuloisesti aviomiestensä ”neandertalmaista” innostusta tulen sytyttämiseen ja lihan syömiseen puutarhassa, puuttuvat yhä useammin grillausrituaaliin ja haluavat muuttaa sen ympäristöä säästävämmäksi. He ostavat nyt ”ilmastoneutraalia” luomumakkaraa, joka kulkee ekotuotteena aina maatilalta kaupan hyllylle asti. Näitä makkaroita valvotaan tarkemmin kuin Telekomin asiakkaita. Teurastamon hiilipäästöjä, tuotantoa, kuljetusta ja varastointia valvotaan. Rasva poistetaan. Ja makkaran tuottajat rahoittavat tuulipyöriä Intiassa korvatakseen mahdollisia tulevia ympäristövahinkoja. Myös grillihiilen ostoon kiinnitetään huomiota, sillä se ei tietenkään aiheuta hiilidioksidin kulkeutumista vain naapurin suuntaan, vaan myös ilmakehään.

Jotenkin tämä globaalinen vastuuntuntoisuus ei näytä oikein maistuvan saksalaiselle kivikauden urokselle. Poliittisesti korrektin käytöksen uhmaaminen näyttää nimittäin olevan vastoin grillaamisen päämäärää ja tarkoitusta. Saksalaiset naiset eivät kuitenkaan ole yhtä itsepäisiä, ja sosiologit ovatkin huomanneet muutoksia ”pyhän tulen” ympärillä. Globaalisesta muutoksesta tietoiset ja miesväkensä touhuihin yhä epäluuloisemmin suhtautuvat naiset ovat liittymässä tiristäjien klubiin. Tämä trendi sai varmastikin alkunsa Mecklenburgissa tuona kuumana kesäiltana kaksi vuotta sitten, kun Angela Merkel söi George Bushin kanssa ympäristöä säästävää villisikaa.

Guten Appetit!