Avataq Cultural Institute, Nunavik

Avataq Cultural Institute tarjoaa lujan pohjan tämän päivän inuittien elävälle kulttuurille. Kulttuuri-instituutti perustettiin 1980 ja se on niittänyt mainetta Nunavikin inuittien kulttuurisena johtajana ja tärkeänä inuittikulttuurin lähteenä Kanadassa ja maailmalla. Tavoitteenamme on taata, että inuittikulttuuri ja -kieli kukoistavat myös tulevaisuudessa, niin että jälkeläisemme voivat hyötyä esivanhempiemme viisaudesta kumpuavasta arvokkaasta perinnöstä. Keväällä 2009 kulttuuri-instituutti perusti uuden osaston nimeltä Aumaaggiivik Nunavik Arts Secretariat, jonka tarkoituksena on tukea taidetta Nunavikissa sekä edistää taloudellista kehitystä ja luoda uusia työmahdollisuuksia alueen taide- ja kulttuurialalla. Aumaaggiivik saa nimensä inuktitutin sanasta, joka tarkoittaa ”paikkaa, josta saa kipinöitä”. Osasto tukee kaikkien taiteenalojen edustajia (kuvataide, musiikki, mediataide, kirjallisuus, tarinankerronta jne.) ja heidän urakehitystään taideapurahoilla ja erikoiskoulutuksella. Aumaaggiivik tarjoaa myös taideresidenssejä ja tukee paikallisten työtilojen rakentamista taiteilijoille, ja edesauttaa näin taidetta alueella ja laajemmin. The Right To Be Cold -projektiin osallistuva taiteilija pääsee tutustumaan paikalliseen yhteisöön Aumaaggiivikin henkilökunnan johdolla.

Malaktan taiteilijaresidenssi, Suomi

Malakta on ekosysteemi taiteilijoille. Viimeisen 13 vuoden ajan Malakta on rakentanut ja kehittänyt tiloja edistääkseen kulttuurivaihtoa vierailevien taiteilijoiden ja alueen välillä. Maantieteellisesti Malakta sijaitsee suomenruotsalaisella vähemmistöalueella ja ”keskeisen taidemaailman” rajamailla, joten pyrimme houkuttelemaan taiteilijoita, joita kiinnostaa luonto ja ympäristö. Voimme löytää yhteisen sävelen jakamalla, tutkimalla ja ymmärtämällä ihmisluontoa maantieteen, historian ja kulttuurin kautta, ja parantaa omia elämiämme symbioosissa luontoon. Malaktan taiteilijaresidenssi pyrkii tuomaan Malaktan taideyhteisöön taiteilijoita, joiden taide inspiroituu luonnosta. Luonto subjektina, mutta myös luonto raaka-aineena. Luonto ihmisten luomusten vastakohtana ja taide ihmisluomisen fyysisenä prosessina. Residenssi kasvattaa osallistujaansa ja tekee tämän tietoiseksi erosta luonnollisen elinympäristön ja nyky-yhteiskunnan suosiman rakennetun elinympäristön välillä. Malaktan taiteilijaresidenssi tahtoo tuoda taidetta ja luontoa lähemmäs toisiaan, lisätä tietoisuutta luonnosta ja taiteesta sekä auttaa vierailevia taiteilijoita tekemään ja jakamaan töitään kannustavassa ja luovassa ympäristössä, johon kuuluu eloisa taiteilijayhteisö ja työympäristö aivan luonnon naapurissa. Malaktan taiteilijaresidenssi on monitaiteellinen ohjelma, jolla on selvä ja suora vaikutus paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin. Se on mukana kehittämässä monipuolisempaa ja viriilimpää taideyhteisöä ja luo uusia osallistumis- ja yhteisötaiteen muotoja alueella.

