Saksalainen nykykirjallisuus Paluu politiikkaan?

Eurooppa on kriisissä, pakolaistulva aiheuttaa vastakkainasettelua: ei vain saksalaisessa yhteiskunnassa tapahdu politisoitumista, vaan myös kirjallisuudessa. Silti väittelyt käydään pääosin lehtien kulttuurisivuilla.

Frankfurtin kirjamessuille omistetussa ”Die Zeit” –lehden kirjallisuusliitteessä kolme saksalaiskirjailijaa julisti 2015 »paluuta" politiikkaan: Jenny Erpenbeck, Ulrich Peltzer ja Ilija Trojanow tuomitsivat vallitsevat "pienet käytännön ratkaisut " ja vaativat utopistisia "suuria kertomuksia". He olivat yhtä mieltä siitä, että kirjallisuuden velvollisuus olisi osoittaa "hallitsevan järjestelmän sisäiset ristiriidat" ja toteuttamiensa vetoomusten, allekirjoituskampanjoiden ja esseiden ohella saattaa nämä kerronnalliseen muotoon.
Ulrich Peltzer meni vielä askeleen pidemmälle ja teki yhteiskunnan ongelmien monimutkaisuudesta jopa kerronnan motiivin: "Jos sanotaan, että kaikki on niin monimutkaista, ettei ole olemassa mitään välittömiä syy-seuraus-yhteyksiä, niin minä sanon: Ei pidä paikkaansa. On sekä kerronnalle että politiikalle ehdottoman välttämätöntä tehdä edes olettamuksia syy-seuraus-yhteyksistä."

Yhteiskunnan politisoituminen

Konkreettisella tasolla tämä merkitsee, että nimettäisiin ne tahot, jotka ovat vastuussa maailman tilasta ja paljastettaisiin päivänpolitiikan tapahtumien lainalaisuudet narratiivisesti. Mikäli merkittävä osa kirjailijoista ottaisi tämän päämääräkseen, olisi "osallistuva kirjallisuus" (Jean-Paul Sartre) jälleen mukana päiväjärjestyksessä.
Vuosien 2014 ja 2015 tapahtumat - Ukrainan kriisi, Isis-terrorismi, euroon liittyvät kysymykset ja pakolaisproblematiikka, vain nämä mainitakseni - aiheuttivat todellakin politisoitumista saksalaisessa yhteiskunnassa, mikä on vaikuttanut Pegida-liikkeen ja AfD- protestipuolueen (”Vaihtoehto Saksalle”) syntyyn ja toisaalta myös porvarillisen keskustan kasvavaan haluun kamppailla aktiivisemmin demokratian, oikeusvaltion ja avoimen yhteiskunnan puolesta. Die Zeit –lehden kirjoittajat ovat pikemminkin oireita tästä kehityksestä kuin sen esitaistelijoita.
 
Puutteellinen taloustietämys
 
Yhteiskunnallisten ongelmien käsittely ei ole koskaan tyystin kadonnut Saksan nykykirjallisuudesta. Kun Saksan natsimenneisyys oli saatu käsiteltyä, seurasi tosin 1950-luvulla ja 1970-luvun lopun jälkeen epäpoliittisempia vaiheita useimpien "Ryhmä 47:n” kirjailijoiden tuotannossa. Polttopisteeseen siirtyi nyt yhä enemmän yksityisyys. Kuitenkin esimerkiksi Siegfried Lenz, Martin Walser, Peter Handke ja Günther Grass pitivät itseään aina myös poliittisina kirjailijoina ja ottivat tietyissä vaiheissa ylenmäärin kantaa poliittisiin kysymyksiin. Politiikka ei kuitenkaan ole hallitsevana heidän tuotannossaan, tai jos, niin teokset eivät kuulu heidän parhaimpiinsa - kuten Grassin Saksojen yhdistymistä käsittelevä teos Ein weites Feld.

