Helsingin juhlaviikoilla
Tule valtaamaan öinen Kiasma ja näe filosofia uudessa valossa!
Filosofian yö on 12 tuntia poikkeuksellisia puheenvuoroja, lentäviä ajatuksia ja taide-elämyksiä, aina iltaseitsemästä aamuseitsemään. 20 minuutin puheet, yllättävät performanssit ja musiikki jatkuvat läpi yön, ruumiin ravintoa unohtamatta. Mukana on suomalaisia sekä kansainvälisiä filosofeja alansa huipulta.
Filosofian yö on jo ehtinyt lumota yökukkujat New Yorkissa, Pariisissa, Lontoossa ja Berliinissä. Tapahtuman on luonut
Mériam Korichi, ranskalaissyntyinen filosofi, dramaturgi ja teatteriohjaaja.
Antaudu sattuman johdateltavaksi tai valitse kutkuttavimmat ennakkoon.
Damien Cadio: P is Not Dead
Kuva: Damien Cadio
Taiteilija Damien Cardio (synt. 1975 Ranskassa) on tuottanut Filosofian yöhön 12-tuntisen soundtrackin.
Hän on työskennellyt 25 vuoden ajan taidemaalarina ja videograafina ja luonut ääniraitoja eri taiteilijoiden elokuviin ja installaatioihin. Hänen teoksensa ovat suggestiivisia ja vaikuttavia, aavemaisia ja mystisiä.
Cadio on pitänyt jo useita yksityisnäyttelyitä (CAP Saint-Fons, Micro-Onde Velizy-Villacoublay, MDA Grand-Quevilly, CRAC Alsace, Institut français Berlin) ja hänen teoksiaan on ollut esillä myös kansainvälisissä ryhmänäyttelyissä eri puolilla maailmaa (La Maison Rouge Paris, CAC Meymac, SongEun Seoul, La Staion Nice, La box Bourges, Art Center Vilnius, Coca Torun, MASP Sao Paulo, Museo Berardo Lissabon).
Klo 19-7 | Kiasma Lobby
CIA RINNE: notes for soloists und l’usage du mot
Kuva: Cia Rinne
Cia Rinne esittää katkelmia visuaalisesta ja konkreettisesta, etupäässä englannin-, saksan- ja ranskankielisestä runoudestaan. Hänen lyhyet tekstinsä ovat saaneet alkunsa syvästä epäluottamuksesta kieltä ja sen käyttöä kohtaan. Ne tutkivat kielen pienimpiä osasia ja maanalaisia varsia, eri kielten välisiä foneettisia yhtäläisyyksiä ja merkityssiirtymiä onnistuen usein pääsemään asian ytimeen samalla hilpeyttä herättäen. Minimalistiset tekstit ovat tulosta jatkuvasta pelkistyksestä, kunnes tuskin mitään on jäljellä ja toimivat ikään kuin partituurina esitykselle.
Cia Rinne on suomenruotsalainen runoilija ja kirjailija, joka asuu Berliinissä. Hänen erikielisiä visuaalisia, akustisia ja käsitteellisiä runojaan on esitetty myös kansainvälisillä areenoilla ja julkaistu. Hänen uusin kirjansa, joka sisältää myös sarjan l’usage du mot, ilmestyy 2016 kookbooks –kustantamossa Berliinissä.
Klo 2.45-3.15 | Kiasma teatteri
Wolfram Eilenberger: Oliko Heidegger Sith. Joitakin ajatuksia vallan pimeästä puolesta
Kuva: Michael Heck
Ei ole epäilystäkään siitä, että vallalla oli suuri merkitys Heideggerille. Ja kuten Anakin Skywalker (aka Darth Vader) kauan sitten kaukaisessa galaksissa joutui myös Heidegger, Saksan Meßkirchistä kotoisin oleva ”mestariajattelija“, kohtalokkaasti pimeän puolen valtaan liittyessään 1930-luvun alussa Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja ylistäessään Hitlerin nousua, jota hän kutsui uuden vallan heräämiseksi, joka on pelastava maailman. Todelliset syyt, jotka veivät Heideggerin (ja Anakinin) pimeille poluille, johdattavat meidät itse filosofian olemukseen.
Wolfram Eilenberger (s. 1972) on saksalainen filosofi. Hän on väitellyt tohtoriksi Zürichissä vuonna 2008 Mihail Bahtinin kulttuurifilosofiasta. Hänen puolisonsa on suomalainen Pia Päiviö. Perheessä on kaksi lasta. Eilenberger on aiemmin kirjoittanut filosofiaa ja jalkapalloa käsitteleviä teoksia.