National Fine Arts Museum of the Republic of Sakha, Jakutia, Venäjä

Sahan tasavallan kansallinen taidemuseo on maailman kylmimmän kaupungin Jakutskin taiteellinen ja kulttuurinen keskus. Museo perustettiin vuonna 1928 ja kokoaa saman katon alle monta sukupolvellista pohjoisen kipeää historiaa kuvanneita taiteilijoita. Museolla on kahdeksan toimipaikkaa pitkin tasavaltaa ja vuonna 2019 mukaan tuli Taiteilijoiden Talo – yksi 60-luvun taideyhteisön tärkeimmistä paikoista. Haemme eri alojen taiteilijoita, joiden taide puhuttelee The Right To Be Cold -projektin teemoja ja ottaa huomioon paikalliset puitteet. Tärkeintä on vuoropuhelu paikallisten kanssa, keskustelutilaisuudet ja taiteilijajohtoiset työpajat. Museon henkilökunta auttaa järjestämään lopullisen työn julkisen esittämisen. Tarjoamme tilat Taiteilijoiden Talossa, koordinaattorin, ja tukea paikallisten instituutioiden ja taideyhteisön kanssa kommunikoimiseen.

Røst AiR, Lofotes, Norja

Røst AiR on voittoa tavoittelematon, monialainen, taiteilijajohtoinen taiteilijaresidenssi. Sijaitsemme Røstissa ja kesäisin toimimme myös Skomværin majakalla, kivenheiton päässä Nykanin luonnonsuojelualueesta, jossa asuu yksi Pohjois-Euroopan suurimmista avomerenlintujen yhdyskunnista. Olemme kiinnostuneet ekologisesta muutoksesta, geopolitiikasta, monimuotoisuudesta, omavaraisuudesta, rodusta, sukupuolesta, sekä ekologian, dekolonialistisen ajattelun ja toiminnan, postkolonialistisen feminismin ja queer-tutkimuksen risteyskohdista. Kannustamme osallistujia paikan päällä tapahtuviin projekteihin, prosesseihin ja monitieteellisiin tapaamisiin, mutta olemme avoimia kaikille taiteen muodoille. Røst AiR työstää erilaisia tapoja kulkea, luoda ja olla tässä maailmassa: pohdimme muun muassa fossiilisten polttoaineiden jälkeisen maailman mahdollisuuksia. Rannikkosaamelaiset ja pohjoisnorjalaiset kalastajaviljelijät inspiroivat meitä ja elvytämme hiljalleen majakan vanhaa kasvis- ja yrttitarhaa.

Sápmi AiR Kárásjokha - Guovdageaidnu - Ánaar

Dáiddadállu Dáiddadállu on ainutlaatuinen saamelainen taiteilijakollektiivi, joka perustettiin vuonna 2014 Saamenmaan Guovdageaidnussa. Dáiddadállun taiteilijat ovat omien alojensa taitureita ja edustavat nykykuvataidetta, valokuvausta, elokuvaa, televisiotuotantoa, graafista suunnittelua, kirjoittamista, musiikkia, koreografiaa, sisustusta, näyttelyä ja joikua. Kaikilla taiteilijoillamme on yhteys Guovdageaidnuun, mutta he myös matkustavat ja työskentelevät maailmanlaajuisesti. Dáiddadállun päätavoite on luoda vahva ja kannustava ympäristö saamelaisille taiteilijoille. Päämäärinämme ovat taiteenalojen ammattimaistaminen sekä taiteilijoiden liiketoiminnan tuottoisuus. Sámi Dáiddaguovddáš/Sami Centre for Contemporary Art (SDG) SDG:n perusti vuonna 1986 Saamelaisten taiteilijoiden liitto, joka Norjan saamelaisparlamentin kanssa loi Sámi Dáiddaguovddá -säätiön 2013. Säätiö jatkaa vuonna 1986 alkanutta työtä uusissa, yleisölle 2014 avatuissa tiloissa Kárásjokhassa. Uudessa keskuksessa SDG järjestää näyttelyitä ja tapahtumia, keskittyen erityisesti saamelaiseen nykytaiteeseen. Taiteilijat ovat pääasiassa Norjasta, Ruotsista ja Suomesta, mutta keskuksessa on esillä myös kansainvälisiä taiteilijoita. SDG haluaa olla voimavara saamelaiselle taiteelle ja kulttuurille ja osallistua toimintaan sekä kotimaisesti että kansainvälisesti. SDG:n tavoite on mainostaa ja esittää saamelaista kuvataidetta, toimia johtavana resurssikeskuksena saamelaisessa nykytaiteessa, ja olla voimakas, tunnustettu, arvostettu ja laajasti näkyvä toimija nykytaiteen kentällä. SDG rakentaa siltoja saamelaisen nykytaiteen ja laajemman yleisön välille. SDG pyrkii myös esittämään, herättämään kiinnostusta ja auttamaan katsojia arvostamaan nykytaidetta, tarjoamaan paikan uusille, kokeellisille taiteen muodoille, ja turvaamaan taiteellista vapautta.

