hapankaali

”Krautien” tarina

The legend of the Germans as sauerkraut eaters persists  Photo: Rolf Weschke © iStockphoto Saksalaisten maine hapankaalinsyöjinä pitää pintansa, kuva: Rolf Weschke © iStockphoto Britti- ja amerikkalaissotilaiden haukkumanimi sota-ajan saksalaisvihollisille oli hapankaaliin viittaava ”kraut”. Ja kun nykyajan pilapiirtäjät hyökkäävät saksalaisten kimppuun kanaalin takaa, hapankaali otetaan varmasti taas esiin.

”Hapankaalin syönti on yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekevät saksalaisista ulkomaalaisten silmissä huvittavia, sillä sitä pidetään selvimpänä esimerkkinä todella alkeellisesta ruokakulttuurista”, valitti lääketieteen professori Fritz Eichholtz jo vuonna 1941 teoksessaan Sauerkraut und ähnliche Gärerzeugnisse (’Hapankaali ja vastaavat käymistuotteet’). Eichholtz ei ollut niinkään kiinnostunut saksalaisten imagosta kuin siitä, että terveellinen hapankaali häpäistäisiin käyttämällä Kraut-sanaa halventavassa mielessä. Hän sortui kuitenkin väittämään, että hapankaali olisi puhtaasti saksalainen aikaansaannos – ja jokainen hapankaalinsyöjä siksi saksalaista rotua. Oi voi!

Ei saksalainen keksintö

Bratwurstia ja hapankaalta, kuva: Robyn Mackenzie © iStockphoto Mitähän Eichholtz sanoisi siitä, että eniten hapankaalia henkeä kohti syövät nykymaailmassa ranskalaiset ja amerikkalaiset? Baijerilainen televisiotoimittaja tohtori Hans Hermann von Wimpffen on selvittänyt, kuinka Kraut-sanaa ryhdyttiin käyttämään haukkumasanana. Hän onnistui 80-luvun lopulla vähäisestä lähdeaineistosta huolimatta osoittamaan, että hapankaali ei suinkaan ole Saksasta vaan Elsassin alueelta peräisin. ”Syyllisiä ovat alemanneista polveutuvat elsassilaiset. He valmistivat hapankaalia ensimmäisinä. Alemannien heimo antoi nimensä kokonaiselle kansalle – saksalaisia nimittäin kutsutaan Ranskassa nimellä ‘les allemands’”, sanoo von Wimpffen hapankaalikirjassaan, josta on tullut alan perusteos. ”Elsassilaiset julistivat hapankaalin, makkaran ja pekonin kansallisruuakseen, ja siitä johtuu, että hapankaalia alettiin pitää myös saksalaisten suosikkiruokana.”

Tämä voikin olla saksalaisten ansaitsema historiallinen näpäytys siitä, että he valtasivat Elsassin vuosiksi 1871–1918 ja uudelleen vuosiksi 1940–1945. Kuten tunnettua, alue palautettiin toisen maailmansodan jälkeen Ranskalle. Von Wimpffen selvitti myös, että saksalaisten pilkkaaminen ”krauteiksi”, mitä varsinkin britit harrastivat, alkoi jo kauan ennen toista maailmansotaa. Keitetty ja tölkitetty hapankaali kuului nimittäin Saksan armeijan muona-annoksiin ensimmäisessä maailmansodassa, ei enää toisessa.

Alkuperä sotilasslangissa

 Ensimmäisessä maailmansodassa sotilaat söivät hapankaalta, kuva: Sergey Kamshylin © iStockphoto”Sana syntyi varmasti ensimmäisen maailmansodan aikana Englannissa tai rintamalla taistelleiden brittisotilaiden keskuudessa. Sitä ryhtyivät käyttämään myös amerikkalaissotilaat, kun Yhdysvallat liittyi sotaan”, von Wimpffen vastaa kysyjille. ”Vallitseva käsitys on, että sana olisi kuvannut saksalaisia kansana, kansakuntana, mutta minun käsittääkseni sillä viitattiin heihin vain vihollissotilaina. Kyse ei siis ole koko kansaa halventavasta ilmauksesta, vaan englantilaisten ja yhdysvaltalaisten sotilaiden käyttämästä slangisanasta.”

Jokainen elsassilaisravintolassa ruokaileva voi itse todeta, että hapankaali todella on Elsassin kansallisruoka. Hapankaalitonta ruokalajia ei juuri ole. Saksassa hapankaali saattaa olla suosikkiruokaa Baijerin, Baden-Württembergin sekä Nordrhein-Westfalenin osavaltioissa, joissa sitä syödään mieluiten tuhtien lihojen, kuten makkaran, pekonin ja savustetun porsaanlihan kera, mutta ”saksalaisten kansallisruokaa siitä ei ole koskaan tullut”, sanoo von Wimpffen.

Hapankaali – ihmelääke

Valkokaalta, kuva: Tomas Bercic © iStockphoto Se on oikeastaan sääli, sillä hapankaalilla on huomattavia terveysvaikutuksia. Yksi syy tähän on se, että keräkaalista valmistettu hapankaali sisältää paljon C-vitamiinia. Brittiläisen merenkävijä James Cookin (1728–1779) kerrotaan ensimmäisenä tutkimusmatkailijana lastauttaneen laivoihinsa tynnyreittäin hapankaalia, jotta miehistö varjeltuisi kuukausien mittaisilla Tyynenmeren-purjehduksilla C-vitamiinin puutteesta aiheutuvalta pelätyltä keripukilta. Hapankaali nimittäin säilyy hyvin varastoituna pitkään. Cookin muuten sanotaan saaneen vinkin hapankaalista eräältä saksalaiskauppiaalta.

Hapankaali sisältää C-vitamiinin ja monien mineraalien lisäksi ainetta, johon asiantuntijat liittävät melkoisen ihmeellisiä terveysvaikutuksia – maitohappoa, josta kaali saa happaman makunsa. Maitohappobakteerit saavat kaalin myös säilymään, sillä ne estävät mädättäjäbakteereja ja muita haitallisia bakteereja toimimasta. Joidenkin ravintofysiologien väitettä maitohapon syöpää ehkäisevistä vaikutuksista ei ole pystytty todistamaan tieteellisesti, mutta silti tiedetään, että esimerkiksi kaukasialaiset, jotka syövät runsaasti maitohappoa sisältäviä tuotteita, elävät kunnioitettavan vanhoiksi. Hapankaalin voisi siis hyvästä syystä nostaa kansallisruuaksi – kaiken maailman krauteista huolimatta.

Olaf Peters
on vapaa toimittaja ja Wortwexxel-toimiston perustajajäsen. Hän asuu ja työskentelee Oldenburgissa ja Ruhrin alueella.

Copyright: Goethe-Institut e. V., Online-Redaktion
Helmikuu 2010

Jäikö sinulle kysyttävää? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Linkkejä

Weblog: Rory’s Berlin-Blog

Rory MacLean Weblog
Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

Weblog: ”Meet in Finland”

Blogistamme „Meet in Finland“ voitte lukea Goethe-Institutin Suomeen kutsumien taiteilijoiden ja kirjailijoiden Suomi-kokemuksista.