Verkkosivu (saksaksi)
Klo 00.45-1.15 | Kiasma teatteri
Nora Kreft: Mitä rakkaus on?
Kuva: Nora Kreft
Nora Kreft on kehittänyt sokraattisen rakkaus-käsityksen, jonka mukaan rakkaus on kaipuuta määrätynlaiseen dialogiin rakkauden kohteen kanssa. Hänen mielestään rakkauden esittäminen tällaisena tarjoaa paremman ratkaisun korvaamattomuuden ongelmaan kuin kilpailevat esitykset – ratkaisun, joka ottaa vakavasti niin rakastetun korvaamattomuuden psykologiset kuin normatiivisetkin dimensiot. Sokraattista rakkausteoriaa arvostellaan usein siitä, ettei se ole kyennyt selittämään rakastetun korvaamattomuutta. Kreft argumentoi kuitenkin, että se kuitenkin sisältää jo jonkinlaisen alun ongelman ratkaisemiseksi.
Klo 21.40-22.10 | Kiasma teatteri
Wolfgang Kienzler:
Kiitos ei yllätyksiä! – Miksi filosofia ei pidä yllätyksistä.
Kuva: Wolfgang Kienzler
Wolfgang Kienzler on opettanut vuodesta 1995 lähtien filosofiaa Friedrich Schiller -yliopistossa Jenassa. Hän on kirjoittanut teoksia Wittgensteinin keski- ja myöhäiskauden tuotannosta sekä kirjan Gottlob Fregen varhais- ja keskikauden tuotannosta. Kienzler kirjoittaa parhaillaan perusteellista tutkielmaa Wittgensteinin teoksesta Tractatus. Hänen tutkimustensa painopistealueita ovat: varhainen analyyttinen filosofia, Hume ja Kant, perinteisen ja modernin logiikan suhde, filosofiassa käytettävien representaatioiden (mm. kirjallisten tyylien) merkitysten moninaisuus sekä paradoksien selittäminen. Yksi hänen suurehkoista tutkimusprojekteistaan tutkii propositioiden tai lauseiden lajeja, jotka eri modernin filosofian tyypit ovat tunnustaneet legitiimeiksi. Hänen rakkain filosofinen kysymyksensä on: Mitä filosofia on?
Motto: „Jos olet jostakin yllättynyt, et ole vielä ymmärtänyt sitä.“ (Wittgenstein yllätyksistä matematiikassa)
Miksi filosofit eivät pidä yllätyksistä filosofiassa? Vastaus on: Olemme yllättyneitä, jos jokin asia on toisin kuin olemme kuvitelleet. Filosofeista on mukavaa, jos asiat ovat niin kuin he kuvittelevat niiden olevan. Tai, ilmaistaksemme asian toisin: filosofit haluavat miettiä sitä, miten asiat todellisuudessa ovat. (Eikä ole kyse vain tästä: filosofit tarkastelevat ikuisesti pysyviä asioita ja yllätykset ovat ajallisesti rajattuja.)
Jos filosofit päätyvät johonkin tulokseen, joka kuulostaa yllättävältä, heistä tuntuu, että heidän pitäisi ensiksikin pyydellä niitä anteeksi, ja toisaalta huolehtia siitä, että yllätys lakkaa olemasta olemassa. Vain jos he saavat yllätyksen katoamaan, heitä voidaan pitää filosofoivina ihmisinä.
Yllättäessään muita ihmisiä filosofit saattavat analysoida yllätyksiä ilmiönä, mutta he eivät pidä siitä, että heidät itsensä yllätetään.
Berkeleyn kaltaiset filosofit, jotka edustavat näennäisesti mitä villeimpiä käsityksiä, haluavat aika ajoin välttämättä murskata oman aikansa käsitykset huonon filosofian tuloksena syntyneillä hajanaisilla käsityksillä. Ja palauttaa sitten voimaan järjestelmistä luonnollisimman.
Ihmisiä, jotka mainostavat yllättäviä maailmankäsityksiä ja vakuuttavat näiden todellakin olevan yllättäviä, ei siksi voida pitää filosofeina. Filosofia ei sovi yhteen minkäänlaisen sensaationhaluisuuden kanssa, yhtä vähän kuin nokkeluuden, jolla on tarkoitus hämmästyttää ihmisiä. ( "Hämmästystä herättävä tohtori”, ”hämmästyttävä esitys“ siis merkitsee: mitä se sitten onkin, filosofiaa se ei ole.)
Täten filosofian voi määritellä seuraavasti: Filosofia on äärimmäisen kärsivällistä yllätysten poistamista.
P.S. Tämä näyttää pätevän filosofian kaikkiin eri variaatioihin.
Klo 23.15-23.45 | Kiasma teatteri
Takaisin
