Saamelaisalue Niukka resurssi

Tuulipuistoja halutaan enenevissä määrin sijoittaa pohjoisen laajoihin maisemiin - alkuperäisväestölle tämä kehitys aiheuttaa ahdinkoa
Tuulipuistoja halutaan enenevissä määrin sijoittaa pohjoisen laajoihin maisemiin - alkuperäisväestölle tämä kehitys aiheuttaa ahdinkoa | Kuva (yksityiskohta): © Ville-Riiko Fofonoff

Globaali pandemia pakottaa kaikki lockdowniin. Niin sanottu edistys ei kuitenkaan pysähdy. Pirita Näkkäläjärven päiväkirjamerkinnät käsittelevät innovatiivisia tapoja, joilla saamelaiset saavat äänensä kuulluksi.        

Kirjoittanut Pirita Näkkäläjärvi

Tämä päiväkirja tarjoaa kurkistuksen saamelaisyhteisön samanaikaisesti kohtaamiin lukuisiin ongelmiin. Globaali COVID-19-pandemia pakottaa meidät lukkojen taakse, mutta niin kutsutun kehityksen aiheuttamat uhat eivät nuku. Aina vaan uudet maankäyttöpaineet ovat uhka perinteisille elinkeinoille ja pakottavat keksimään uusia tapoja saada äänensä kuuluviin. Henkilökohtaisella tasolla nautimme pitkälle, toukokuun loppuun jatkuvasta aurinkoisesta ja lumisesta keväästä, mutta poromme kärsivät pitkästä, kovasta talvesta. Lisäksi, sääolojen arvaamattomuus tekee sopeutumisesta ilmastonmuutokseen yhä vaikeampaa saamelaiskulttuurille. Tämä päiväkirja kuvailee myös modernin, hyvin koulutetun saamelaisen elämän sisäänrakennettua kamppailua: kuinka yhdistää toisaalta menestyksekäs ura länsimaisessa systeemissä ja toisaalta alkuperäiskansojen oikeuksien ajaminen, johon ajaa velvollisuudentunto antaa takaisin omalle kulttuurilleen ja varmistaa vuosisatoja vanhan alkuperäiskansakulttuurin säilyminen

Maaliskuu: Koronakevät alkaa

15.3.2020

Globaali COVID-19-pandemia saavutti Suomen ja hallitus ilmoittaa rajoituksista, joilla yritetään hillitä koronaviruksen leviämistä. Myös minun työantajani ilmoittaa koronakäytännöistä, ja yhtäkkiä me kaikki työskentelemme kotoa. Työpaikkani on Helsingissä, mutta olen edelleen kirjoilla kotikunnassani Inarissa, joten lähdemme kohtia kotia koronalukituksen ajaksi. Työskentelen sijoitusammattilaisena eräässä aivan uudessa yrityksen pääomasijoitus- eli Corporate Venture Capital -yksikössä, ja minun on mahdollista tehdä työhöni kuuluvia strategisia ja talousanalyyseja täyspainoisesti mistä tahansa päin maailmaa. Kun me nuorempi sukupolvi koitamme sopeutua etätöihin, niin suurin huolenaiheemme täällä pohjoisessa on meidän vanhempi sukupolvemme. He ovat saamelaiskulttuurin ja saamen kielten kantajia, eikä meillä ole varaa menettää yhtäkään heitä koronalle. Heidän mukanaan menetettäisiin aivan liian paljon perinteistä tietoa.

Saattaa: Ajatushautomo

14.5.2020

Saamelaisneuvoston ja Suomen saamelaisnuorten yhdistyksen perustaman EU‒Sápmi-ajatushautomon ensimmäinen kokous. Koronarajoitusten vuoksi emme pääse tapaamaan kasvokkain Tromssassa, Norjan puolella vaan kokoustamme videoyhteyksien kautta. On outoa koittaa käydä luovaa keskustelua EU‒Sápmi-yhteistyön mahdollisuuksista, mutta tämä on uusi todellisuus, johon meidän täytyy nyt tottua.

