Hannele Richert
Politiikkaa kuvien kautta

Goethe-Institutin Picture Politics -projekti

Viime vuosien kansallismielisyyden ja äärioikeistolaisuuden nousu Euroopassa on saanut monet huolestumaan ihmisoikeuksien toteutumisesta. Taiteilijoilla oli tarve reagoida liikehdintään ja ottaa selkeästi kantaa ihmisyyden puolesta, ääriajattelua vastaan. Syntyi projekteja, joissa haluttiin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Saksassa Alexandra Klobouk koordinoi Bildkorrektur-projektia. Siinä kuvittajat ja sarjakuvantekijät ottivat kuvittaakseen pelkoja ja ennakkoluuloja. Näitä kumoamaan kutsuttiin toimittajia ja tutkijoita, joiden tietopohjainen näkemys kuvitettiin pariksi ensimmäiselle kuvalle.

Yksi monista projekteista oli myös Mitä sä täällä teet - Tarinoita maahantulosta -kirja. Sarjakuva-antologiassa 15 taiteilijaa piirsi 15 eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneen, eri ikäisen ihmisen tarinoita. Tarkoituksena oli tuoda uutisista ja historiankirjoista tuttujen maailman tapahtumien inhimillinen puoli näkyviin ja näyttää, miten moninaisia ihmisiä maahanmuuttajat ovat, eivät mikään kasvoton joukko, joka on helppo demonisoida.

Goethe-Institut tarttui aiheeseen ja halusi osaltaan mahdollistaa taiteilijoiden syventymisen aiheeseen. Tuloksena oli Picture Politics -sivusto, joka aluksi kulki nimellä ”Changing the Picture”. Eri maiden Goethe-Institutit ottivat yhteyttä taiteilijoihin, jotka tekivät aiheesta sarjakuvia ja kertoivat kommenttinsa. Nettisivuilla maahanmuuttoa, rasismia ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä käsitellään kuvien kautta. Sarjakuvia voi selata puhelimella ja jakaa sosiaalisessa mediassa. Mukana on töitä Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Isosta-Britanniasta, Irlannista ja Saksasta.
 
Aiheesta järjestettiin tapaamisia ja seminaareja useassa maassa, Suomessa myös avoimia työpajoja tapahtumien yhteydessä, näyttelyitä ja koululaispajoja. Monessa sarjakuvassa näkyy halu ymmärtää mielipiteiden polarisoitumisen ja väkivallan syitä, jotta niitä pystyttäisiin ehkäisemään. Myös mediakriittisyys on vahvasti läsnä.

Lokakuussa 2016 Sarjakuvakeskus sai mielekkään tehtävän Goethe-Institutilta: antirasististen koululaispajojen suunnittelun ja toteutuksen. Aiheeseen otettiin mediakriittinen näkökulma: Lööppi uusiksi! -pajoissa tarkasteltiin, miten yleistä mielipidettä voidaan muokata sen kautta, miten teksti yhdistetään kuviin. Oppilaiden kanssa tarkasteltiin uutisen välittämisen erilaisia muotoja päivälehdistä blogeihin. Kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että lööpeillä tavoitellaan voimakkaita tunnereaktioita, jotta saataisiin ihmiset ostamaan lehtiä. Samoin nettiuutisissa metsästetään klikkauksia, jotta pystyttäisiin osoittamaan, että  medialla on lukijoita. Tämä helposti vääristää uutisen alkuperäistä tietoa. Oma lukunsa ovat valeuutiset, joilla tieten tahtoen halutaan luoda negatiivista kuvaa tietyistä asioista ja ihmisryhmistä.
 
Näiden pohdintojen jälkeen siirryttiin tarkastelemaan, miten sarjakuvan avulla voidaan tehokkaasti kumota väärinkäsityksiä. Oppilaat kuvittivat jonkin oman tai muualta havaitun pelon tai ennakkoluulon Bildkorrektur-projektin hengessä. Sen jälkeen etsittiin tietoa, jolla pelon tai ennakkoluulon voisi kumota, ja kuvitettiin tämä tieto viereiseen ruutuun. Seurauksena oli monenlaisia oivalluksia siitä, miten ennakkoluuloja murretaan, sekä muutama hämähäkkipelon selätys.
  Keväällä 2017 Birgit Weyhe, Aike Arndt, Marko Mäetamm, Hanneriina Moisseinen, Aino Sutinen Mika Lietzén ja Hannele Richert tapasivat Goethe-Institutin järjestämässä seminaarissa Helsingissä. Pohdittiin, mitä vaikutusmahdollisuuksia projektilla voisi olla ja miten päästäisiin aitoon keskusteluyhteyteen erilaisten ihmisten kanssa. Kaikki olivat huolissaan rasismin noususta mutta ehdottomasti sitä mieltä, että asioista on puhuttava pelkäämättä. Keskustelussa arvioitiin kriittisesti myös omaa ajattelua ja omien kulttuurien luutuneita käsityksiä. Yksimielisesti kuitenkin luotettiin kuvien voimaan mielipiteen muokkaamisessa ja ajatusten jäsentämisessä.
 
Koululaisten pajatoiminta sai jatkoa syksyllä 2017. Nyt mediakriittisyyden rinnalle otettiin näkökulmaksi kulttuurienvälisyys. Katse käännettiin yleistyksistä yksilön kokemukseen. Sarjakuvan avulla päästään uutisista tuttujen yhteiskunnallisten tilanteiden henkilökohtaiselle tasolle.

Yläaste- ja lukioikäisten nuorten kanssa pohdittiin kansallisten kulttuurien merkitystä ja sitä, mikä kaikki muukin vaikuttaa kulttuuri-identiteettiin yli kansallisuusrajojen.
 
Kuva: Hannele Richert Esimerkkeinä luettiin sarjakuvia Mitä sä täällä teet -kirjasta ja Picture Politics -sivustolta. Birgit Weyhen sarjakuvassa Hasan & Hans kahden eri maan samanikäiset kasvatit elävät hyvin erilaista elämää ennen kohtaamistaan viimeisissä ruuduissa. Øyvind Sagåsen taas kiteyttää digitaalisen ajan ongelmat tiedonvälityksessä kahdella tehokkaalla kuvalla sarjuvassaan Facts.
 
Näitä pohdittuaan oppilaat tutustuivat esimerkkeihin viime vuosien ajankohtaisista uutisista, aiheina muun muassa kulttuurinen omiminen (intiaanisarjakuva Herttoniemen pajasta), kohteliaisuussääntöjen yhteentörmäykset (Iranin suurlähettiläs ei kätellyt Jenni Haukiota), syrjintä (romanit eivät päässeet ravintolaan, ravintoloitsijat syytteeseen) ja miten yleinen suhtautuminen siihen on muuttunut…
 
Kuva: Hannele Richert Nuoret tarttuivat aiheisiin tuoreella, ratkaisukeskeisellä otteella. Paljon tuli ehdotuksia esimerkiksi siitä, millaisia kaikkia osapuolia kunnioittavia ratkaisuja löydettäisiin uimahallien uimapukukieltoon saunassa, jottei Suomi ensin -liikkeen aktiivien enää tarvitsisi tulla Lahdesta asti valvomaan kiellon toteutumista Helsingin Itäkeskukseen asti.