The Right To Be Cold
Residenssiketju

Tämän monitieteisin, rajat ylittävät projektin ytimessä on vuonna 2021 järjestetty residenssiketju pohjoisella napaseudulla. Keskeinen teema koko projektissa on ilmastonmuutos, joka muuttaa ja haastaa perustavanlaatuisesti pohjoisia asuinoloja. Projekti tarkastelee alkuperäiskansojen tietämystä, ekologiaa, ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja kulttuuria. Tältä sivulta löydät tietoa residenssipaikoista, osallistujista ja matkakertomuksia.

Videot

Pandemiaan liittyvistä vaikeista olosuhteista ja niihin liittyvistä matkustusrajoituksista huolimatta suurin osa suunnitelluista vierailuista voitiin toteuttaa. Syntyi useita upeita teoksia, ja taiteilijoiden keskinäinen ajatustenvaihto erilaisessa ympäristössä on rikastuttanut molemminpuolisesti heidän taiteellista työtään. Tämä videosarja esittelee sanoin ja kuvin taiteilijoiden työtä osana projektia.

Residenssikohde: Gáregasnjárga (Suomi)
Marie Andrée Gill

Residenssikohde: Inukjuak (Kanada)
Marije Jenssen

Residenssikohde: Malakta (Suomi)
Niap

Residenssikohde: Jakutia (Venäjä)
Svetlana Romanova

Residenssikohde: Jakutia (Venäjä)
Tanja Koistinen

Residenssikohde: Malakta (Suomi) ja Røst AiR (Norja)
Tatiana Fillipova

Beiträge

Kuva (yksityiskohta): © henkilökohtainen

Residenssin jälkeisiä ajatuksia
Terveisiä Gáregasnjárgasta

Residenssit ovat tärkeä osa The Right To Be Cold -projektia. Tässä artikkelissa Sunna Nousuniemi kertoo, miten residenssin järjestäminen Marie-Andrée Gillille toi hänet entistä lähemmäksi esivanhempiensa maata.

Residenssi Garegasnjergassa, Saamenmaassa.

The Right to Be Slow
Isoäidit, big data ja Taru sormusten herrasta

Vastaus on olemassa: se tulee ulkoa, talvesta ja kylmästä. Meidän täytyy hidastaa. Kuka on valmis hidastamaan? Kuka on valmis taistelemaan alati tarkkailevaa silmää vastaan? Residenssirunoilija Marie-Andrée Gill pohtii Sunna Nousuniemen kanssa residenssiään Saamenmaassa.

Napaseudun perspektiivejä

Ilmastokriisi uhkaa kaikkia yhteiskuntia, erityisesti pohjoisen napaseudun asukkaita. Alkuperäiskansojen tietämys tunnustetaan yhä enemmän kansainvälisessä keskustelussa, ja tietämys nähdään vastauksena ilmastonmuutoksen tuomiin haasteeseen. Projekti The Right to be Cold tunnistaa ilmastokriisin kiireellisyyden sekä alkuperäiskansojen oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden merkityksen välisen yhteyden ja keskinäisen riippuvuuden. Hankkeen lähtökohta on pohjoisen ja etelän välinen tiedon vaihtaminen ja erilaisten keskustelujen yhdistäminen.

Olemassa olevat ja uudet residenssiohjelmat Nunavikissa, Suomessa, Jakutiassa, Norjassa ja Saamenmaassa muodostavat verkoston taiteilijoille ja tutkijoille.

