Alkuperäiskielien säilyttäminen
Saamelaisen biologianopettajan haasteita

Anne Olli on biologianopettaja Saamenmaassa. Haasteista piittaamatta hän yrittää pitää pohjoissaamen kielen elossa. Nyt hän kertoo miksi.

Kirjoittanut Anne Olli

Kuvittele: olet 13-vuotias saamelaisnuorukainen Inarista, Suomen puoleisessa Saamenmaassa, saamelaisten kotiseutualueella. Olet kolmatta päivää yläasteella ja olet innoissasi ensimmäisestä biologiantunnistasi. Tunnin alussa saat suomenkielisen biologian oppikirjan. Selaat kirjan läpi. Otsasi rypistyy. Mitä nämä oudot lajit ovat? Miksi turismi mainitaan heti ensimmäisenä Lapista kertovassa luvussa ”Lappi on karu elinympäristö”? Huokaiset ja viittaat. ”Niin?” sanoo opettaja. ”Onko meillä biologian oppikirjoja pohjoissaameksi?” ”No, on”, opettaja sanoo, ”mutta ne ovat vuodelta 1997. Perusopetuksen opetussuunnitelmaa on päivitetty kahdesti sen jälkeen, joten saamenkieliset oppikirjat ovat pahasti vanhentuneita. Näissä kirjoissa ei käsitellä tarpeeksi ilmastonmuutosta, kierrätystä tai monta muuta tärkeää aihetta. Siksi meidän täytyy käyttää suomenkielisiä kirjoja. Mutta yritän kääntää niin paljon kuin voin, ja netissä on myös aineistoa.”

Fiktiota? Ei, vaan minun kokemukseni saamenkielisestä biologianopetuksesta opettajan näkökulmasta.
Synnyin 1993 Ivalossa. Olen saanut kasvaa kaksikielisessä kodissa. Äitini kanssa olen aina puhunut pohjoissaamea ja isäni kanssa suomea. Olen myös etuoikeutettu, kun olen päässyt pohjoissaamenkieliseen päiväkotiin, ja sen jälkeen ala-asteella saamenkieliselle luokalle. Useimmat tunneistani olivat saameksi, mutta joissain aineissa jouduin osallistumaan suomenkielisille tunneille. Yläasteella saamenkielisiä olivatkin enää saamen kielen tunnit. Kaiken muun opetuksen hoitivat ei-saamelaiset opettajat suomeksi, käyttäen oppimateriaalia, jonka oli tehnyt Etelä-Suomessa ihmiset, joilla ei ollut mitään käsitystä meistä saamelaisista.

Minua on aina kiinnostanut meitä ympäröivä luonto, joten minulle oli selvää lukiossa, että haluan opiskella yliopistossa biologiaa. En silloin vielä tiennyt, että kiinnostuisin opettamisesta. Ajan mittaan huomasin kuitenkin, että olen siinä aika hyvä, ja tajusin, että saamelaiselle biologian ja maantieteen opettajalle oli tarvetta – niin kuin saamelaisille opettajille yleensä.

Saamenmaa: usein unohdettu tai eksotisoitu

Perusopetuslain kymmenennessä pykälässä lukee: ”Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä.”
Mutta koska saamea puhuvista opettajista on pulaa, opettaa monia aineita suomea puhuvat tai epäpätevät saamea puhuvat opettajat. Valmistun vuonna 2022, ja pro gradussani tutkin saamelaisten nuorten kokemuksia ja mielipiteitä biologian opetuksesta koulussa.

