Future Perfect
Kulttuuria korpien keskelle
Kulttuuriyhdistys Rauniokaupunki tuo omaehtoista kulttuuria korpivaarojen keskelle Kajaaniin.
”Eteenpäin ajettujen olentojen kulttuuriyhdistys, hämmentyneiden kilta. Taipumatonta eksymistä ja ihmettelyä sekä jaettua tekemistä ja kokemista poikkitaiteellisen laulun ja leikin sekä muun suhinan merkeissä korpivaarojen keskellä Kajaanissa.”
Tekeminen synnyttää tekemistä
Noilla sanoilla kuvaa itseään kulttuuriyhdistys Rauniokaupunki. Viime vuosina Kajaanista onkin alkanut kuulua kummia. Mielenkiintoisia kulttuuritapahtumia, bändi-iltoja ja muita tapahtumia, joista ei ollut tietoakaan silloin kuin itse asuin kaupungissa. Niistä monien takana on vuonna 2010 perustettu Rauniokaupunki. Kaupungin linnanraunioihin osin viittaava nimi on muutenkin varsin osuva, sillä se syntyi kaupungin suunniteltujen kulttuurileikkausten seurauksena.
Muutin pois Kajaanista vuonna 2003, juuri silloin kun siellä alkoi tapahtua jotain uutta ja mielenkiintoista kulttuurin saralla. Samana vuonna kaupungissa alkoi Kajaanin kaupungin kolmivuotinen Generaattori-projekti, joka ryhtyi aktivoimaan kaupungissa ruohonjuuritason toimintaa. Projekti loi kaupunkiin palkattujen taiteilijoiden johdolla uudenlaista toimintaa ja synnytti alakulttuuriskenen, joka otti kantaa ja osallistui aktiivisesti kulttuurin tekemiseen. Hanke jäi elämään Generaattori-nimisenä tilana, jota syntyi pyörittämään Kulttuuriosuuskunta G-voima. Vuonna 2009 kaupunki kuitenkin päätti leikata Generaattorilta kaiken tuen heikon taloustilanteen vuoksi. Silloin Veikko Leinonen ja joukko muita kaupunkiaktiiveja päätti toimia.
”Koettiin todella ehdottomana se. Että halutaanko suunnilleen tappaa kaupungin nuorison tulevaisuus. Se oli suurin piirtein parasta, mitä meidän sukupolvi voi saada aikaiseksi. Että jos se ei kelpaa, niin mitä sitten?”, Veikko Leinonen kertoo. Hän ei itse ollut mukana Generaattorin toiminnassa, mutta osallistui keskusteluun aktiivisesti lehtien palstoilla. Metelin pitäminen leikkauksista kantoikin hedelmää, sillä leikkaukset peruttiin ja tila sai jatkaa toimintaansa.
”Nyt tehdään jotain, missä ei mietitä rahaa koko ajan”Se ei kuitenkaan vielä riittänyt. Kun Leinonen muutti vuonna 2010 Joensuusta takaisin Kajaaniin, hänellä syntyi kavereiden kanssa ajatus luoda itsekin kaupunkiin enemmän poikkitaiteellista toimintaa, nyt kun sille oli luotu jo hyvä pohja. Rahaa ei ollut, mutta sitä ei kaivattukaan. ”Siinä oli sellaista henkeä, että nyt tehdään jotain, missä ei mietitä rahaa koko ajan. Ja sitä tehtiin sen mukaisesti. Sitä ei haluttu varsinaisesti ammattimaistaa.” Rauniokaupungin toiminta onkin pyörinyt pääosin ilman tukia, ja tapahtumat on järjestetty yhteistyössä ravintoloiden kanssa.
Yhdistyksen ydinryhmä on suhteellisen pieni, mutta isommissa tapahtumissa järkkääjiä on ollut kolmisenkymmentäkin. Rauniokaupunki järjestää eniten musiikkiin liittyviä tapahtumia, mutta myös mm. kapakkateatteria, stand up -iltoja, kadunvaltaustapahtumia ja käsityötapahtumia. Vuonna 2015 erilaisia tapahtumia on yhteensä yli 20. Pääosin samalla porukalla on myös vuokrattu ja remontoitu oma treenikämppä yli kymmenelle bändille. Sen tekemiseen päädyttiin, kun monien bändien aikaisemmin käyttämä talo purettiin muutama vuosi sitten.
Tällä hetkellä Leinosta pitää kiireisenä hänen ohjaamansa Suuri työttömyysmusikaali, joka alkaa kirjaimellisesti Kajaanin kaduilta ja siirtyy sieltä sisätiloihin. ”Monille koulutetuillekaan ihmisille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Työelämä ei pysty imemään kaikkia mukaansa, joten paljon ihmisiä jää tarpeettomiksi. Kovallakaan osaamisella ei ole välttämättä rahallista arvoa”.
Kajaanin henki
Aluksi Leinosella oli vähän epäilyjä siitä, miten uudenlainen toiminta otettaisiin vastaan. Ihmisten reaktio on osoittautunut hyvin positiiviseksi. Keikoilla on usein todella hyvä henki, jota monet esiintyjätkin ovat ihmetelleet. ”Itselle on merkannut paljon, miten ihmiset on mukana. Niistä on tullut isoja yhteisiä kokemuksia. Sekin on hauska, että yleisö vaihtelee. Erikoisempiakin juttuja saattaa tulla katsomaan niitä juntturoita, ei vain hipstereitä. Silti tapahtumiin on suhtauduttu tosi avoimesti ja riemukkaasti.”
Yhteisöllinen henki näkyy myös tapahtumien järjestämisessä. Toiminta on pidetty avoimena ja suurin osa mukana olevista tekijöistä on vain tullut nykimään hihasta. Välillä taas on yhdistelty eri ihmisten samansuuntaisia juttuja. Tapahtumissa esiintyneitä muusikoita on majoitettu järjestäjien koteihinkin. Yhteistyö onkin välttämätöntä pienessä kaupungissa, jossa taloudelliset resurssit ovat niukilla. ”Kajaanissa on sillä tavalla jees tehdä, että olen ronskisti kysynyt paikalliselta ammattikoululta, teatterilta ja muilta tahoilta apua. Ja tosi avoimesti autetaan.”