Winnetou

Winnetou on täällä taas – Karl Mayn teosten lumoissa

Winnetou (Pierre Brice) und seine Schwester Ntscho-tschi (Marie Versini).
Copyright: picture-alliance/ obs/ARD DEGETO Aukealle ratsastaa cowboy maha hiukan pömpöllään. Jos kuvittelee hänet ilman nahkahousuja, hattua, lonkalla kiiltelevää hopeatussaria ja tietysti hevosta, hän voisi yhtä hyvin olla pikkupaikkakunnan pankinjohtaja. Ei sitä tyyppiä, joka hoitelee arvopaperikauppaa, vaan sellainen puoliksi ankara, puoliksi ystävällinen heppu, jonka kanssa sovitaan lainanlyhennyksistä.

Tämä Villin lännen sankariksi pyntätty hahmo ei näytä oikein innostavan yleisöä, joka on lähtenyt arkihuoliaan pakoon Bad Segebergiin. Mutta äkkiä valkokankaalle ilmestyy mies, joka esittää selvästi apassisoturia: hän on sitonut mustat hiuksensa taakse ja istuu ylväänä, omanarvontuntoisena ja taisteluvalmiina satulassa. Ja samalla hetkellä yleisö, joka on tullut tihkuiseen pohjoissaksalaiseen kylpyläkaupunkiin varta vasten tästä eriskummallisesta spektaakkelista nauttiakseen, huokaa yhteen ääneen helpotuksesta. Winnetou on täällä.

Karl Mayn tuotannon juhlaa

Karl May als Old Shatterhand,
Copyright: Karl May Verlag Bamberg Bad Segebergiin Schleswig-Holsteiniin ja Radebeuliin Saksin osavaltioon virtaa joka vuosi kesäkuusta syyskuuhun joukoittain saksalaisia juhlistamaan Karl Mayn tuotantoa. Iso osa Saksaa tuntuu heittäytyvän kesällä pukuleikkeihin: Rügenin saarella ja Grevesmühlenin kunnassa on merirosvonäytöksiä, Xantenin kaupungissa roomalaisfestivaalit ja moniaalla keskiaika- ja ritarijuhlia. Mutta mikään ei liikuta saksalaisten sisintä yhtä lailla kuin Karl May -festivaalit ja niiden keskushenkilöt: uudisraivaaja Old Shatterhand ja hänen uskollinen apassikumppaninsa Winnetou. Keski-ikäisillä naisilla ei tunnu lapsuudessa muita sankareita olleenkaan kuin Winnetou, ja jokaisella neljäkymmentä täyttäneellä miehellä on muistissa oma tarinansa tästä Karl Mayn kirjojen päähenkilöstä. Mayn Villin lännen kirjoja on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Ei niinkään huono saavutus, kun ottaa huomioon, että kirjailija (joka antoi ymmärtää, että Old Shatterhandin seikkailut pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa) sepitti tarinat omassa kotikirjastossaan Dresdenissä. Kirjat ovat innostaneet kolmen, neljän tai useammankin sukupolven saksalaispoikia lukemaan omaksi ilokseen aivan kuin Huckleberry Finnin seikkailut nuoria amerikkalaisia. Sitten tulivat Hopeajärven aarre (Der Schatz im Silbersee, 1962) ja muut Winnetou-elokuvat, toistakymmentä kaikkiaan. Ne houkuttelivat elokuvateatteriin kymmeniä miljoonia katsojia.

Selittämätöntä suosiota

Miten on mahdollista, että Amerikkaan sijoittuvat kirjat, joiden kirjoittaja oli huijari ja haihattelija eikä edes käynyt Uudella mantereella kuin vasta ikämiehenä, ovat nykyään ”tyypillisen saksalaista” sielunmaisemaa? Karl Mayn tarinoista ovat pitäneet Albert Einstein, keisari Wilhelm II, Franz Kafka, elokuvaohjaaja Fritz Lang ja Hermann Hesse. Näytelmäkirjailija Carl Zuckmayer antoi jopa tyttärelleen nimeksi Winnetou. Elokuvien saamaa suosiota on vieläkin vaikeampi ymmärtää. Winnetouta esitti niissä ranskalainen Pierre Brice, ja ne kuvattiin Jugoslaviassa; juuri mikään niissä ei ollut autenttista. Miten ne ovat voineet saada saksalaiset niin pauloihinsa?

Karl-Mays „Gesammelte Werke“ werden seit über 110 Jahren mit dem unverwechselbaren grünen Einband produziert.
Copyright by Karl-May-Verlag, Bamberg

Selitys voisi löytyä Mayn tarinoiden juonenkulusta. Lännensankari Old Shatterhandin oikea nimi on Karl. Lempinimensä hän on saanut tapettuaan karhun paljain käsin, yhdellä nyrkiniskulla. Karl saa töitä maanmittarina, ja hänen täytyy kartoittaa rautatielinja Arizonan läpi. Rautatieyhtiön pomot ovat ahneita ja niin häikäilemättömiä, että ryöväävät apassien maat lupaa kysymättä. Winnetou ottaa Karlin ja muita maanmittareita vangiksi ja uhkaa tappaa heidät, jollei Karl voita apassisoturia taistelussa mies miestä vastaan. (Winnetoulla ei tietysti ole aavistustakaan siitä, että hän on tekemisissä saksalaisen kanssa, joka pystyy tappamaan harmaakarhun nyrkiniskulla ja ampumaan linnun puolentoista kilometrin etäisyydeltä.) Old Shatterhand taistelee Winnetoun isää vastaan, selviytyy kampailusta voittajana, mutta säästää tämän hengen. Winnetousta tulee siitä alkaen Old Shatterhandin uskollinen kumppani. Yhdessä he taistelevat hyvän puolesta riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kirjojen pahiksia ovat kalpeanaamaiset rautatiepomot – jotka esitettiin natsipropagandassa juutalaisina (kyllä, Hitlerkin oli May-fani) – tai muihin heimoihin kuuluvat intiaanit.

