LGBTIQ+ ja perinteet Kahvia siemaillen

Öinen lumimaisema
Timimien runot ovat täynnä epätoivoa, vihaa ja vapautumista. Runot syntyvät maiseman katoamisesta syntyvästä ahdingosta. | Kuva (yksityiskohta): © Ville-Riiko Fofonoff

Runoilija Timimie Märak on saamelainen ja genderqueer-lesbo. Runossaan Timimie pohtii identiteettinsä eri puolia.

Kirjoittanut Timimie Märak

Mitä me haluamme
Tulla tunnustetuksi ihmisinä kohdelluksi kaltaisina

Mitä he tekevät
He leikkaavat hiuksemme ja metsämme
He sanovat tekevänsä sen meidän vuoksemme
Sivuuttaen aina äänet huutamassa totuuksia ja tunteita

Vastassa ovat siis juurettomat

Jätelavat korvaavat vanhat tavat
 Tavaton on vain rakkaus kuin sairaus

Vastassa ovat siis tunteettomat

Pitävät leivällä jalkojen alla ahneus saa vallan uskovat vallan että parannus piilee kasvosuojien ja tuottavuuden alla
Tulevaisuudettomat saavat olla totuudettomat
 Vastassa ovat siis kelvottomat
järjestelmät. Ne toimivat heille
 mutta meidän ansiostamme.

Hiiltä kaivaen öljyä poraten aamunkoita kaivaten
Verirahapalkka