Auteur-sarjakuvat

Lela huomaa yön jälkiä kaulassaan, kun hän aamulla noustuaan katsoo ensi kertaa peiliin. Nähdessään jättikokoisen fritsun hän havahtuu, sillä silmänräpäyksessä hän tajuaa, että filmi on edellisyönä katkennut. On sunnuntai-iltapäivä, Lela on nukkunut yli puolenpäivän ja hänen päänsä surisee kuin ampiaispesä. Hän tuntee olonsa surkeaksi muutenkin kuin ruumiillisesti, koska ei tiedä mitään - keneltä hän on saanut tuon rakkauden osoituksen, miten yö on kulunut ja miten hän on päässyt kotiin. - Hmmm … minähän lähdin Ninan kanssa bileisiin … Lela muistaa sentään alkuillan, jolloin alkoholia virtasi jo runsaasti. Mutta mitä sitten tapahtui? Selvittääkseen illan kulun Lelalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin soittaa parhaalle ystävättärelle.

Filmriss (Filmin katkeaminen) on Baselissa vuonna 1980 syntyneen, nykyään Zürichissä asuvan ja työskentelevän sveitsiläisen Kati Rickenbachin ensimmäisen, vakuuttavan sarjakuva-albumin nimi. Sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja kertoo hyvin ironisesti kaaosmaisesti sujuneesta illanvietosta, jossa nuorten ihmisten kaipuut joutuvat ristikkäin ja vastakkain. Hänen nuoret sankarinsa yrittävät selvitä vastakaikua vaille jääneen rakkauden pulmista ja huumeiden käytön epämiellyttävistä seurauksista. Sillä mitä hurjemmat yöbileet, sitä pahempi myös seuraavan aamun krapula. Episodeista koostuvassa hauskassa kertomuksessaan Rickenbach sommittelee ihmissuhteiden piirileikin, jolla on yhtäläisyyksiä Arthur Schnitzlerin samannimisen romaanin kanssa. Myös Rickenbach antaa ihmissuhdekarusellin pyöriä taukoamatta, koska jokainen pelkää, ettei löydäkään elämänsä kumppania. Samantekevää ovatko kertomuksen sankarit vakiosuhteessa tai ”yksinäisiä” – he heittäytyvät yön huumaan yhdessä ja yksin eivätkä kykene enää huomaamaan, kohtaavatko sen ”oikean”. Tosin Kati Rickenbach on kiinnostunut muustakin kuin aikuistumisen harhoista ja erheistä. Sillä mitä enemmän Lela saa tietää yön kulusta, sitä selvemmin hän tiedostaa, että alun hilpeä juhlatunnelma oli kääntynyt päinvastaiseksi.

Haastattelussa Kati Rickenbach korostaa, ettei Filmriss ole tyypiltään omaelämäkerrallinen, ”ei ainakaan ensisijaisesti”. Henkilöt ovat käyttäytymismalleiltaan ja kielellisesti kuitenkin ”hyvin lähellä omaa maailmaani”, kertoo Rickenbach. Inspiraation piirtäjä saa nimittäin usein juuri arkielämästä. Ei siis ole ihme sekään, että Rickenbach alun perin harkitsi toimittajan uraa. Tosin hän oli aina pitänyt piirtämisestä ja ilmoittautuikin Baselin muotoilukoulun kurssille. Siellä hän päätti yhdistää kertomisen ja piirtämisen, mikä johdatti hänet sarjakuvataiteen pariin. Hän opiskeli Luzernin muotoilu- ja taidekorkeakoulussa (Hochschule für Gestaltung und Kunst in Luzern). Opiskellessaan ulkomailla Hampurissa hän tutustuu nuoriin, vireisiin, saksalaisiin sarjakuvapiireihin ja niiden keskeisiin henkilöihin Sascha Hommerin ja Arne Bellstorfiin julkaisten ensimmäisiä sarjakuvakertomuksiaan heidän sarjakuva-antologiassaan Orang. Rickenbachin sarjakuvakertomuksia ilmestyy lisää Panik Elektrossa ja Flitterissä sekä aikakauslehdessä Strapazin. Lahjakkaasta sarjakuvalupauksesta Rickenbachista on jo kauan sitten tullut arvostettu piirtäjä. Toimiminen kesällä 2006 zürichiläisen kaupunkilehden Züritippin paikallisen pilapiirtäjäsuuruuden Mika van Audenhoven sijaisena oli hänelle kuin aatelointi. Rickenbachin hyväntuuliset sanomalehtistripit nuoren baselilaisnaisen arkielämästä vihamielisessä Zürichissä saavuttavat nopeasti kulttiaseman ja tekevät hänestä laajalti tunnetun. Rickenbach suodattaa huolellisesti esiin näennäisesti arkiset ilmiöt ja tilanteet, joita hän rikastuttaa sopivasti iskevällä huumorillaan. Hänen uskomattoman vetävä ja vauhdikas viivansa korostaa hänen tarinointinsa keveyttä.