Jukka-Pekka Pajunen
Elfriede Jelinek

Itävallassa vuonna 1946 syntynyt Elfriede Jelinek on yksi aikamme merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää runoja, proosaa, näytelmiä sekä käännöksiä. Jelinekin teksteille on tunnusomaista kritiikki yhteiskunnallisia ja poliittisia epäkohtia kohtaan. Hän käsittelee toistuvasti mm. totalitarismin kauheuksia ja vaaroja, lähihistorian unohtamista, muukalaisvihaa ja miehistä ylivaltaa. Provokatiivisella tyylillä kirjoittava Jelinek jakaa yhä mielipiteitä paitsi kotimaassaan niin myös muualla, mutta hänellä on kuitenkin takanaan vankka kannattajajoukkonsa kuten hänen saamiensa palkintojen ja muiden tunnustusten suuri määrä todistaa. Vuonna 2004 Jelinek palkittiin kirjallisesta tuotannostaan Nobelin kirjallisuuspalkinnolla.

Jelinekin kieli on kekseliään assosiatiivista ja sen monikerroksiset lausejuoksutukset muodostavat tekstikenttiä, joissa sanaleikit ja muunnellut sitaatit pyörähtävät kaleidoskooppimaisesti aina uusiin muodostelmiin. Kirjailija lainaa aihepiiriinsä sopivaa materiaalia oopperalibretoista, antiikin taruista, päivälehdistä tai jopa televisiomainoksista. Keskeiset teemat varioituvat ja muodostavat syklejä ja konnotaatioverkostoja, jotka avautuvat tekstien edetessä ja tarjoavat lukijalleen yllättäviäkin kurkistusluukkuja historiamme kipupisteisiin, vaaralliseen fanatismiin tai vaikkapa yhteiskuntamme mätäpaiseisiin.

Etusivulle