Poikkeuksellisen pitkä kevät

25.5.2020

Kevät on ollut poikkeuksellisen pitkä. Kun otan päivittäisen valokuvan olohuoneemme ikkunasta aukeavasta metsäisestä näkymästä, niin talomme ympärillä on edelleen 20 cm lunta, vaikka eletään toukokuun 25. päivää! Tämä muistuttaa minua lapsuudestani, jolloin pääsimme pyöräilemään sohjoisilla teillä vielä viikkoa ennen koulun loppumista toukokuun lopussa. Mutta vuosien mittaan talvet ovat lyhentyneet, ja lumi on sulanut pois jo toukokuun puoliväliin mennessä, joskus jopa vapunpäivän tienoilla. Tänä talvena sen sijaan joillakin alueilla on ollut enemmän lunta kuin sataan vuoteen. Yksi näistä paikoista on naapurikuntamme Sodankylä, jossa lumen syvyys on Ylen mukaan 74 cm verrattuna tavanomaiseen 40 sentin syvyyteen.
 
Lumenpaljous tarkoittaa eri asioita ihmisille ja eläimille. Kevään riemuista nauttimisen suhteen kevät on ollut yhtä nautintoa! Sosiaalinen media on täyttynyt ihmisten hiihto-, pilkki- ja moottorikelkkailukuvista. Myös keväiset yöt ovat olleet aivan poikkeuksellisia. Yöttömään yöhön johtavat kirkkaat kevätyöt ovat tuttu ilmiö meille pohjoisen ihmisille, mutta lumenpaljous pitkälle kevääseen on tehnyt kevään öistä vieläkin voimakkaamman kokemuksen. Lumipeite heijastaa valoa, ja tuplaa tai jopa nelinkertaistaa valon määrän. Vietän lukemattomia öitä valveilla katsellen auringonvalon tanssia hangella, ja kuinka se värittää lumen sinisen, punaisen ja kullan sävyillä.
 
Pitkä kevät on kuitenkin ollut kova meidän poroillemme ja poronhoitajille. Ankarien talviolosuhteiden takia porojen on ollut äärimmäisen vaikeaa löytää ruokaa niiden luontaisilta laidunalueilta. Viime syksy oli kylmä ja silloin oli vähän sieniä, jotka ovat tärkeä syksyinen ravinnonlähde poroille. Lumi tuli tavallista aikaisemmin. Normaaleihin vuosiin verrattuna talvella oli enemmän lunta kuin tavallisesti, se oli kovaa, ja siinä oli useita kerroksia, jonka takia porojen oli vaikeaa kaivaa lumen läpi ruokaa maasta. Osa lumen alla olevasta maasta oli jäässä tai homeessa. Poronvaamien vasomisajan alkaessa oli edelleen paljon lunta, joten vastasyntyneiden poronvasojen oli vaikeampaa selvitä elämänsä alkuajoista.
 
Poikkeuksellinen talvi yhdistettynä ennätysmäärään lunta tarkoitti, että suuri määrä poroja kuoli nälkään, vaikka suurin osa poronhoitajista lisäruokki porojaan. He joutuivat päivittäin ajamaan moottorikelkoillaan porojensa luo lisäruokkimaan niitä esimerkiksi teollisesti valmistetulla rehulla. Heikompia poroja täytyi tuoda kotiin ruokittavaksi ja tarkkailtavaksi. Kaikki tämä kävi kalliiksi poronhoitajille, sillä normaaleina keväinä porot löytävät suurimman osan ruoastaan luonnosta.
 
