Lastensarjakuvat

Saksan sarjakuvahistorian alkuvaiheessa tehtiin lukuisia lastensarjakuvia, mutta niiden tuotanto väheni huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen ja lähti uudelleen nousuun vasta Saksojen yhdistyttyä vuonna 1989. Syyt olivat moninaiset ja selviävät parhaiten tapahtunutta jäljittämällä.

Yksi ensimmäisistä sekä nuoriin että vanhoihin vedonneista sarjakuvista oli Erich Ohserin Vater und Sohn, jota julkaistiin Berliner Illustrierte -päivälehdessä salanimellä e. o. plauen. Isästä ja pojasta kertova sanaton sarjakuva ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1934 ja nousi pian suureen suosioon. Sen terä ja huumori ovat yhä tallella, ja se saa nykylukijankin hymähtelemään.

Toisen maailmansodan jälkeen markkinoille tuli tarkemmin rajatuille kohderyhmille suunnattuja sarjakuvia, ja niin syntyi jako lasten ja aikuisten sarjakuvaan. Eräs esimerkki tästä oli Sternchen, viikottain ilmestyneen kuvalehti Sternin lastenliite. Siinä oli lapsille tehtyjen arvoitusten, pelien ja artikkelien lisäksi Roland Kohlsaatin sarjakuva Jimmy das Gummipferd. Gaucho Julion ja hänen ihmehevosensa Jimmyn seikkailut ulottuivat vieraisiin maihin, joissa he joutuivat taistelemaan mahtavia hirviöitä vastaan. Kohlsaat piirsi kuolemaansa saakka, 24 vuoden ajan, tätä jännittävää ja hauskaa sarjakuvaa, joka kuuluu nykyisin saksalaisen sarjakuvahistorian ehdottomiin klassikoihin.

Kaukaiset ja tuntemattomat maat ja maailmat olivat keskiössä entisessä DDR:ssä tehdyssä lastensarjakuvassa nimeltä Die Digedags. Seikkailijatrio Digin, Dagin ja Digedagin luonut Hannes Hegen piirsi sarjakuvaa 1970-luvulle asti. Die Abrafaxe jatkoi siitä, mihin Digedagsit lopetti, ja sen sankarit matkustelevat ympäri maailmaa aivan edeltäjiensä tavoin.

Lasten ja aikuisten sarjakuvamarkkinat olivat vuosikymmeniä erillään toisistaan. Lukijoiden oli helppo ylittää niiden välinen raja, mutta sarjakuvataiteilijat pelkäsivät erityisesti 1970-luvulla, jolloin alkoi ilmestyä ”aikuisten sarjakuvia”, että mikä hyvänsä muutos voisi vaikuttaa kielteisesti heidän ”hyvään” maineeseensa. Ensisysäyksen suunnanmuutokselle antoi vasta saksankielisen avantgarde-sarjakuvan tekijöiden kokeilunhalu. CX Huthin tapaiset taiteilijat unohtivat enempiä harkitsematta turhat tavat ja ottivat asiakseen tehdä sarjakuvia kaikille ikäryhmille. Huthin Das 23 fünf acht neun -albumin Lillpop ja Mops tapaavat eläintarhassa fantasiahahmon nimeltä Keziban ja alkavat molemmat kosiskella tätä. Visuaalisesti sarjakuva muistuttaa värityskirjaa, johon lapsi on raapustellut väriliiduilla. Se on onnistunut kokeilu siitä, kuinka sarjakuvissa voidaan käyttää sanoja ja kuvia, jotka on irrotettu ruuduista ja perinteisistä kerronnallisista rakenteista.

Lastenkirjojen kuvittaja Ole Könnecke on suunnannut ensimmäisen sarjakuvansa Doktor Dodo schreibt ein Buch lapsille, mutta yläikärajaa sen lukemiselle ei ole. Humoristinen tarina kuvaa kirjan kirjoittamisen vaikeutta idean keksimisestä draaman rakentamiseen ja sisältää lukuisia viitteitä kaunokirjallisuuteen, joten sen parissa viihtyy erinomaisesti myös aikuinen.

Henning Wagenbrethin kuvittama, Wolfram Frommletin tarinaan perustuva lastenkirja Mond und Morgenstern on nimetty ”Maailman kauneimmaksi kirjaksi”. Wagenbrethin kuvitus on onnistunut sekoitus maalaustaidetta, grafiikkaa, kirjankuvitusta ja sarjakuvaa, ja se vangitsee lukijan ylitsevuotavan moninaisella väri- ja muotokielellään.

Aiemmin sarjakuvia piirtänyt Walter Moers keskittyy nykyisin romaanien kirjoittamiseen, mutta ei malta olla elävöittämättä upeilla kuvilla sadunomaisia fantasiakirjojaan, esim. Huviretki hukkateille – Seikkailu Zamoniassa ja Rumo. Häntä kiinnostaa nimittäin yhä, joskin rajallisessa määrin, sanan ja kuvan yhdistäminen tasaveroiseksi kokonaisuudeksi.

Ulf K. piirtää sarjakuvaa ja kuvittaa lastenkirjoja. Hänen sarjakuvilleen on ominaista selväpiirteinen, kiehtova piirrostyyli ja runollinen tarina, ja ne soveltuvat kaiken ikäisille. Ja Ulf K:n ihastuttava ja ilmaisuvoimainen kuvitus Martin Baltscheitin kirjaan Der kleine Herr Paul täydentää tekstiä suurenmoisella tavalla.

Kuvituksen professorina työskentelevä ATAK  taas keskittyy nykyisin pääasiassa lastenkirjoihin. Hän on kuvittanut Muriel Blochin kertoman afrikkalaissadun Comment la mort est revenue à la vie ranskalaiskustantaja Thierry Magnierille ja suunnitellut saksalaiskustantamo Jacoby und Stuartin julkaiseman lastenkirjan Verrückte Welt. Atak on yhdessä Filin kanssa herättänyt henkiin Saksan suosituimpiin lastenkirjoihin lukeutuvan Jörö-Jukan Heinrich Hoffmannin 200-vuotispäivän kunniaksi. Hankkeen takana on sveitsiläiskustantamo Kein & Aber. Atakin kuvitukset täydentävät nerokkaasti Potku-Pekasta, Hannes Taivastelijasta ja kumppaneista kertovia tarinoita, joiden ankara moraali pannaan Filin uusissa tulkinnoissa vielä monin verroin paremmaksi.

Saksalaiset sarjakuvataiteilijat ovat viimeinkin onnistuneet vapautumaan ja uskaltautuvat nykyisin taas tekemään kokeellisia sarjakuvia ja kuvituksia kaiken ikäisille.