Arvoisa hovioikeus
”Antakaa tunturin elää! Antakaa tunturin elää!”

Poronhoitoa harjoittaville saamelaisille tuulivoima ei ole vihreää eikä tulevaisuutta. Heille se on yksi niistä teollisuudenaloista, jotka pala kerrallaan sirpaloittavat saamelaista kulttuurimaisemaa, kirjoittaa Eva Maria Fjellheim norjalaisen UiT-yliopiston saamelaistutkimuksen keskuksesta. 

Kirjoittanut Eva Maria Fjellheim

Rytmikäs rummutus ja kajahtelevat taisteluhuudot värittävät harmaana joulukuun aamuna Frostatingin hovioikeuden äänimaisemaa Trondheimissa, jota voidaan pitää  Norjan puolella Saamenmaata asuvien eteläsaamelaisten keskuksena. Joukko mielenosoittajia on kokoontunut oikeustalon edustalle osoittamaan pettymystään Norjan ”vihreään” energiapolitiikkaan, joka polkee alkuperäiskansan oikeuksia, kun valtavia tuulivoimaloita rakennetaan saamelaiseen kulttuurimaisemaan. Osapuolten käydessä paikoilleen omille puolilleen oikeussalia joukko huutaa sinnikkäästi sanoja, jotka ovat muodostuneet niin sanottua vihreää kolonialismia vastustavan eteläsaamelaisen liikkeen iskulauseeksi. Rumpujen pauke tekee särön normaalisti järjestystä ja auktoriteettia uhkuvien tuomareiden sisääntuloon. Kaikki nousevat seisomaan. Tästä eteenpäin kaikki tapahtuu oikeusjärjestelmän ehdoilla, oikeusjärjestelmän kielellä. 

Arvoisa hovioikeus, 

vetoan teihin varsin tyhjältä yleisölehteriltä. Meillä kuulijoilla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta ilmaista mielipidettämme asiaa käsiteltäessä. Tyydymme olemaan hiljaa. Kahden viikon aikana olemme kumminkin tehneet havaintoja vallankäytöstä, valtasuhteista, pienistä eleistä ja reaktioista. Olemme seuranneet monologeja, kuulusteluja, syytöksiä, vahvistavia lausuntoja. Ja etenkin aistineet hermostuneen hiljaisuuden, joka puhuu puolestaan. Olemme pohdiskelleet käsiteltäviä kysymyksiä, mutta vielä enemmän sitä, mikä on jäänyt ulkopuolelle. Ilmaisen nyt itseäni teidän kielellänne, kenties hieman sääntöjä rikkoen. Tätä voisi kutsua vaikka takariviltä heitetyksi loppukommentiksi. 

Pöytäkirjaan merkittäköön: Osapuolet ovat tuulivoimayhtiö Fosen Vind DA ja Norjan valtion kantaverkkoyhtiö Statnett vastaan eteläsaamelaiset poronomistajat Fovsen Njaarken paliskunnasta. Pakkolunastuslaki velvoittaa oikeuden ottamaan kantaa korvauksiin vahingoista ja haitoista, joita tuulivoimarakentaminen aiheuttaa jo muutenkin haavoittuvassa asemassa olevalle poronhoidolle Fosenin niemellä Trøndelagissa. Fosen Vind rakentaa kuutta suurikokoista ja runsaasti infrastruktuuria vaativaa tuulivoimalaa. Neljä niistä vaikuttaa suoraan porotalouden harjoittamiseen Fovsen Njaarken paliskunnassa. Fosenin voimaloiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on peräti 1057 MW, joten niiden rakentaminen kajoaa poronhoitoalueisiin merkittävämmin kuin mikään aiempi hanke. Eurooppalainen sijoitusyhtiö Nordic Wind Power, jonka ovat perustaneet Credit Suisse Energy Infrastructure ja sveitsiläinen energiayhtiö BKW, omistaa 40 % hankkeesta. Kolmasosa tuotettavasta sähköstä on jo ennalta myyty alumiiniyhtiö Norsk Hydrolle, joka näin voi sanoa valmistavansa ”vihreää alumiinia”. Voimalat vaikuttavat porojen kulkureitteihin, vasonta-alueisiin ja elintärkeisiin talvilaitumiin. 

Arvoisa hovioikeus, 

niin hullulta kuin se kuulostaakin, tuomioistuimen velvollisuus on arvioida myös sitä, rikkovatko Fosen Vind ja Statnett kansainvälistä oikeutta kieltäessään Fosenin saamelaisilta oikeuden noudattaa perinteistä elämäntapaansa, johon poronhoito olennaisesti kuuluu. Rakennusluvan laillisuudesta ei ole vieläkään selvyyttä, vaikka tuulivoimalat ovat jo lähes valmiit. 

