Geopolitiikka
Arktinen alue – lainsäädännön hauta?

Toisten yrittäessä hidastaa ilmastonmuutosta pyrkivät toiset hyötymään tilanteesta. Merijään sulaminen synnyttää ennennäkemättömiä tilaisuuksia venäläisille yrityshankkeille arktisella alueella. Kirjoittaja Rodion Vasilievich Sulyandziga epäilee, etteivät ne tule ottamaan huomioon pohjoisen alkuperäiskansojen oikeuksia.

Kirjoittanut Rodion Vasilievich Sulyandziga

Vuonna 2020 Venäjän hallitus sääti joukon lakeja koskien Pohjois-Siperian ja Venäjän Kaukoidän alkuperäiskansojen oikeuksia. Miksi juuri nyt? Miten alkuperäisasukkaiden oikeuksien myöntäminen liittyy Venäjän arktisen alueen taloudelliseen kehitykseen ja miten tilanne uhkaa alkuperäisasukkaita? 

Venäjän synkän vuoden 2020 kruunasi pandemiasta aiheutuvat talousongelmat sekä vuosikymmenen jatkunut talouskehityksen taantuminen. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvaessa ja talouden heikentyessä minusta tuntuu, että Venäjä pyrkii viimeisenä oljenkortenaan arktiselle alueelle pelastaakseen taloustilanteensa. 

Valtion tukea kaivosteollisuudelle

Monet valtiot, kuten Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, pitävät maailmanlaajuista ilmastonmuutosta vakavana globaalina kriisinä. Venäjä sen sijaan tuntuu näkevän nousevan lämpötilan ja sulavan jään poikkeuksellisena tilaisuutena tukea laajamittaisia yrityshankkeita arktisella alueella siinä toivossa, että ne ajaisivat kansantaloutta eteenpäin. Joidenkin hankkeiden, etenkin niiden, joilla pyritään luomaan uusia merireittejä arktisen alueen poikki, odotetaan lyhentävän kuljetusaikoja 40 prosenttia. Haluan korostaa, että näin Venäjä voisi ottaa täysin hallintaansa Aasian ja Euroopan välisen kaupan tässä osassa maailmaa. 

Samaan aikaan Venäjän liittokokous hyväksyi lokakuussa 2020 asiakirjan Venäjän federaation arktisen alueen kehittämisstrategia ja valtion turvallisuuden takaaminen vuoteen 2035 asti, joka määrittelee arktisen alueen öljy-, kaasu- ja kaivosteollisuuden tukikohdaksi. Minun kantani on, että strategian kannattama resurssikeskeinen talous johtaa auttamatta sellaiseen järjestelmään, joka asettaa etusijalle rajoittamattoman, tuotonnälkäisen kaivosteollisuuden. Paljonpuhuvaa on se, että asiakirjassa ei mainita ohjelman ympäristö- ja sosiaalikustannuksia. Alkuperäisasukkaat kyllä mainitaan eri kohdissa, mutta asiakirjassa ei ole erillistä lukua, jossa käsiteltäisiin heidän oikeuksiaan ja kehitystään. 

”Siunattu” luonnonvaroilla

Kenties mikään muu maa ei hyödy ilmastonmuutoksesta yhtä paljon kuin Venäjä. Valtion talouseliitin hyödyn asettaminen etusijalle ei siksi ole mielestäni yllättävää. Venäjän hallitus kieltää alkuperäiskansoilta ihmisoikeuksien ja ympäristökysymysten välisen yhteyden ja tuntuu näin sanovan, että ilmastonmuutos ja talouskasvu ovat synonyymeja. Aikaisemman kokemuksen perusteella on helppo ennakoida, että yrittäessään ajaa talouskasvua viranomaiset katsovat sormien läpi lakien, ympäristöasetusten ja alkuperäiskansojen oikeuksien rikkomista ja riistävät näiden yhteisöjen maita ja luonnonvaroja. Joudumme taas todistamaan kiivasta kilpailua hetkellisistä voitoista pohjoisen kansojen ja herkän luonnon kustannuksella. 

Minun kokemukseni perusteella sekä lännessä että Venäjällä pidetään arktista aluetta Venäjän voiman ja mahdin lähteenä. Tosiasiassa se on maan sokea piste, suljettu alue. Saastumisen piirittämää arktista aluetta uhkaa ympäristökatastrofi. Toukokuussa 2020 Venäjää kohtasi yksi maan historian pahimmista ympäristöonnettomuuksista, kun tonneittain dieseliä vuosi Nornickelin tehtaalta Taimyrin niemimaan maaperään ja veteen Siperiassa. Laajuudeltaan katastrofi jää toiseksi vain Komin vuoden 1994 öljyvuodolle, jossa Greenpeacen mukaan pääsi luontoon kahdeksan kertaa niin paljon öljyä kuin vuoden 1989 Exxon Valdezin öljyvuodossa. Nornickelin tapauksessa valtion virkamiehet sinetöivät alueen tulevaisuuden öljy- ja kaasuteollisuuteen. Arktinen alue on tuomittu olemaan vain luonnonvarojen lähde sen sijaan että ihmiset olisivat sen arvokkain voimavara. Tänä päivänä alue tarvitsee parempaa suojelua ja ennen kaikkea rohkeita politiikkoja ja älykkäitä johtajia puhumaan puolestaan. 

Talouseliitin mielestä ”ehtymättömien” luonnonvarojen louhiminen on ainoa tapa kehittää arktista aluetta. Mitä tämä tarkoittaa alueen tulevaisuudelle? Miten käy Pohjois-Siperian alkuperäiskansoille maailmassa, jossa aluetta pidetään ”siunattuna” luonnonvaroilla? 

Vuosi 2020 osoitti, että tarvitaan perusteellisia muutoksia. Tällä hetkellä Venäjän alkuperäiskansojen tilanne muistuttaa uppoavaa laivaa. Pohjoisen ja arktisen alueen kansojen tulevaisuus vaikuttaa synkältä: talousintressien varjossa heidän identiteettinsä on sorrettu, rikkautensa anastettu, maansa hävitetty, oikeutensa poljettu, vapautensa uhattu – heidän yhdenvertaisuutensa silkkaa sanahelinää.