Ensireaktio tähän talveen ja kevääseen on ollut luonnehtia niitä äärimmäisiksi. Voi olla, että olemme kuitenkin saaneet vasta esimakua siitä, mitä tuleman pitää, kun mietitään ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen ympäristöön ja saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin. On mielenkiintoista, että yksi vastikään päättyneen SAAMI-projektin tieteellisistä tutkimustuloksista on, että saamelaisten sopeutuminen ilmastonmuutokseen on alkanut jo 1960-luvulla, ja sen tuloksena saamelaisen poronhoidon työmallit ovat muuttuneet merkittävästi. Tämä kertoo kulttuurin resilienssistä ja kyvystä sopeutua suuriin muutoksiin. SAAMI-tutkimuksen mukaan työmallien monimuotoisuus tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa. On kuitenkin valtava haaste, että luonnonolojen ja sään ennustettavuus on heikentynyt, ja että epävakaus ja epänormaalius ovat uusi normaalin

Uutinen kaivosvarauksesta saavuttaa

Toukokuun puoliväli 2020

Saamelaisia poronhoitajia ei ole päästetty helpolla tänä keväällä. Juuri kun saattoi huokaista helpotuksesta, että lumet ovat sulaneet ja poronvasat turvallisesti syntyneet, niin uutinen Käsivarteen tehdystä kaivosvarauksesta saavutti meidät. Tai itse asiassa, alueen poroihmiset kuulivat varauksesta puskaradion kautta, ja tulivat yllätetyksi, sillä hollantilaisomisteinen Akkerman Finland Oy oli tehnyt Helsingin kaupungin kokoisen varauksen Käsivarren paliskunnan alueelle.
 
Aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella varausalueella on ainakin kupari-, nikkeli-, kulta-, kromi-, vanadiini-, titaani-, koboltti-, platina-, palladium-, osmium-, rodium-, iridium- ja ruteniumesiintymiä. Näille metalleille on kova kysyntä sähköautojen akkujen valmistuksessa. Tämä aiheuttaa dilemman. Toisaalta liikenteen sähköistäminen vaatii siirtymistä pois fossiilisia polttoaineita polttavista autoista sähköautoihin, joka puolestaan tarkoittaa nikkelin, kuparin, vanadiinin ja koboltin kaltaisten metallien louhintaa tai muuta tapaa varmistaa niiden saatavuus. Toisaalta maailma on vasta heräämässä alkuperäiskansojen perinteisen tiedon tärkeyteen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Mutta kuinka perinteinen tieto voi säilyä, jos perinteisille elinkeinoille olennainen maa annetaan kaivostoiminnalle?
 
Tiedämme, että poronhoidon ja kaivosten on mahdotonta toimia samalla alueella. Tiedämme, että se ei ole oikein, että valtiot ovat valmiita asettamaan kokonaisen alkuperäiskansakulttuurin vaaraan teollistumisen takia. Kyllä, meidän modernit yhteiskuntamme tarvitsevat metalleja, mutta se ei voi olla oikein, että toinen elinkeino tappaa alkuperäiskansan vanhan, perinteisen elinkeinon.

Kulttuurimäärärahat

28.5.2020

Vihdoin voi kertoa jotain hyviä uutisia vaikeaan kevääseen. Eduskunta antoi Suomen Saamelaiskäräjille vuoden lopussa niin kutsuttua joululahjarahaa, ja me pääsimme jakamaan siitä 45 000 euroa saamelaisille taiteilijoille, yhdistyksille ja kulttuurityöntekijöille. Olen Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja, ja tänään julkaisimme apurahojen saajat. Yritimme jakaa kulttuurimäärärahat niin laajalle kuin mahdollista eli kaikille kolmelle saamen kieliryhmälle, kaikkien saamelaisalueen kuntien alueelle sekä kaupunkeihin, joissa on saamelaisyhdistyksiä. Hakemuksia on aina monta kertaa enemmän kuin kulttuurimäärärahaa, mutta toivon, että apurahat voivat omalta osaltaan tukea edes vähän saamelaisten taide- ja kulttuurielämää.