Residenssiverkoston tavoitteet:

Helpottaa ja toteuttaa eri residenssiohjelmien välistä vaihtoa pohjoisella napaseudulla.
Kehittää residenssien välistä kiertävää vaihtokäytäntöä, joka mahdollistaa eri residenssitaiteilijoiden ja paikallisyhteisöjen välisen vuoropuhelun sekä heidän tietämyksen ja käytännön taitojen vaihtamisen.

Residenssiin valitut henkilöt tulevat eri tieteen ja taiteen aloja (taide, tutkimus, kirjallisuus, kuratointi, tarinankerronta, taidekäsityö, elokuva, arkkitehtuuri). Heillä on juuret tai vahva tietämys ja intensiivinen suhde pohjoisen napaseudun alkuperäiskansojen yhteisöihin. Residenssitaiteilijat kutsutaan jakamaan omia käytänteitä paikallisyhteisöjen julkisissa formaateissa.

Seuraavat residenssiohjelmat osallistuvat verkostoon:

Residenssitaiteilijat

Marie-Andrée Gill

Marie-Andrée Gill | © Sophie Gagnon Bergeron Marie-Andrée Gill on pekuakamishkueu ja pitää itseään ensisijaisesti runoilijana. Hän on muutakin: äiti, ystävä, rakastaja, opiskelija. Marie-Andréen tutkimus ja luova työ käsittelevät transpersonaalista ja dekoloniaalista rakkautta. Hänen työnsä kumpuaa maasta ja sisäisestä maailmasta, yhdistää Quebec- ja Ilnu-identiteettejä ja sekoittaa kitschiä ja eksistentialismia. Marie-Andrée on kirjoittanut kolme kirjaa: Béante, Frayer ja Chauffer le dehors, ja voitti vuonna 2018 Indigenous Voices Awardin. Hän asuu L’Anse-Saint-Jeanissa Quebecissä. Marie-Andreé on vierailijana Sápmissa ja Røstissa.

Marije Jenssen

Marije Jenssen | © Marije Jenssen Marije Jenssen on norjansaamelainen taidemaalari ja installaatiotaiteilija Norjan Balsfjordista. Hänen työnsä ammentaa Pohjois-Norjan maisemista, elämäntavoista ja perinteisistä kudontatavoista ja -materiaaleista. Marije haluaa työssään korostaa perinteisten raaka-aineiden käyttämistä kestävän kehityksen kontekstissa. Marije valmistui UWC Adriaticista 2014 ja Kunstskolen i Bergenistä 2018. Hän vietti ensimmäiset kaksi vuotta kuvataiteen kandidaatin opinnoistaan Bergenin KMD:ssä (2018–2020) ja valmistui kandidaatiksi Tromsø Art Academystä toukokuussa 2021. Marije on vierailijana Nunavikissa.

Tanja Maria Koistinen

Tanja Maria Koistinen | © Touko Hujanen Tanja Maria Koistinen tutkii pohjoisen monimuotoisia identiteettejä. Tanja käyttää taiteessaan monialaisia työtapoja, kuten taiteilijajohtoisia yhteisötaidepajoja, ympäristötaidetta sekä tieteen ja taiteen yhteistyötä. Hänen kuvataiteensa, installaationsa, dokumentaariset valokuvansa ja tarinankerrontansa rakentuvat itsetutkiskelusta, yksinkertaistuksesta, kuvailusta ja väristä. Tanja on lappilainen ja yhteydessä inarinsaamelaiseen kulttuuriin syntyperänsä, perheensä kotiseudun (Njellim, Sápmi) ja elinkeinonsa puolesta. Hän elää tällä hetkellä Äkäslompolossa. Tanja on vierailijana Sahassa.

