Saša Stanišić Kirjoja katoamista vastaan

Saša Stanišić kasvoi Bosnia ja Hertsegovinassa ja Saksassa. Hän kirjoittaa epätavallisia kotiseuturomaaneja. Hänen romaaninsa Vor dem Fest ("Ennen juhlaa") sai vuonna 2014 Leipzigin kirjamessupalkinnon.

Saša Stanišićia voisi kuvata toisaalta hieman ujoksi ja hyvin kohteliaaksi, toisaalta vilpittömän avoimeksi ja uteliaaksi ihmiseksi. Näillä ominaisuuksilla on ollut vaikutusta myös hänen oman elämänsä kulkuunsa ja kirjoittamiseen. Ilman halua ja kykyä kuunnella tarinoita, ilman kiinnostusta ottaa osaa keskustelukumppanin huoliin, tarpeisiin, ajatuksiin ja omituisuuksiin, ei Stanišić olisi koskaan päätynyt Saksaan. Maahan, jonka kieltä hän nykyisin hyvin omaperäisesti käyttää. Hänen ei olisi onnistunut kirjoittaa kahta romaania, jotka erottuvat muista hänen sukupolvensa kirjoista. Ne kyllästetty kokemuksella ja kirjoitettu tyylillä, joka tekee oikeutta hänen kokemuksilleen.

Sadunomainen sävy

Vuonna 1978 bosnialaisessa Visegradin kaupungissa syntynyt Stanisic oli 14-vuotias paetessaan vanhempineen — joista toinen on bosnialainen, toinen serbi — sisällissotaa Heidelbergiin, jossa hänen setänsä jo asui. Stanišić kävi kansainvälistä koulua ja hänellä oli onni kohdata saksanopettaja, joka ymmärsi hänen taiteellisen lahjakkuutensa ja kannusti häntä. 2006 ilmestyi sitten hänen esikoisromaaninsa Wie der Soldat das Grammofon reparierte ("Kuinka sotilas korjasi gramofonin") - kirja, jossa on toisaalta selvästi omaelämäkerrallisia kokemuksia sodasta, paosta ja uudesta alusta, mutta joka on toisaalta vahvasti fiktiivinen. Minä-kertoja Aleksandar kertoo perheestään sadunomaisin keinoin – aterioista, tuoksuista ja turvallisesta kasvuympäristöstä. Tämä hyvänä aikana vallinnut turvallisuus tuhoutuu isoisän kuoleman ja monikansallisen valtion hajoamisen myötä. Tapahtumien jättämä särö kulkee läpi koko romaanin, läpi koko historian käänteiden järkyttämän lapsuuden.

On ensi silmäyksellä yllättävää ja toisella silmäyksellä loogista, ettei Stanišićin toinen romaani pyri kittaamaan tätä säröä maantieteellisesti, vaan temaattisesti. Kirjoittaja kertoo, kuinka hän keksi idean romaaniinsa Vor dem Fest: Hän kävi hautausmaalla pienessä kylässä lähellä kotikaupunkiaan Visegrádia. Ja lähes jokaiseen hautakiveen, kertoo Stanisic, oli kaiverrettu hänen oma sukunimensä. Hän tuli kertaheitolla tietoiseksi siitä, että kylän tarinat kuolisivat sukupuuttoon aivan lähitulevaisuudessa. Tämän tajuaminen muodostaa hänen uuden romaaninsa ytimen: Vor dem Fest on kirja, joka taistelee katoamista vastaan kuten jo hänen esikoisromaaninsa. Ja sekin on kotiseuturomaani Stanišićin uudesta kotimaasta, ”Saksa-kirja”. Stanišićia arvostavat niin lukijat kuin kirjallisuuskriitikot: Jo ensimmäisestä romaanistaan hän sai useita palkintoja ja oli ehdolla Deutscher Buchpreis –kirjapalkinnon saajaksi (shortlist). Kirja Wie der Soldat das Grammofon reparierte on käännetty yli 30 kielelle. Vor dem Fest sai myös Alfred Döblin -palkinnon ja Leipzigin kirjamessupalkinnon 2014.

Tarinankerronnan juhlaa

Vor dem Fest –kirjan tapahtumat sijoittuvat Fürstenfelden pikkukaupunkiin hitaasti tyhjenevällä, laajalla Uckermarkin alueella. Nuoret lähtevät, vanhat kuolevat pois. Mutta ennen kuin kaikki päättyy lopullisesti, on paljon tehtävää. Pitää esimerkiksi järjestää juhlat. Näin on tehty jo vuosisatoja, juhlittu Annen-päivää. "Mikä on juhlan aihe, sitä ei kukaan oikein tiedä. Ei ole minkään vuosipäivä, ei juhlita minkään päättymistä eikä mikään ole saanut alkuaan juuri tuona päivänä. Ehkä juhlimme yksinkertaisesti sitä, että kaupunki on olemassa: Fürstenfelde. Ja sitä mitä siitä toisillemme kerromme. "Kertojana Stanišić on uskomattoman virtuoosimainen: Hän ei ole ironinen, etäisyyttä ottavan pilkallinen, vaan monessa kohtauksessa armoitettu koomikko. Hän suhtautuu jokaiseen hahmoonsa ehdottoman myötätuntoisesti. Hän ottaa heidät vakavasti, mutta kuvailee heitä humoristisesti. Tällainen on harvinaista.

Kirja on kuin piiritanssia, toisiaan seuraavia lyhyitä näyttämökuvia, joilla on sisäinen yhteys toisiinsa. Siksi Vor dem Fest muistuttaa hieman Ingo Schulzen kirjaa Simple Storys. Stanišić tekee ajallisesti hyvin suppeassa tilassa historiallisen syväkairauksen 1500-luvulta nykypäivään: romaani tapahtuu 24 tunnin aikana ennen Annen-päivän juhlaa ja sen aikana. Mutta teos on myös konkreettinen tilannekatsaus Itä-Saksan mielialoista: se kertoo siellä ideologioiden jälkeisenä aikana — paitsi kapitalismin, joka on niellyt kaiken sisäänsä — vallinneista tunnelmista. Stanišićin kirjassa ihminen, eläin ja maisema ovat sidoksissa toisiinsa ja tasaveroisia yleismaailmallisen poeettisella tasolla.

Vor dem Fest Fest elää uhkarohkeista päähänpistoista. Ne on koottava yhteen. Ja se onnistuu epätavallisen lähestymistavan ansiosta: Kertojan ääni "me" on tässä maiseman kollektiivinen ääni. Jälkipuheessa kirjoittaja kiittää Fürstenbergin, Fürstenfelden, Fürstenwalden, Fürstenwerderin ja Prenzlaun asukkaita ja niiden kotiseutumuseoita, kotiseutukievareita ja kotiseutuyhdistyksiä saamastaan tuesta. Stanisic on oleskellut paikkakunnilla ja saanut ystävällisyydellään ihmiset juttelemaan. Ja tehnyt tästä kaikesta suurenmoisen romaanin.