Kesäkuu: Tv-dokumentti julki

6.6.2020

Todella stressaava ajanjakso on ohi. Ylen ruotsinkielinen toimitus Svenska Yle julkaisi viimein tv-dokumenttinsa Jag är same, Minä olen saamelainen. Olen yksi dokumentissa seuratuista henkilöistä ja minut on roolitettu selittämään saamelaisten poliittista tilannetta Suomessa. On ollut stressaavaa odottaa dokumentin lopullista versiota. Huolenaiheeni on ollut, että sanomiseni on tuotu esiin väärässä valossa, vaikka yritin varmistaa, että kaikki mitä sanon perustuu faktoihin ja pitää paikkansa, vaikka se olisi erotettu alkuperäisestä kontekstistaan. Lopullinen dokumentti on hieno. Katson sen läpi monta kertaa, ja ihailen ohjaajan luomaa dramaturgiaa ja hienovaraista saamelaismyönteistä viestiä.
Viime talvena Suomessa satoi ennätysmäärä lunta - ei pelkkä juhlan aihe. Viime talvena Suomessa satoi ennätysmäärä lunta - ei pelkkä juhlan aihe. | Kuva (yksityiskohta): © Ville-Riiko Fofonoff

Koronatukka!

11.6.2020

Ok, minullakin on nyt virallisesti koronatukka. Etuhiukset ovat ylikasvaneet ja siitä alkaa olla jo aikaa, kun hiukseni on leikattu. Ystäväni tulee apuun! Hän on käsityöläinen ja tekee minulle toiveideni mukaisen hiuspannan lempivärisenäni ja koristelee sen saamelaisella suosikkikoristenauhallani.

Niukka resurssi

13.6.2020  

Kirjoitan kolumnia Käsivarren kaivosvarauksesta. Meidän saamelaisten on usein selittää vaikeaa maailmankuvaamme ja ajattelutapaamme länsimäisille ihmisille. Ei siksi, ettei meillä olisi koulutusta, asia-argumentteja tai kykyä selittää näkemyksiämme vaan siksi, että suuri yleisö ei yksinkertaisesti tiedä meistä mitään. Suomen juhlittu koululaitos antaa yhdenvertaisen lähtökohdan kaikille, mutta se ei onnistu opettamaan saamelaisista juuri mitään.
 
Joten taas kerran yritän löytää tapoja laajentaa ihmisten viitekehystä, josta käsin he analysoivat maailmaa ympärillään. Kuinka selittää, miksi saamelaisten kotiseutu ei toivota tervetulleeksi kaikkea teollista toimintaa, ja miksi perinteisten elinkeinojen täytyy olla prioriteetti.
 
Minulla on englanninkielinen kolumni News Now Finland -nettisivulla. Yritän kirjoittaa kolumneja, joista olisi hyötyä pitkän aikaa. Tällä kertaa päätän käyttää taloustieteestä tuttua termiä ja otsikoin kolumnini Saamelaisalue ‒ Niukka resurssi. Keskeinen argumenttini on, että saamelaisten kotiseutualue on niukka resurssi meidän elinkeinojamme ajatellen. Kun uudet maankäyttömuodot yrittävät tunkeutua saamelaisten alueelle, niin meidän ei ole lainkaan puolesta mahdollista siirtyä uudelle alueelle ‒ oli sitten kyse naapuripaliskunnasta tai naapurivaltiosta. Valtionrajat suljettiin 1800-luvun lopussa saamelaiselta liikkuvalta elämäntavalta, ja meidän poromme eivät voineet enää ylittää rajaa Norjan, Ruotsin tai Venäjän puolelle. Voit lukea kolumnin täältä!

Nimenkeruu alkaa

Juhannus

Se on pitkä tarina, mutta nykyisen kaivoslain takia on olemassa riski, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ota edes käsittelyyn saamelaisten poronhoitajien ja Saamelaiskäräjien valituksia Käsivarren varauksista. Nykyisen lainsäädännön mukaan saamelaisilla poronhoitajilla ja Saamelaiskäräjillä ei ole valitusoikeutta tässä vaiheessa kaivoshanketta. On vaikeaa ymmärtää, miksi alkuperäiskansaan kuuluvilla oikeudenomistajilla ja heidän virallisella edustajallaan ei ole mitään sanansijaa tässä vaiheessa prosessia ‒ Tukesin ei tarvitse edes ilmoittaa meille varauksesta.
 
