Saksalaiset ja joulumarkkinat

Joulumarkkinat – kekseliäs yhdistelmä julkista ja yksityistä juhlintaa

 Joulumarkkinat Nürnbergissä, Baijerissa © picture-alliance / Bildagentur Huber Joulu on aikaa, jolloin ihmiset vetäytyvät perhebunkkereihinsa ryömiäkseen niistä sitten pyhien jälkeen pois pökerryksissä, ylensyöneinä ja kuollakseen pitkästyneinä. Ainakin minun käsitykseni mukaan. Toki siitä jotkut myös nauttivat. 

Meidän kaikkien tulisi kuitenkin olla kiitollisia saksalaisille, jotka ovat opettaneet briteille ja muille eurooppalaisille, kuinka pysyä järjissään, kuinka välttyä joulupyhinä ahtaan paikan kammolta, kun joutuu teljetyksi hidasjärkisten sukulaisten ja ylikierroksilla käyvien lasten keskelle. Saksalaiset ovat nimittäin keksineet sellaisenkin ihmeen kuin Weihnachtsmarkt, joulumarkkinat, nerokkaan yhdistelmän julkista ja yksityistä juhlintaa.

© Gabi Schoenemann/www.pixelio.de Joulumarkkinat ovat erinomaisen pakanallinen tapahtuma: Kojuista löytyy kyllä muutama kimalteleva enkeli ja puusta veistetty itämaan tietäjä, mutta sen kummempia viitteitä joulun uskonnolliseen merkitykseen markkinoilla ei sitten olekaan. Sen sijaan siellä on satoja sähkölamppuja karkottamassa pimeyttä ikivanhoilta saksalaisilta toriaukioilta aivan kuin kojujen pitäjät palvoisivat muinaista valon jumalaa, energian tuhlausta ja ilmaston lämpenemistä. Se tietysti on tarkoituskin: saada ihmiset tuntemaan lämmintä, kodikasta yhteenkuuluvuutta ennen varsinaisten joulupyhien pakollista henkiinjäämiskoetta. Ja koska yhtiöt peruvat jo kovaa vauhtia omia pikkujoulujaan, joulumarkkinat ovat yksi harvoista jäljellä olevista tilaisuuksista hankkiutua hyvällä omatunnolla julkisesti juovuksiin.

Hulluna joulumarkkinoihin

 Joulumarkkinat Kölnin tuomiokirkolla, Nordrhein-Westfalenissa © picture-alliance / Bildagentur Huber Glögi kihahtaa päähän yhtä sukkelaan kuin Michael Schumacher kaahasi ennen Nürburgringin radan läpi. Vroom! Ei siis ihme että britit ovat hulluna joulumarkkinoihin. Niistä onkin tullut tänä taantuman koettelemana jouluna Saksalle mainio vientituote. Los Angelesin hammaslääkärit harkitsevat tänä vuonna erityisen tarkkaan, ostaako se Porsche vai ei; pörssimeklarit ovat liian huolissaan työpaikastaan pannakseen rahaa uuteen BMW:hen. Mutta joulumarkkinat, jo vain, se on saksalaista tarjontaa jonka voi surutta suoda itselleen. Tänä vuonna Köln on pystyttänyt markkinat Lontooseen Thames-joen rannalle aivan Big Beniä vastapäätä. Muut myyvät glögiään niinkin yllättävissä paikoissa kuin Birmingham ja Leeds.

Mikä tässä on takana? Ei taatusti pelkästään glögi – josta saa aivan hirvittävän päänsäryn, jos totta puhutaan – eikä kyllä oikein joulumarkkinoilla myytävä tavarakaan. Syy on yksinkertaisesti tämä: Britanniassa niin kuin monissa muissakin länsieurooppalaisissa maissa on kadotettu aito joulutunnelma. Tavaratalot ovat siellä joulupäivänäkin auki kellon ympäri. Kuusenjalassa tököttää nykyään useimmiten muovihökötys, jossa on sisäänrakennetut kynttilät (mikäs sen käytännöllisempää!). Lapsia taas riivaa videopelivimma: kun paketit on avattu, he vetäytyvät huoneisiinsa tekstailemaan kavereilleen pölkkypäävanhemmistaan, jotka menivät taas kerran ostamaan väärän version ”Combatista” tai mikä väkivaltapeli nyt sattuukin olemaan huudossa. Kysymys on kaiken kaikkiaan yhä enemmän luottokortista, ei joulukorteista. Sen lisäksi edessä on tietysti vielä loputtomat päivät vankeutta perhepiirissä ja jatkuvaa syömistä aivan kuin jonkin seikkailu- ja eloonjäämisleikin esikaupunkiversiossa.

