Taiteilijat

Mia Tamme on taiteilija, kirjoittaja, elokuvantekijä ja yhteisöllisen ohjelman tuottaja, joka asuu Tallinnassa, Virossa. Hän työskentelee tekstiilien, liikkuvan kuvan, kirjoittamisen ja esitystaiteen parissa, ja hänen tutkimuslähtöinen praktiikkansa kulkee Itämeren, kansanperinteen, institutionaalisten arkistojen ja henkilökohtaisen muistin risteyksissä. Hän ammentaa kutomisesta, purjehtimisesta, kalastuksesta ja tarinankerronnasta sekä tutkii, miten queerit ja epätavanomaiset tarinat välittyvät äänten, kehojen, esineiden ja kansantaiteen kautta.

Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa KUMU-taidemuseossa ja EKKM:ssä. Hän on osallistunut Helsinki International Artist Programme -residenssiin ja opiskellut Dutch Art Institutessa. Mia järjestää lukupiirejä, tarinankerrontatapahtumia, saunapäiviä ja muita yhteisöllisiä kokoontumisia.

Weronika Zalewska on kuvataiteilija, tutkija ja runoilija, joka työskentelee monialaisesti videon, kirjoitetun sanan, äänen sekä pedagogiikan ja osallistavien menetelmien parissa. Hänen taiteensa keskittyy sosioekonomisiin murroksiin ja siihen, miten ne muovaavat kulttuurisia ja ekologisia maisemia. Hän opettaa yhdessä Karolina Bregułan kanssa Social Film Studiossa Szczecinin taideakatemiassa. Zalewska on valmistunut Varsovan kuvataideakatemian mediataiteen laitokselta sekä Autonomous Design -ohjelmasta Gentin kuninkaallisessa taideakatemiassa (KASK), ja lisäksi hän on opiskellut art praxis -ohjelmassa Dutch Art Institutessa.

Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Varsovan nykytaiteen museossa, Białystokin Arsenał-galleriassa, Varsovan Zachęta-kansallisgalleriassa, Vilnan esitystaiteen biennaalissa sekä HER Docs -festivaalilla. Projektillaan Archive of Hesitations hän edustaa Puolaa Malta Biennalessa vuonna 2026. Ajoittain hän kuratoi kokeellisia elokuvia ja tekee käännöksiä esimerkiksi Pamoja Pressille ja HELA Pressille. Hän työskentelee usein taiteellisissa ja kuraattorisissa duetoissa läheisten ystäviensä – Marta Romankivin, Ewelina Węgielin ja Dominika Wasilewskan – kanssa.

Rasa Weber on kokeellinen suunnittelija, tutkija ja sukeltaja, joka tutkii käytäntölähtöisesti kriittisen ekologian ja ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten rajapintoja. Hänen työnsä yhdistää muotoilun, materiaalitutkimuksen, biologian ja antropologian vahvaan kerronnalliseen otteeseen ja kriittiseen ekologiseen näkökulmaan. Hän on lanseerannut käsitteen Sympoietic Design, joka kuvaa muotoilun suhteellista ekososiaalista muutosta. Meri on hänen tutkimuksensa keskiössä, erityisesti queer-ekologisten hahmotusten yhteydessä.
Hänen tutkimusprojektinsa SymbiOcean tarkastelee keinotekoisia riuttoja kulttuuristen ja luonnollisten kontaktivyöhykkeiden kaltaisina tiloina.

Weber toimii luennoitsijana Zürichin taideyliopistossa ja tutkijana Humboldt-yliopiston Matters of Activity -klusterissa. Osana Sveitsin kansallisen tiedesäätiön Interfacing the Ocean -hanketta hän yhdistää muotoilua, meribiologiaa ja antropologiaa. Weber opettaa, esiintyy ja tekee yhteistyötä kansainvälisesti sekä edistää ekologisen muotoilun keskustelua. Hänen teoksensa on palkittu Ecodesign Awardilla ja German Design Award -ehdokkuudella, ja niitä on ollut esillä New Yorkissa, Torontossa, Osakassa, Milanossa ja Lontoossa.

Laure Vigna on Marseillessa, Ranskassa työskentelevä taiteilija ja käytäntölähtöinen tutkija. Hän on valmistunut Goldsmiths-yliopiston Art & Ecology -maisteriohjelmasta (2022) sekä École Nationale Supérieure des Beaux-Arts de Lyonin kuvataiteen maisteriksi (2008), johon sisältyi vaihto-opintoja taidehistoriasta Montrealin Concordia-yliopistossa Montrealissa (2005–06). Tällä hetkellä hän suorittaa herbalisti-opintoja École Lyonnaise de Plantes Médicinales -koulussa.

Hänen praktiikkansa sijoittuu elämäntieteiden, tieteen ja teknologian tutkimuksen, ympäristötutkimuksen ja tieteen historian risteyskohtiin. Tutkimukseen ja kokeellisuuteen pohjautuen hän tarkastelee materiaa todistajana, tutkien materiaalivirtoja, siirtymiä ja toksisuutta. Hänen tutkimuksensa käsittelee mikrobien jälkiä sekä niiden muistillista ja arkistoivaa potentiaalia. Hän pyrkii paljastamaan aineen näkymättömiä dynamiikkoja ja kemiallisia kieliä poliittisina välineinä, jäljittäen ekologisia kietoutumia maaperän ja veden mikrobiologian sekä ihmis- ja ei-inhimillisten kehojen välillä jatkuvassa jännitteessä toksisuuden kanssa. Hänen tutkimuksensa lähestyy kuvanveistoa herkkänä välittäjänä, joka kykenee aistimaan ympäristöään ja arkistoimaan muutoksia.

