Kirje joelle
Kuin maan suonet

Millaista on varttua joen varrella ja elää elämänsä sopusoinnussa sen kanssa? Kuinka tämä on muuttumassa? Taiteilija ja kirjoittaja Tanja Koistinen on kääntänyt katseensa jokeen eri paikoissa pitkin kesää ja kirjoittanut kirjeen.
 

Kirjoittanut Tanja Koistinen

Hyvä Joki, Johka, Juuhâ

Sinusta on puhuttu paljon, sinua on riistetty paljon, keskellä energiakriisiä, elinkeinokriisiä, keskellä saastutusta, metsäpaloja ja tulvia. Sinä olet kuin maan suonet, veden polut, joista planeettamme elää. Sinä olet energiaa, liikettä ja vapautta.

Kiitos vieraanvaraisuudestasi kesällä Inarissa, Saamenmaassa.

Kaipaan jo nyt virtaasi, kiviäsi, valkoista vettä ja koskia, jotka ovat kuin hiukset.

Kiitos erityisesti Gámasjohkalle, pehmeistä pyöreistä kivistä, joita pitkin voi vaivatta kävellä kylpemään; Juvduujuuhâlle, josta nostin ainoan kesällä syömäni taimenen; Kettujoelle, päättymättömistä yöttömistä öistä soutelemassa sekä kolmen kilon hauesta; ja Kessijoelle, hiljaisuudesta. Kiitos Nellimjoki, kun toit lisää vettä Inarijärveen.

Ihmiset tarvitsevat sinua moneen asiaan. Tarvitsemme sinua liikkumiseen, tarvitsemme sinua tuomaan raikasta vettä ja tuoretta kalaa. Tarvitsemme liikettäsi muuttaaksemme sen energiaksi, joka voi liikuttaa meitä tai lämmittää talojamme tai ladata sähköautojen akkuja. Tarvitsemme sinua suodattamaan öljyvuotomme ja, tuota, jätöksemme. Tarvitsemme sinua, jotta voimme omaksua kulttuurimme ja pitää sen elossa jälkipolville.

Kuten aina keväisin Paatsjoella, Suomen ja Venäjän puolen Saamenmaassa, on Inarijärven vesi niin matalalla, että isäni alkaa päivän kiroamalla, että ne eivät rajan toisella puolen päästä vettä läpi padoista. Ja Norjan puolella Neidenissä kalastus on kielletty, koska joen vesi on niin alhaalla. Veden määrää on vähentänyt kuuma ja kuiva kesä sekä ihmiset, jotka sääntelevät vettä energiatuotannolla.

Miten joen voi sulkea?

Sanovat myös, että Suomen puoleinen Tenojoki suljetaan. Miten joen voi sulkea? He sanovat suojelevansa lohiasi, mutta tuumin, että ne ovat paikallisten saamelaisten ikiaikainen elinkeino – mitä he nyt tekevät? Onko heitä kuultu päätöstä tehtäessä?
Deatnu eli Tenojoki, Suomen puoleinen Saamenmaa | © Tanja Koistinen Suomen suurin joki on Kemijoki. Se on lohensa menettänyt, ja virtaa tukkii 18 patoa; lisää on suunnitteilla. Isoäitini varttui Lapissa, Autin suurten koskien äärellä, ja kalasti 20 kiloa lohta perheelle. Patojen rakentamisen jälkeen energiayhtiö toimittaa ruoat.

Kuulin, että yksi uuden Sierilän vesivoimalan rakentamista vastustanut taiteilija sai 20000 euron sakot vallanpitäjiltä, koska hänen taideteoksensa oli yhtiön tontilla.
“Virtaava lohijoki” | © Vesa Puuronen, 2020

Ihmiset tarvitsevat sinulta paljon, Joki

Kuulin myös Ounasjokea koskevan maaseututarinan paikallisilta vanhuksilta. Ounasjoki virtaa yhteen Kemijoen kanssa kotikaupungissani Rovaniemellä. Se on patoamaton, vapaana virtaava joki. Kyliä yhdistävä joenvarren tie on kamalassa kunnossa. Autostamme putosi rekisterikilpi ja lisävalot sitä ajaessamme. Kerrotaan, että tietä ei korjata rangaistuksena joen patoamisen vastustamisesta. ”En tiedä onko totta”, yksi vanhuksista sanoi, ”mutta alkaa kyllä tuntua siltä.”
“Joki ikiaikainen suree ahneutta ihmisen” | © Vesa Puuronen, 2020 Sierilä, Rovaniemi Nykyisessä asuinpaikassani Tunturi-Lapissa suunnitellaan suurta avolouhosta Äkäsjoen virtojen lähelle. Suomen kaivoslaki ei kuitenkaan kunnolla suojele tai auta puhdistamaan ympäristöä. Lisäksi suunnitelma kattaa valtavan alueen: 90 neliökilometriä kaivosaluetta ja 1,8 neliökilometriä avolouhosta.

Lisäksi uhanalainen meritaimen kutee Äkäsjoessa. Joki virtaa kansallispuiston läpi – siellä ihmiset ymmärtävät sen arvon. Edes tämä ei riitä varmistamaan, että sinun virtaustasi ei saastuteta kaivoksen jätevedellä.
Äkäsjoki | © Tanja Koistinen Ihmiset tarvitsevat sinulta paljon, Joki.

Ei muotoa ilman jokea
Ei linjaa ilman virtaa
Ei pyöreitä kiviä ilman koskea
Ei koskea ilman kiviä
Ei vettä ilman lunta
Ei kalaa ilman vapautta
Ei kulttuuria ilman jokea

Aidosti sinun,

Tanja