Christina Walser ja Doris Schneider
Kirjasto on kirjasto on kirjasto …?

Kyllä, pitää paikkansa. Materiaalia, hyllyjä, asiakkaita. Näin niitä voi kuvailla. Ja toisaalta näin ei voi kirjoittaa, jos tulee Saksasta ja on kahden viikon aikana käynyt yhdeksässä suomalaisessa kirjastossa. 

Erot Saksan ja Suomen kirjastojen välillä käyvät nopeasti selviksi - sanovat Christina Walser ja Doris Schneider, molemmat kirjastonhoitajia Baijerista. He olivat marraskuussa 2018 Erasmus+ -vaihdon puitteissa Helsingissä, Espoossa, Lappeenrannassa ja Turussa. He kuvaavat näitä viikkoja kertomalla joistakin kohokohdista ja vaikutelmistaan. 
 

Suomi on designin maa

Saksassa tiedetään, että suomalaiset arvostavat kauniita esineitä. Viimeistään toisen kirjaston jälkeen voimme vahvistaa tämän. Jo niiden ulkopuolella saattaa havaita, että kirjastot ovat usein arkkitehtonisesti merkittävissä rakennuksissa. Kalustus on käytännöllistä, mutta aina laadukasta. Erityistä huomiota on kiinnitetty muotojen, värien ja materiaalien yhteen sointuvuuteen. Ne luovat miellyttävää ilmapiiriä. Periaatetta "käytännölliset asiat saavat olla myös kauniita" sovelletaan kaikkialla. Vierailija tuntee itsensä heti tervetulleeksi. Kirjaston yhteydessä on usein myös houkutteleva kahvila.
Saksalaisten kävijöiden silmissä kaikki näyttää hyvin hoidetulta; Suomessa kirjaston asiakkaat ilmeisesti arvostavat ympäristöään ja suhtautuvat kalustukseen kunnioituksella. Ja: kirjastoissa ei näy juurikaan kieltoja!
 

Suomen kirjastolaki

Julkisilla kirjastoilla on tärkeä asema Suomessa. Siksi Suomessa on jotain, mistä Saksan kirjastoalan väki on puhunut ja haaveillut jo vuosia: Suomessa on kirjastoja koskeva laki. Tämä kirjastolaki (sen ny jo uudistettu versio) koskee vain julkisia kirjastoja, mutta siinä määritellään kirjaston tehtävät ja palvelut ja esimerkiksi se, että kirjojen varaamisen on oltava ilmaista. Siinä on myös henkilöstön pätevyyttä ja tarjonnan tasoa koskevia säädöksiä. Yhdenkin  kirjaston sulkemissuunnitelmat saavat heti aikaan laajoja mielenilmauksia.
 

Suomalainen työelämä

Hyvä päivähoitotilanteen ansiosta Suomessa työskennellään useimmiten kokopäiväisesti. Etätyön mahdollisuus on laajalti käytössä. Joissakin suurissa kirjastoissa tai kirjastojärjestelmissä on käytössä työkierto, jolloin työtehtävät vaihtuvat muutaman vuoden välein.

Saksalaisten silmissä erikoiselta vaikuttaa liikkuvan toimiston tai avotoimistojen laaja käyttö. Ei ole pysyviä toimistoja tai henkilökohtaisia työpisteitä. Jokainen etsii töihin tullessaan vapaan paikan, vie tavaransa säilytystilasta rullakkolla paikalleen ja panee ehkä nimikorttinsa kulloisenkin työpisteen infotaululle. Työpaikalla on lisäksi pieniä ja suuria kokoustiloja, joissa on useimmiten laadukas varustus Skype-kokouksia varten, sekä tiloja yksilöllistä työskentelyä varten tai rauhallisia neuvottelusaarekkeita eri puolilla toimistoa.
 
Myös Suomessa kirjastojen tehtävät ovat muuttuneet dramaattisesti viime vuosina. Tätä taustaa vasten kirjastoissa tarvitaan uudenlaista osaamista ja toisenlaisia henkilöstörakenteita. Työntekijöitä palkataan yhä enemmän kirjastoalan ulkopuolelta, kuten pedagogeja tai IT-asiantuntijoita. Myös klassiset työnimikkeet ovat katoamassa. Nyt työntekijän nimikkeenä saattaa olla esimerkiksi ”Information Specialist”, ”Senior Specialist” tai ”Coordinator”. Kesti noin 10 päivää ennen kuin tapasimme ensimmäiset kollegamme, jotka sanoivat itsestään "Olen aito kirjastonhoitaja"!
 

KAUPUNKIVERSTAAT ja digipajat

Nämä ovat Suomen julkisissa ja tieteellisissä kirjastoissa jo lähes standardina. On 3D-tulostimia, ompelukoneita ja robotteja, jotka kopioivat kokonaisia ihmisiä. Vaikutusta eivät tee pelkästään tekniset laitteistot, vaan myös alojen henkilöstöresurssit ja työntekijöiden jatkuva kouluttaminen.
 

AVOIN TIEDE

Suomen EU-aloitteiden joukossa tärkeä aihe, jolla on oma verkkosivusto: openscience.fi. Julkisella rahoituksella saavutetut tutkimustulokset ovat julkisesti saatavilla. Ei pelkästään siksi, että ne olisivat optimaalisesti tutkijoiden saatavilla, vaan jotta vahvistettaisiin tietoyhteiskuntaa yleisesti.  Korkeakouluissa kokoontuu työryhmiä, joihin osallistuu kirjastonhoitajia, it-asiantuntijoita ja tutkijoita. Ne tekevät tiedonhallintaa ja avointa dataa koskevia suunnitelmia. Tiedon avointa saatavuutta pidetään ohjenuorana paitsi korkeakoulujen julkaisuissa myös lopputöissä.
 

tästä voi ottaa oppia

Yhteistyö on hyvin luovaa suomalaisissa kirjastoissa. Tapahtumia koskevan klassisen yhteistyön lisäksi on aivan luonnollista, että tarjolla on sellaisia ​​asioita kuin bussilippu, joka avaa pääsyn kirjastoon, tai kirjastokortti ”kulttuurikorttina”, jolla saa etuja teatteri- ja konserttivierailujen yhteydessä. Suuntaus on kohti hybridejä rakennuksia, joissa kirjastoja perustetaan kauppakeskuksiin, kokoontumistilojen tai terveyskeskusten yhteyteen ja joissa eri alueiden väliset rajat ovat joustavia eikä eri toiminnoille ole erikseen rajattuja tiloja. Asiakkaan kannalta ei ole merkitystä sillä, hoitaako hän asiansa kirjaston työntekijän, kulttuurilaitoksen edustajan vai lippuvaraamon työntekijän kanssa. Tärkeintä on, että hän saa apua tarpeisiinsa.
Ja asia, mistä olemme todella kateellisia: nopea, kaikkialla toimiva verkkoyhteys.
 
Monien suomalaisten kollegoiden ansiosta olemme saaneet kokea kaiken tämän. Sydämellinen kiitos heille jokaiselle! Ja olisimme iloisia, jos voisimme vastata vieraanvaraisuuteenne saksalaisissa kirjastoissamme!