Vignan teoksia on esitetty muun muassa LAMissa, Budapestissa (2025–26); RADIUS CCA:ssa, Delftissä (2025); Le Plateaussa – FRAC Île-de-Francessa, Pariisissa (2024); LAACissa, Dunkirkissä, toisen Art and Industry Triennialen yhteydessä (2023–24); CIAP Vassivièressä, Beaumont-du-Lacissa (2021); MO.CO Panacéessa, Montpellierissä (2020); sekä Rogaland Kunstsenterissä, Stavangerissa (2017) ja Mon Chérissä, Brysselissä (2017).

Noora Sandgren on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hänen työskentelee valokuvan, tekstin, installaatioiden sekä performatiivisten käytäntöjen parissa. Paikkasidonnaisessa taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee monilajiseen rinnakkaiseloon ja keholliseen tiedonmuodostukseen liittyviä kysymyksiä. Hänen taiteellinen praktiikkansa juurtuu Hiidenveden kotipuutarhaan ja perustuu hitauteen, havainnointiin ja luonnonantimien keräämiseen. Hän jakaa teostensa tekijyyden usein sään sekä erilaisten elämänmuotojen kanssa, kuten puutarhakompostin mikrobien tai vesiekosysteemien asukkaiden kanssa.

Sandgrenin teoksia on ollut laajasti esillä muun muassa Helsingin Taidehallissa, HAMissa, Suomen valokuvataiteen museossa, Chappe-museossa, Pärnun kaupungintalon galleriassa, Birminghamin BOM Galleryssa sekä Saksan Kunsthaus Wiesbadenissa. Hänen tuore teoksensa Water Bodies (2026) kuuluu HAMin julkisen taiteen kokoelmaan, ja hänen yksityisnäyttelynsä SymSym (2026) järjestettiin Galleria Augusta HIAP Suomenlinnassa.

Sandgren on valmistunut taiteen maisteriksi valokuvataiteesta Aalto-yliopistosta, jossa hän opiskeli myös taidekasvatuksen maisteriohjelmassa. Hänellä on Helsingin yliopistosta yhteiskuntapsykologian kandidaatin tutkinto. Hän on Harakka-taiteilijayhdistyksen ja Bioart Societyn jäsen sekä Suomen valokuvataiteilijoiden liiton hallituksen jäsen. Toisinaan hän työskentelee myös taidekasvattajana erilaisissa yhteyksissä.

Roberto Fusco on Helsingissä toimiva mediataiteilija. Työskennellen itse kehittämiensä sensoreiden, datankeruun ja simulaatioiden parissa hän tutkii, kuinka havainnoinnista voi tulla osallistumisen muoto ympäristöllisiin ilmiöihin. Hänen taiteellinen praktiikkansa rakentaa palautekytkentöjä ihmiskehojen ja meriympäristöjen välille ja muuntaa näkymättömiä ekologisia prosesseja, kuten rehevöitymistä, happikatoa ja hypoksiaa, koettaviksi ja aistein havaittaviksi kokemuksiksi äänen, installaatioiden sekä audiovisuaalisten esitysten kautta.

Hänen työnsä liikkuu tieteellisten ja kehollisten tiedonmuodostuksen tapojen rajapinnassa. Simulaatio toimii välineenä luonnonilmiöiden tutkimiseen, kun taas kehollinen näkökulma ohjaa tätä tutkimusta kohti poeettisia ja spekulatiivisia skenaarioita, jotka paljastavat materiaalisen maailman monimutkaisuuden ja ennakoimattomuuden yli sen, mitä voidaan laskea tai mallintaa. Itämeri toimii hänen työskentelyssään sekä tutkimuskohteena että yhteistyökumppanina.

Fusco on suorittanut elektroniikkatekniikan diplomi-insinöörin tutkinnon Roma Tre -yliopistossa, musiikin ja mediateknologian filosofian maisterin tutkinnon sekä tekniikan tohtorin tutkinnon (DSc) Aalto-yliopistossa. Hän työskentelee taiteen ja teknologian teknikkona Kuvataideakatemiassa (Taideyliopisto). Tällä hetkellä hän suorittaa toista tohtorintutkintoaan Aalto-yliopistossa, missä hänen taiteellinen tutkimuksensa tarkastelee teknologian välittämää osallistumista Itämeren ekosysteemeihin kehollisten käytäntöjen ja materiaalisen älykkyyden tutkimuksen kautta.

Vuodesta 2010 lähtien hänen installaatioitaan ja audiovisuaalisia esityksiään on esitetty muun muassa Ars Electronica-, Currents New Media (USA)-, Aavistus-, ANTI-, Blooming (Italia)-, LUX Helsinki-, Mäntän kuvataideviikko-, NIME-, RIXC (Latvia)-, Borealis (Norja)- ja Plektrum (Viro) -festivaaleilla sekä gallerioissa kuten Huuto, Kuopion taidemuseo, Porvoon Taidehalli, Titanik, MUU Galleria (Suomi), Science Gallery (Irlanti) ja Eyebeam (New York, USA).