Ääni pitää kuitenkin jotenkin saada kuuluviin, joten juuri ennen juhannusta laitettiin alulle kaikenlaista kaivostoimintaa Käsivarressa vastustava nettiadressi. Olin allekirjoittaja numero kaksi Minna Näkkäläjärven jälkeen. Hän on adressin alullepanija, ja poronainen Erkunan porosiidasta, johon varausalueelle mahdollisesti perustettava kaivos vaikuttaisi eniten. Minna on kerännyt ympärilleen ryhmän, joka on apuna adressin kanssa. Koronan vuoksi emme voi tavata kasvokkain, joten käytämme sosiaalisen median työkaluja ja videoyhteyksiä hyväksemme. Olen todella ylpeä porukasta, joka ympäri Saamenmaata ja Suomea työskentelee vapaa-ajallaan adressin hyväksi, ja lainaa projektiin osaamistaan, liittyi se sitten poroasioihin tai viestintään.
 
Adressi keräsi yli viisi tuhatta allekirjoitusta ensimmäisen viikon aikana. Tämä tuli meille yllätyksenä, sillä 5 000 on valtava luku verrattuna Suomen saamelaisten määrään, joka on noin 10 000 ihmistä. Ehkä tällaiselle adressille on tilausta. Poikkeuksellisten korona-aikojen takia ihmiset ympäri Suomea ovat löytäneet luontoon, viettävät enemmän aikaa ulkona ja näkevät sen arvon, että vielä on koskematonta luontoa, jossa ei ole teollista toimintaa.

Etätäysistunto

26.6.2020

Poikkeukselliset korona-ajat johtavat poikkeuksellisiin toimiin myös Suomen Saamelaiskäräjillä. Sen sijaan, että pitäisimme täysistunnon Sajoksen parlamenttisalissa valtavan Eatnu, Eadni, Eana- eli Joki, Äiti, Maa -taideteoksen kultaisten ja hopeisten laukkausten alla, niin me istuunnumme jokainen kotikoneidemme ääreen pitämään etäkokousta. Asialistalla on enimmäkseen teknisluonteisia asioita, kuten Saamelaiskäräjien vuoden 2019 tilinpäätöksen hyväksyminen. Syksyn täysistunnoissa asialistalla on meneillään oleva kaivoslain uudistus, ja saamelaisen ilmastopolitiikan kehittäminen. Saamelaiskäräjiä pyöritetään erittäin pienellä budjetilla, joten me 21 edustajaa kokoonnumme täysistuntoihin vai neljä tai viisi kertaa vuodessa. Kuten aina, niin keskusteluille on liian vähän aikaa, aika loppuu ja tuntuu siltä kuin pystyisimme raapaisemaan vain pintaa monen asialistan asian kohdalla.

Yhteydenluontia Saimaan kaivosvastaisen verkoston kanssa

Kesäkuu

Meneillään oleva kaivoslain uudistus on lisännyt kaivosvarausten määrää ympäri Suomea. Nykyinen lainsäädäntö tekee varausten tekemisestä hyvin helppoa, sillä niitä varten ei tarvitse pyytää, alueesta riippuen, paikallisten ihmisten tai alkuperäiskansa saamelaisten suostumusta. Lopputulos on se, että saamelaisalue ei ole ainoa alue, joka on joutunut vastaanottamaan varauksia ja uhkaa tulevista kaivoksista.
 
Helsingin Sanomissa on iso juttu kaivosvarauksista Saimaalla. Luemme Miisa Minkistä ja hänen toukokuun lopussa perustamastaan kaivosvastaisesta verkostosta ‒ eli juuri samasta mitä Minna Näkkäläjärvi on tehnyt Saamenmaalla! Miisa Minkin Facebook-ryhmässä on yli 15 000 jäsentä ja he jakavat saman huolen meidän kanssamme: miksi valtio on tehnyt niin helpoksi kansainvälisten malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden tulon Suomeen, ja kaivosten perustamisen, jotka eivät juuri maksa veroja Suomeen, jättävät kaivosjätteet veronmaksajien siivottaviksi, ja mahdollisesti aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa luonnolle?
 