Tatiana Filippova

Tatiana Filippova | © Tatiana Filippova Tatiana Philippova on kirjailija, jonka kirjoittaa fragmentaarista proosaa. Sen keinoin hän uudelleenrakentaa ”itseä” ja dekolonisoi omaa kokemustaan queer-ihmisenä, lesbona ja sahanaisena. Tatianan isovanhemmat pakotettiin lähtemään mailtaan toisen maailmansodan aikana; nyt ilmastonmuutos muuttaa hiljalleen hänen kotinsa vieraaksi maaksi. Voivatko Sahan tasavallan modernit alkuperäisasukkaat löytää uuden kotimaan muualta vai pitäisikö heidän elää jatkossakin esivanhempiensa mailla – tähän kysymykseen Tatiana pyrkii työssään vastaamaan. Tatiana voitti kirjallisuuslehti Znamyan jakaman palkinnon vuonna 2020. Hän asuu Jakutskissa. Tatiana on vierailijana Malaktassa ja Røstissa.

Svetlana Romanova

S Svetlana Romanova | © Svetlana Romanova vetlana Romanova syntyi Venäjän Jakutskissa ja opiskeli kuvataidetta Los Angelesissa. Hän valmistui kuvataiteen kandidaatiksi Otis College of Art and Designista ja maisteriksi California Institute of the Artsista. Vuosina 2009–2014 hän eli Kaliforniassa ja opetti siellä taidealaa. Palattuaan Siperiaan 2015 hän alkoi työstämään useampaa elokuvaprojektia kotikaupungistaan ja sen ympäristöstä. Hänen videoprojektinsa tarkastelee Svetlanan edustamia kahta alkuperäiskansaa, evenkejä ja sahoja. Svetlanan töitä on esitetty lukuisissa taidetilaisuuksissa Kaliforniassa ja Venäjällä. Svetlana on vierailijana Nunavikissa ja Sápmissa.

Nancy (Niap) Saunders

Nancy (Niap) Saunders | © Nancy Saunders Niap (Nancy Saunders) on palkittu monialainen taiteilija, jonka työympäristöinä ovat Montreal ja Nunavikin Kuujjuaq. Kuujjuaq on hänen kotiyhteisönsä ja paikka, joka vaikuttaa syvästi hänen taiteeseensa. Niap tarkastelee työssään kulttuuriperimäänsä ja identiteettiänsä inuittinaisena. Niap on työskennellyt maalauksen, performanssin, kuvanveiston ja valokuvauksen parissa, ja hän on luonut monenlaisia teoksia seinämaalauksista installaatioihin ja muotokuviin. Niap on residenssivierailijana Sahassa ja Malaktassa.

Projektista

¹ Projektin nimi juontaa juurensa inuittien pitkään taisteluun oikeuksiensa puolesta ilmastonmuutoksen keskellä. Sheila Watt-Cloutierin samanniminen kirja (2015, Allen Lane Publication) kertoo hänen uraauurtavasta työstään ilmastonmuutoksen yhdistämisessä ihmisoikeuksiin. Watt-Cloutier jätti yhdessä 62 muun kanadalaisen ja alaskalaisen inuitin kanssa adressin Amerikkojen ihmisoikeustoimikunnalle vuonna 2005. Inuittien edustajat ja ilmastonmuutosaktivistit käyttävät ilmaisua kuvaamaan heidän taisteluaan ja toivoaan siitä, että poliittiset johtajat tajuaisivat, että ilmastonmuutos vaikuttaa heidän yhteisöidensä elämään rankasti. Vaikka komissio ei ottanut vetoomusta vastaan, se järjesti historiallisen kuulemisen ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien yhteydestä ja oikeusvaikutuksista. ICC:n (Inuit Circumpolar Council) entinen puheenjohtaja Okalik Eegeesiak käytti ilmaisua puheessaan YK:n ilmastosopimuskonferenssissa joulukuun 3. päivänä 2015 Pariisissa: ”Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristökysymys, se on myös ihmisoikeuskysymys, ja arktisen alueen sulaminen vaikuttaa kaikkiin inuittien elämän osa-alueisiin. Näin ollen Artikkelin 2.2 lopullisen version täytyy taata alkuperäiskansojen oikeudet. Meillä on oikeus olla kylmä [we have the right to be cold].”

Takaisin The Right to be Cold¹

The Right To Be Cold Residenssiketju