Häivähdys Saksan romantiikkaa

Freilichttheater am Kalkberg in Bad Segeberg,
Copyright: Karl-May-Festspiele Bad Segeberg Tämä kevyt hölynpöly on saattanut vedota saksalaisiin myös historiallisista syistä. Vuoden 1848 vallankumouksen kukistuminen sai monet vapaasta ja avoimesta yhteiskunnasta haaveilevat saksalaiset lähtemään siirtolaisiksi Texasiin. Old Shatterhandin luontosuhteessa oli häivähdys Saksan romantiikan ihanteista: hän edusti turkismetsästäjien ja uudisraivaajien aikakautta, jota nykyaika ei vielä ollut turmellut. Ja tämän Eedenin puutarhan uhkaksi nousevat Mayn kirjoissa pahat rahamiehet ja kapitalistit kullankiilto silmissään.

Natsit puolestaan pitivät Old Shatterhand -juttuja rodun ylemmyyttä ilmentävinä opetuskertomuksina (ja sivuuttivat sujuvasti sen, että Winnetou oli monilta osin kalpeanaamaista saksalaisherraansa kyvykkäämpi). Ensimmäiset säännölliset Karl May -festivaalit järjestettiinkin vuosina 1938–1941 Saksissa. Sodan jälkeen Saksista tuli kuitenkin osa Itä-Saksaa, ja kommunistihallinto suhtautui Old Shatterhandiin epäluuloisesti. Ihannoiko tuo lännensankari ehkä Yhdysvaltoja ja imperialismia? Ja mitä siitä olisi pitänyt ajatella, että Winnetou kääntyy kuolinvuoteellaan kristinuskoon? Old Shatterhand soitattaa erikoisversion Ave Mariasta, kun hänen uskollinen ystävänsä tekee kuolemaa. Tämä kohtaus saa yhä nytkin niiden noin 350 000 pyhiinvaeltajan silmät kostumaan, jotka hakeutuvat kesäisin Bad Segebergiin. Karl Mayn teokset olivat kommunistihallinnon aikana pannassa, ja niihin perustuvat näytelmät palasivat ulkoilmateattereihin vasta vuonna 1984. Tätä saksalaista romaanisankaria eivät siis ymmärtäneet sen paremmin natsit kuin kommunistitkaan.

Saksalaisnaisten suosikki

Erol Sander als Winnetou,
Copyright: Karl-May-Festspiele Bad Segeberg Karl Mayn tarinoiden sanoma ulottuu myös nykypäivään, sillä ne sijoittuvat monikulttuuriseen ympäristöön. Saksalais-amerikkalainen uudisraivaaja ja kiitollinen apassi selvittävät kulttuuriset erimielisyytensä pystyäkseen taistelemaan yhdessä maailman pahuutta vastaan. Klaus Mann kyllä julisti Mayn vuonna 1940 ”väärän messiaan suureksi profeetaksi”, mutta kenties hänen kirjojensa päähenkilöt ovat sittenkin Yhdistyneiden kansakuntien uranuurtajia.

Mikään edellä sanotusta ei silti täysin riitä selittämään, miksi Winnetou on saksalaisnaisten ehdoton suosikki. Pierre Brice on jo aikoja sitten vetäytynyt syrjään, ja festivaaleilla Winnetoun roolia näyttelee nykyisin saksalais-turkkilainen Erol Sander. Mutta Brice on pohtinut Winnetoun hahmoa enemmän kuin useimmat muut. ”Hän on sankari missä hyvänsä tilanteessa, johon elämä hänet heittää”, Brice on sanonut. ”Hän on urhea ja rehellinen, antelias ja avulias; hyvä, uskollinen ystävä, joka on valmis antamaan henkensä ystävänsä puolesta.” Vaikuttaisikin siltä, että nämä ovat ominaisuuksia, joita monet saksalaisnaiset ovat jääneet parisuhteessaan kaipaamaan. Old Shatterhand sitä vastoin tuo heille hiukan liikaakin mieleen tosielämän ja sen oman miehen, joka katsoo mieluummin jalkapalloa kuin leikkaa nurmikkoa tai keskustelee.

Roger Boyes
on Timesin Saksan-kirjeenvaihtaja. Hän on asunut Saksassa 20 vuotta ja kirjoittaa My Berlin -kolumnia Tagesspiegel-lehteen. Kirjassaan My dear Krauts hän kuvaa saksalaiseen arkielämään liittyviä kummallisuuksia tyypillisellä brittihuumorilla.
Copyright: Goethe-Institut e.V., Online-Redaktion
Kesäkuu 2009

Jäikö sinulle kysyttävää? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Linkkejä

Weblog: Rory’s Berlin-Blog

Rory MacLean Weblog
Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

Weblog: ”Meet in Finland”

Blogistamme „Meet in Finland“ voitte lukea Goethe-Institutin Suomeen kutsumien taiteilijoiden ja kirjailijoiden Suomi-kokemuksista.