Meidän adressiporukkamme muodostaa yhteyden Miisa Minkin verkostoon. Me toivotamme tervetulleeksi kaiken tuen sekä mahdollisuuden jakaa tietoa ja oppia toisiltamme. Me kaikki tiedämme, että varaus on vasta aivan alkuvaihe kaivoksen perustamisessa, mutta toisaalta ihmiset sekä meidän että Saimaan alueella sanovat, että pelkkä kaivostoiminnan uhka tekee tulevaisuudesta epävarmaa niin nuorille poronhoitajille kuin maanomistajille ja matkailuihmisille. Miten uskaltaa sijoittaa tulevaisuuteen alueella, jos kaivos voi pyyhkiä kaiken pois?
 

Heinäkuu: Kylmä oletuksena

Kesä-heinäkuu

Tähän mennessä on ollut kuuma kesä. Puoli Suomea kokee nyt ennätyslämpötiloja. En voi sanoa nauttivani kuumasta, kun olen täällä Inarissa. Inarissa Helsingin sijaan viettämäni ”koronakevät” on saanut minut muistelemaan paljon lapsuuttani. Jotenkin olen havahtunut siihen, että olen aina pitänyt kylmää oletuksena. Kylmä, talvi ja lumi ovat ihanne. Hyvän elämän vuodenaika, onni. Talvi oli ennen asia, joka saapui aina ja useimpina vuosina samanlaisena. Mitä enemmän näemme ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sitä huolestuneempia olemme talviemme menettämisestä. Saamelaiskulttuuri on monin tavoin sopeutunut talveen. Poromme ovat sopeutuneita talviin (kunhan talvet eivät ole liian äärimmäisiä) ja kärsivät kesän liiallisesta kuumuudesta. Viime vuodet ovat olleet pelottavia, koska ne ovat olleet niin arvaamattomia. Varsinainen talvi on lyhyempi, talvisäät vaihtelevat ääripäästä toiseen, ja lumi ja jää sulavat aikaisemmin. Tuntuu siltä, kuin meidän elämäntapamme perusoletukset olisivat poissa raiteiltaan pysyvästi.

Uusi luottamustoimi

6.7.2020

Suomen Saamelaiskäräjien hallitus nimeää minut saamelaiskäräjien uudistusta valmistelevaan toimikuntaan. Se on suuri kunnia! Henkilökohtaisesti tärkein tavoitteeni on niin kutsutun saamelaismääritelmän tarkistaminen. YK:n ihmisoikeuskomitea on velvoittanut Suomen tarkistamaan saamelaismääritelmän niin, että se kunnioittaa saamelaisten itsemääräämistä. Toimikunnan työ alkaa syksyllä.

Oletusarvona kylmyys: talvi ja lumi ovat tärkeitä asioita Pirita Näkkäläjärvelle. Oletusarvona kylmyys: talvi ja lumi ovat tärkeitä asioita Pirita Näkkäläjärvelle. | Kuva (yksityiskohta): © Ville-Riiko Fofonoff