Talouspoliittisen ymmärryksen puute on silmiinpistävää suurimmassa osassa Saksan liittotasavallassa ajan kertomakirjallisuutta ennen muurin murtumista vuonna 1989, mutta merkittävän peilikuvamaisesti myös DDR:n kirjallisuudessa. Kapitalismin kritisoinnista oltiin laajalti yksimielisiä. Kiinnostusta taloudellisiin yhteyksiin, talouspoliittisten reunaehtojen merkitykseen ja ihmisten käyttäytymiseen esiintyi vain marginaalisesti. Aiheita pidettiin liian tylsinä ​​ja kuivina, jotta niitä olisi kelpuutettu keskeisiksi teemoiksi romaaniin.
 
Maailman talouskriisi luovuuden lähteenä
 
Sellaista kirjaa kuin amerikkalaisen kirjailijan Tom Wolfen Bonfire of the Vanities, joka on yhdistelmä kohukirjallisuutta, yhteiskunnallista analyysiä sekä asiantuntevaa markkinamekanismien kuvausta, on turha Saksasta etsiä. Ernst-Wilhelm Händler, jolla yrittäjänä on keskimääräistä parempi käsitys talouden vaikutuksesta elämäämme ja jonka tuotanto myös analysoi ansiokkaasti kapitalismia, on saksalaisessa kirjallisuudessa edelleen poikkeus. Hans Christoph Buch, joka on tuonut monia ns. "kolmannen maailman" tapahtumapaikkoja Saksan kirjallisuuteen tai Ilija Trojanow, joka ei kiellä romaaniensa läheistä yhteyttä poliittisiin kirjoituksiinsa ja esseihinsä, kuuluvat siihen kouralliseen kirjoittajia, jotka pyrkivät sinnikkäästi tuomaan Saksan lukevan yleisön tietoisuuteen kirjallisuuden valtavirtojen ulkopuolista maailmaa. Heidän kirjojensa menestys markkinoilla on kuitenkin vaatimatonta.
 
Ehkä tarvittiin vuoden 2008 maailman finanssikriisin aiheuttama järkytys herättämään yhä useampien kirjailijoiden kiinnostus kansantalouden ja liiketoiminnan prosesseihin ja osoittamaan niiden merkitys kumppanuudelle, perheille, pikkukaupungeille ja yrityksille. Mutta näitä aiheita käsitteleviä romaaneja ei sittenkään syntynyt tulvimalla. 2015 julkaistussa Ulrich Peltzerin romaanissa ”Das bessere Leben” (”Parempi elämä”) esiintyy sentään kaksi päähenkilöä, jotka ansaitsevat rahansa globaalin talouden parissa. Tämä erittäin monimutkainen romaani hylkää kuitenkin ymmärrettävän tavan kertoa - ja voi siksi käyttää analyyttistä potentiaaliaan vain rajallisesti. Teos on saanut miltei yksinomaan ylistäviä arvioita ja sitä kiitettiin varsinkin sen rakenteesta.
 
Tavanomaiset kerrontatekniikat contra kulttuurisivut
 
Bestseller-listojen kärkinimiä tarkasteltaessa ei tarinankerronnan politisoitumista ole havaittavissa. Hallitsevina ovat tarinat, joissa keskiössä ovat yksittäisen henkilöhahmon, perheen tai pariskunnan kohtalot. Selllainen kirjailija kuin Juli Zeh, onnistuu kuitenkin herättämään realistis-naturalistisilla romaaneillaan laajemman yleisön kiinnostuksen. Juli Zeh on sijoittanut 2016 ilmestyneen romaaninsa Unterleuten tapahtumat brandenburgilaiseen kylään. Teoksesta kehittyy - ajanmukaisella sosiologisella tietämyksellä varustettu - realistisen romaanin klassinen yhteiskunnallinen panoraama. Ehkä kirjan menestys perustuu perinteisiin kerrontatekniikoihin. Varsinkin Ulrich Peltzeriä ja Ilija Trojanowia taas voidaan pitää kirjallisuuskriitikoiden lempilapsina.
 
Ehkäpä "Takaisin politiikkaan!" osoittautuu artikkelitoimitusten lempiprojektiksi ja pysyy Saksan nykykirjallisuudessa eri rinnakkaisten virtausten - milloin leveämpänä, milloin kapeampana - sivujokena. Ei vähempänä, muttei myöskään enempänä.