Miksi tämä on tärkeä aihe? Biologia on tärkeä aine, koska se kuvaa meitä ympäröivää maailmaa. Sen tehtävä on tarjota tärkeää tietoa ja sanastoa ympäristöstämme. Saamenmaan ympäristö on jatkuvasti uhattuna: kaivostoiminta, tuulipuistot, metsätalous, ilmastonmuutos… Biologia antaa tärkeää tietoa luonnosta, sen suhteista ja ilmiöistä ja näin auttaa ymmärtämään, miksi nämä uhat ovat niin vakavia ja miten maitamme voi suojella. Saamenmaa kuitenkin usein unohdetaan tai sitä eksotisoidaan suomenkielisessä oppimateriaalissa, joka ei ole käytössä vain suomalaisilla vaan myös saamelaisilla lapsilla ja nuorilla. Minusta on tärkeää kuulla saamelaisten nuorten näkemyksiä, sillä juuri he käyttävät näitä oppimateriaaleja ja heillä on varmasti arvokkaita mielipiteitä siitä, miten biologianopetusta voisi parantaa Saamenmaassa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan saamelaisten lasten opetuksen tulisi tukea heidän kasvuaan omaan kieleensä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä. Mutta miten tämä tavoite voidaan koskaan saavuttaa, jos oppimateriaaleissa ei ole tarjota mitään tai ainakaan tarpeeksi saamelaisesta kulttuurista ja Saamenmaasta? On tärkeää, että saamelaiset lapset pääsevät ”näkemään itsensä” oppimateriaalissa. Muuten heidän kulttuurinsa ja identiteettinsä voi heiketä.

Vanhentuneet oppimateriaalit heikentävät opetuksen laatua

Syksy 2021 on ollut silmiä avaava. Minusta tuli ykkös- ja kakkosluokkalaisten opettaja ja pääsin opettamaan biologiaa pohjoissaameksi. Kouluvuoden alussa kävin hakemassa pohjoissaamenkielisiä biologian kirjoja, joita tarvitsin opetusta varten. Selasin niitä pala kurkussa. Kirjat oli julkaistu vuosien 1997 ja 2000 välissä. Paras vaihtoehto oli siis käyttää suomenkielisiä biologiankirjoja ja yrittää kuitenkin opettaa mahdollisimman paljon saameksi. Suomenkieliset kirjat ovat enimmäkseen toimivia: niissä on paljon hyviä tehtäviä, teksti on laadukasta ja ennen kaikkea ne ovat ajankohtaisia. Toisin sanoen ne tekevät opettamisesta helppoa – ainakin Saamenmaan ulkopuolella.

Sovittaessani oppimismateriaaleja käyttöömme olen joutunut huomaamaan, kuinka huono biologian sanastoni on saameksi. Olen sovittanut materiaalia esimerkiksi siten, etten vaadi oppilaitani opettelemaan kalalajeja, joita ei esiinny Saamenmaassa, ja lisäämällä nieriän opeteltavien lajien listalle. Yritän parhaani mukaan tarjota mielenkiintoista ja korkealaatuista opetusta, vaikka se onkin näillä välineillä aikaa vievää ja väsyttävää. Tiedän vain kolme tai neljä pätevää saamea puhuvaa biologian opettajaa ja tulevaa opettajaa Suomessa, itseni mukaan lukien. Korpelan vuoden 2020 raportista opetusministeriölle saamenkielisen oppimateriaalin tilanteesta käy ilmi, että monet saamelaiset opettajat ovat ilmaisseet huolensa saamenkielisen biologian oppimateriaalin vanhentuneisuudesta. Tämä hidastaa sekä opettamista että oppimista, sillä internetiin joudutaan nojaamaan paljon.

Olen viime aikoina unelmoinut biologian oppikirjasarjasta saamelaisesta näkökulmasta. Unelmoin oppimateriaalista, jossa tiede ja saamelainen perinnetietous kulkevat käsi kädessä. Unelmoin oppimateriaalista, jossa saamelaiset nuoret voivat tunnistaa itsensä ja ympäristönsä. Unelmoin oppimateriaalista, joka on kirjoitettu helposti ja ymmärrettävästi. Unelmoin oppimateriaalista, joka inspiroi kaikkia oppilaita oppimaan biologiasta. Niin että jonain päivänä, kun saamenkielinen opettaja käy hakemassa oppikirjoja, ei tämän ensimmäinen tunne ole epätoivo.