Tuulivoima

Heinäkuun puoliväli 2020

Viimeinen poliittinen tehtäväni ennen kesälomaa. Suomen Saamelaiskäräjät lähettää puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson ja minut kesätapaamiseen, jonka järjestää liike, joka vastustaa tuulivoimaa Norjan puoleiselle Saamenmaalle aivan Suomen rajan tuntumaan. Olemme Lágesduottarin saamelaisten poronhoitajien alueella, jota uhkaa suuri, 100‒267 tuulimyllyn tuulivoimafarmi nimeltään Davvi, jota kehittävät norjalaiset ja suomalaiset yhtiöt Vindkraft Nord AS, Ny Energi AS and St1. Kehitteillä olevan tuulifarmin sijainti ei ole mikä tahansa: se on saamelaisten pyhän tunturin Rastigaisan alueella, jossa on ainakin kaksi vanhaa saamelaista palvontapaikkaa. Kuulemme tapaamisessa, että alueella pesii myös uhanalainen ahma. Kuulemme myös, että poronhoitajayhteisön ihmiset ovat valtavan stressaantuneita suunnitellun tuulifarmin takia. Suuri yleisö näkee tuulivoiman positiivisena asiana, mutta tänne tuulifarmit eivät ole tervetulleita. Porosaamelaisille tämä on jälleen uusi alueelle tunkeutuva maankäyttömuoto, joka johtaisi porojen laidunmaiden ja muuttoreittien menettämiseen ‒ ei vain tuulimyllyjen vaatiman alueen takia vaan myös niitä tukevan infrastruktuurin ja teiden takia. Olen vaikuttunut siitä, että kyseiselle saamelaiselle poronhoitoyhteisölle tarjottiin 123 miljoonaa Norjan kruunua eli 12 miljoonaa euroa tuulifarmia koskevaa suostumusta vastaan, mutta he hylkäsivät tarjouksen. Tuulivoimavastainen liike on julkaissut kokonaisen raportin tuulivoiman negatiivisista vaikutusta poronhoitoon.
 
Työskentelen energiayhtiössä, joka toimii myös tuulienergian alalla. Näenkö ristiriitaa siinä, että luon bisnesuraa energia-alalla, ja samaan aikaan ajan aktiivisesti alkuperäiskansojen asiaa, johon kuuluu hyvin kriittinen suhtautuminen tuulivoimaan? En. Sekä työni että politiikkani perustuvat samoille arvoille eli kestävyyteen, inklusiivisuuteen tai osallisuuteen sekä yhdenvertaisuuteen. Jos otetaan tuulivoima esimerkkinä, niin totta kai on selvää, että energiantuotannosta on tehtävä hiilivapaata ja että tuulivoima on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden sähkön lähteistä. Silti, se ei tarkoita, että tuulivoimaa pitää rakentaa joka paikkaan. Esimerkiksi Suomessa on paljon kuntia, jotka haluavat tuulifarmeja alueilleen ‒ sen lisäksi on paljon alueita, joille ne eivät ole tervetulleita, koska ne tuhoaisivat kokonaisen alkuperäiskansakulttuurin. Minun tiedoillani kummastakin maailmasta minulla on hieno tilaisuus tehdä hyvää monella tavalla. Minun yhteisöni tarvitsee lisää tietoa tuulivoimasta, ja energia-ala tarvitsee lisää tietoa alkuperäiskansojen oikeuksista.

Norjan puolelle lomalle

Heinäkuun toinen puolikas

Kuten joka toinen ihminen Suomessa, myös me päätämme viettää kesälomamme Norjan puolella. Koronarajoitusten takia ei ole mahdollista matkustaa esimerkiksi Keski-Eurooppaan kesälomalle. Olemmekin onnekkaita, kun asumme näin lähellä näin upeita seutuja! Vuoreijan eli Norjan itäisimmän kaupungin lähellä näemme rannalta valaan! Upea näky!

Elokuu: Vihreä kolonialismi

1 August 2020
 
Al Jazeera julkaisee jutun vihreästä kolonialismista Saamenmaalla, esimerkkinä Øyfjelletin tuulihanke Jillen Njaarkessa in Etelä-Saamenmaalla.

Adressi sulkeutuu yli 37 000 allekirjoituksen jälkeen!

29.8.2020

Tänään on nettiadressin viimeinen aukiolopäivä emmekä meinaa uskoa silmiämme! Puolilta öin, kun suljemme adressin, allekirjoitusten lopullinen määrä on 37 200! Ihmiset ympäri Suomea ja jonkin verran myös ulkomailta ovat allekirjoittaneet adressin. Kun kasassa oli 5 000 allekirjoitusta, niin muistan kuin yllättyneitä olimme. Olemme olleet koko kesän aivan ihmeissämme, kun allekirjoitusten määrä on vaan jatkanut nousuaan. Asialle tukensa ja kasvonsa antaneet julkkikset ovat tietysti olleet suurena apuna, ja ovat auttaneet meitä saamaan Ylen huomion. Silti, suurin osa allekirjoittaneista on aivan tavallisia suomalaisia ja se on todella koskettavaa. Pistää nöyräksi ajatella kaikkea tätä tukea.