Taustaa: Vuonna 2016 Fosen Vind hankki luvan rakennettavien maa-alueiden ennakkohaltuunottoon ennen kuin korvaus- ja laillisuuskysymykset oli juridisesti ratkaistu. Fosen Vind vakuutti, että asiasta oli tehty kansainvälisoikeudellinen arviointi. Joulukuussa 2018 Norjan hallitus päätti sivuuttaa Rotusyrjinnän vastaisen komitean (CERD) vetoomuksen Storheiaan nousevan suurimman voimalan rakennustöiden pysäyttämisestä, kunnes komitea olisi arvioinut tapauksen. Tammikuussa 2020 kansalaisjärjestö Gesellschaft für bedrohte Völker kanteli Sveitsin viranomaisille investointipankki BKW:sta, jonka järjestö katsoi rikkoneen OECD:n vastuullisen elinkeinotoiminnan periaatteita. 

Arvoisa hovioikeus, 

jotkut ovat kuin kotonaan oikeussalin muodollisessa ja harmaan sävyjen kyllästämässä ilmapiirissä. Heidän tehtävänsä on varmistaa työnantajalle taloudellisesti optimaalinen ratkaisu ja turvata tämän maine. Toisille sama paikka merkitsee huolia ja epävarmuutta. Siellä voi hävitä kaiken. 

Porosaamelaiset ovat kiistatta poronhoidon ja siihen käyttämänsä kulttuurimaiseman asiantuntijoita. He liikkuvat porojen mukana, ajattelevat ja tuntevat niiden kautta. He kantavat mukanaan vuosisataisia havaintoja, päätelmiä ja tietämystä siitä, miten maisema luo perustan toimivalle rinnakkaiselolle, selviytymiselle ja jatkuvuudelle. Vanha pohjoissaamelainen sananlasku kiteyttää oivallisesti sen, miksi luonnonvarojen käyttöä ei voi mahduttaa kankeisiin kaavoihin: ”Jahki ii leat jagi viellja” – vuodet eivät ole veljiä keskenään. Tämä on erityisen totta nyt, kun ilmasto muuttuu radikaalisti. Talvisin yleistyneet nopeat lämpötilanvaihtelut jäädyttävät laitumia, jotka ovat siten pois käytöstä. Epätavallisen kuumat ja kuivat kesät vaikeuttavat tokkien kokoamista. Tuulivoimarakentaminen on vain yksi monista toimista, jotka estävät ja häiritsevät eläinten ja ihmisten, porojen ja porosaamelaisten vapaata liikkumista. Joustavuus ja liikkuvuus ovat kestävän poronhoidon elinehtoja. 

Oikeussalissa pelataan tosiasioiden, vakiintuneiden käytäntöjen ja kovasanaisen retoriikan ehdoilla. Inhimillisille tunteille ja reaktioille ei juuri ole sijaa. Siksi asianosaisia edustaa joku muu. 

Fosen Vindin ja Statnettin asianajajat korostavat porosaamelaisten velvollisuutta sopeutua yhteiskunnan kehitykseen. He vaativat rahallisten tappioiden ja niiden syiden osoittamista korvausten maksamiseksi. Tämän jälkeen he pyrkivät todistamaan oman toimintansa vaikutukset vähäisiksi ja osoittamaan, että poronhoidon ongelmat johtuvat jostakin muusta. Lähestymistapa on välineellinen ja logiikka taloudellinen. He olettavat, että porot karttavat aluetta rakennustöiden ajan mutta palaavat hiljalleen takaisin ja sopeutuvat muutoksiin. He uskovat voivansa välttää haitat ehkäisevillä toimilla. Fovsen Njaarken paliskunta käyttää laajaa aluetta ja porot ovat paimenten hallinnassa, joten lohkaistavaa riittää. Poronhoito on heidän mukaansa pelkkä elinkeino. Porot voidaan kuljettaa autolla paikasta toiseen. Niitä voidaan ruokkia väkirehulla. Heidän logiikkansa on kaukana siitä, miten saamelaiset ymmärtävät ihmisen, eläimen ja maiseman vuorovaikutusta. 

Kuulemisen lähtökohdat on saneltu, ja poronhoitajien edustajat mukautuvat niihin. Korvausoikeudelliset periaatteet määräävät jäykät, lukuihin ja laskentamalleihin perustuvat puitteet. Poron paino, tokan pääluku, investoinnit työvoimaan ja välineisiin. Poronhoitoa ei voi verrata mihinkään muuhun ammattiin tai elinkeinoon. Silti tapausta käsitellään samalla logiikalla. Korvausten määrittämiseksi kiistellään faktoista. Asiantuntijoiksi kutsutaan eri ammattien edustajia: biologeja, ekonomeja, insinöörejä ja luonnonvarahallinnon virkamiehiä, kukin oman osaamisensa perusteella. Monenko kilometrin etäisyydeltä poro kiertää turbiinit ja voimalinjat, ja miten näitä tappioita mitattaisiin rahassa? Osapuolet ovat eri mieltä kaikesta. 

Arvoisa hovioikeus, 

kysymys on kuitenkin tästä: kenen tieto painaa eniten, kun miljoonat on sijoitettu jo? Kun rakennustyöt ovat loppusuoralla? 

On toinenkin painava kysymys, jota ei voi kiertää: miten saamelaisen kulttuurimaiseman arvoa voisi mitata rahassa? 

...jatka lukemista