Made in Germany

Saksalaiset sen sijaan ymmärtävät pitää pyhän sellaisena kuin se ennen oli. Koko joulu on suorastaan heidän keksimänsä. Ja joulukuusenhan toi brittikulttuuriin kuningatar Viktorian saksalainen mies, prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha. Albert oli myös loistava laulaja ja kajautti mielellään ”Oi kuusipuun” Balmoralin linnaan kokoontuneelle kuningasperheelle. Hän ja viktoriaanisiin koteihin levinnyt saksalaistrendi toivat lisäksi mukanaan joululahjat ja orjanlaakeri- ja misteliperinteen. Joulu on Made in Germany. Vanhassa englantilaisessa runossa sanotaan: ”The children of Nuremberg take pleasure in making / what the children of England take pleasure in breaking”, elikkä ’minkä Nürnbergin lapset kokoon saa, sen Englannin lapsoset hajottaa’. Niinpä britit tulevat nyt Saksaan etsimään kadottamaansa 1800-lukua, jolloin Iso-Britannia oli sekä mahtavampi että kotoisampi paikka kuin nyt.
Nürnbergin – tai minkä hyvänsä halpalentoyhtiöiden kymmenkunnan kohteen – joulumarkkinoilla vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä kuin saksalaiset olisivat pysyneet uskollisina juurilleen. Torilla komeilee jättimäinen kuusi (paloturvariski, ainakin useimpien nykybrittiläisten kunnanvaltuustojen mukaan), pikkulapset laulavat joululauluja (kuorot ovat häviämässä Britanniasta, koska niitä pidetään pedofiilien metsästysmaana) ja joka puolella leijuu kanelin, appelsiinien, grillimakkaroiden ja alkoholin haju; ihana joulun tuoksu.

Hilpeää itsepetosta

Ehkäpä joulumarkkinat ovatkin pelkkää silmänlumetta; mainoskikka joka on suunniteltu höllentämään vastahakoisten kuluttajien kukkaronnyörejä tai houkuttelemaan hyväuskoisia turisteja. Jos markkinoilla kävijät katsoisivat myytävänä olevaa tavaraa tarkemmin, he huomaisivat että tarjolla ei ole paljonkaan aidosti saksalaisia tuotteita. Saksalainen käsityö on jäänyt ajat sitten globalisaation jalkoihin. Se ”perinteinen” vaalealettinen posliininukke, jolla on suuret siniset silmät? Made in China. No vanhat kunnon meripihkakorut? Tuontitavaraa Puolasta. Entä ne puiset lentokoneet ja junat (joita lapset inhoavat mutta aikuiset ihastelevat)? Valmistettu Slovakian verstaissa. Saksalainen joulu on ulkoistettu, niin kuin bisnespiireissä sanotaan. Englantilaiset joulunostalgikot huomaavat muutaman lasillisen jälkeen, että glögi on halpakaupasta peräisin eikä kelpaa kuin turisteille ja paikallisille juopoille, jotka saattaisivat yhtä hyvin kiskoa polttoöljyä.
Mutta ei sillä loppujen lopuksi väliä ole. Joulu on juhlinnan – ja hilpeän itsepetoksen – aikaa.

Iloista joulua kaikesta huolimatta. Ja einen guten Rutsch ins Neue Jahr, ’hyvää liukua uuteen vuoteen’, niin kuin saksaksi sanotaan – ja pitäkäähän varanne ettette tömähdä liian rajusti maahan.
Roger Boyes
on Times -lehden Saksan kirjeenvaihtaja. Hän on asunut 20 vuotta Saksassa ja kirjoittaa ”My Berlin”-kolumnia Tagesspiegel-lehteen. Kirjassaan ”My dear Krauts” hän kuvailee saksalaisen arkielämän omituisuuksia tyypillistä brittihuumoria viljellen.

Kuva „Auslage Weihnachtsmarkt“ © Gabi Schoenemann / PIXELIO


Copyright: Goethe-Institut e. V., Online-Redaktion

Jäikö sinulle kysyttävää tästä artikkelista? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de
Joulukuu 2008

    Weblog: Rory’s Berlin-Blog

    Rory MacLean Weblog
    Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

    Weblog: ”Meet in Finland”

    Blogistamme „Meet in Finland“ voitte lukea Goethe-Institutin Suomeen kutsumien taiteilijoiden ja kirjailijoiden Suomi-kokemuksista.