Syyskuu : Saavutamme noin miljoona suomalaista median kautta

2.9.2020

Tänään on adressin luovutus ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle. 37 200 nettiallekirjoitusta on printattuna kymmenen sentin korkuinen pinkka paperia! Aikamoista. Delegaatiomme on ollut Helsingissä pari päivää. Itse olen edelleen Inarissa ja koordinoin media- ja sometekemistä täältä. (Olin elokuussa viikon Helsingissä parin työkokouksen takia ennen kuin työnantajani palautti etätyösuosituksen ja palasimme Inariin.) Adressin luovutuspäivää edeltävien päivien aikana saavutimme noin miljoona suomalaista Lapin Kansan (etusivu!), Ylen radio- ja tv-kanavien sekä MTV:n kautta sekä tietysti somekuvien ja -videoiden avulla. Olen todella tyytyväinen tavoittavuuteen, mutta vielä ylpeämpi olen haastatteluista, joita Minna antaa suorissa lähetyksissä parhaaseen kuuntelu- ja katseluaikaan. Hän on niin ammattitaitoinen, sujuvasanainen ja osuva, ja samaan aikaan ihan vaan oma autenttinen itsensä!
Nautitaan nyt tästä euforisesta tunteesta, koska työhän ei lopu tähän adressin luovutukseen. Seuraavaksi pitää koittaa vaikuttaa meneillään olevaan kaivoslain uudistukseen, jonka on määrä valmistua tänä syksynä.

Pelastajat

4 September 2020
 
The Barents Observer kirjoittaa, että suomalaiset turistit pelastivat Pohjois-Norjan kesän.

Puhumassa ulkoministeriössä

10.9.2020

Pidän Teamsin kautta puheen hallituksen ihmisoikeusselonteon kuulemisessa. Aiheenani ovat saamelaiskäräjälain muutostarpeet erityisesti YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2019 suositusten valossa. Kuuleminen sattuu olemaan kahdesti vuodesti järjestettävänä saamenpuvun päivänä, joten olen pukeutunut uusimpaan saamenpukuuni eli gáktiini.

Toinen ajatushautomo

11.9.2020

Saamelaisneuvoston aloittaman saamelaisten kulttuurialan ajatushautomon ensimmäinen kokous. Meidän työnämme on miettiä välittömiä toimenpiteitä, jotka vastaavat COVID-19-pandemian aiheuttamiin haasteisiin, ja lisäksi meidän pitää ottaa kymmenen vuoden näkymä koko saamelaiseen kulttuurielämään. Tämä ajatushautomo on vielä isompi kuin EU‒Sápmi-ajatushautomo, ja on todella hyvä juttu, että mukana on jäseniä myös Venäjän puolen Saamenmaasta. On todella tärkeää kuulla heidän realiteeteistään, koska rajat ja myös kielimuuri erottavat meidät eikä meillä ole tarpeeksi mahdollisuuksia pitää yhteyksiä. Me kuulemme, että myös Venäjän puolen saamelaisten kulttuurielämä on kärsinyt pahasti COVID-19-pandemiasta.

Valmistelemassa puhetta TEM:in kuulemiseen

14.9.2020

Tämä on viimeinen päivä, jolloin pidän tätä päiväkirjaa. Valvon myöhään, koska minun pitää viimeistellä puheeni huomiseksi. Adressiryhmämme sai aamulla puhelun, että neljä meistä saa tilaisuuden puhua kaivoslain kuulemisessa. Jokaisella on vain kolme minuuttia aikaa, joten jaoimme aiheet. Minä puhun saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksista, ja oikeudesta vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen, joka pitäisi ottaa kunnolla mukaan tarkistettuun lakiin. Tilaisuuteen on ilmoittautunut 900 ihmistä ja me emme odottaneet voittavamme ”puhelotossa”, joten valmistautuminen jäi hieman viime tippaan! Mutta, sitä se elämä saamelaispoliitikkona on.