Aleida Assmann

Muisteluasiantuntija: Aleida Assmann – kirjallisuus- ja kulttuurintutkija

Assmann, Aleida (2007); Foto: Endrik Lerch AsconaAssmann, Aleida (2007); Kuva: Endrik Lerch AsconaAleida Assmann on selvitellyt jo vuosia käsitteitä kulttuurinen muisti, muisteleminen ja muistot. Viralliset muistopäivät ovat hänen mukaansa tärkeitä kollektiivisen muistin kannalta. Siksi toukokuun kahdeksannesta, kansallissosialismista vapautumisen päivästä, olisi hänen mielestään tehtävä Euroopan-laajuinen muistopäivä.

Monet luonnehtivat kirjallisuus- ja kulttuurintutkija Aleida Assmannia mielellään ”muisteluasiantuntijaksi”. Ei ihmekään, sillä hänen keskeisiin tutkimusalueisiinsa ovat kuuluneet 1990-luvulta lähtien kulttuuriantropologiset teemat kulttuurinen muisti, muistelu ja unohtaminen. Hän on paneutunut intensiivisesti esimerkiksi muistelun historiaan Saksassa toisen maailmansodan jälkeen sekä kulttuuritieteelliseen muistitutkimukseen ja -teoriaan.

Mutta hänen julkaisuluettelossaan on myös kirjoja, jotka näyttäisivät poikkeavan täysin ruodusta – esimerkiksi Hieroglyphen – Stationen einer abendländischen Grammatologie (”Hieroglyfit – länsimaisen grammatologian rajapyykkejä”), jonka hän on julkaissut vuonna 2004 yhdessä miehensä egyptologi Jan Assmannin kanssa. Mutta asia selviää kun vilkaisee hänen elämäkertaansa.

Kunnianhimoinen ura

Bielefeldin lähellä Bethelissä vuonna 1947 syntynyt Aleida Assmann opiskeli englantilaista filologiaa ja egyptologiaa Heidelbergissä ja Tübingenissä. Vuosien 1968 ja 1975 välisenä aikana hän oli yhdessä miehensä kanssa useita kertoja kaivaustöissä Ylä-Egyptissä. Vuonna 1977 hän väitteli englantilaisesta filologiasta ja egyptologiasta. Vuonna 1992 hänestä tuli Heidelbergin yliopiston filologisen tiedekunnan dosentti. Vuonna 1993 hänet nimitettiin Konstanzin yliopiston englantilaisen filologian ja yleisen kirjallisuustieteen professoriksi. Hän on toiminut vierailevana professorina Texasin Rice-yliopistossa, Princetonin ja Yalen eliittiyliopistoissa sekä Wienin yliopistossa. Sivumennen sanottuna: hän on lisäksi viiden, vuosien 1976 ja 1983 välillä syntyneen lapsen äiti.

Yhteistä muistelutilaa

Aleida Assmann `Der lange Schatten der Vergangenheit´; Copyright: C.H. Beck VerlagHolokaustista ja toisen maailmansodan päättymisestä on 60 vuotta, ja saksalaisia askarruttaa yhä, kuinka hahmottaa tuo traumaattinen menneisyytensä muistelun ja muistojen tasolla. Erilaiset intressipiirit ajautuvat usein erimielisyyksiin ja riitoihin siitä, millä tavalla tuon ajan muistoja pitäisi hahmottaa ja käsitellä. Aleida Assmann näyttää vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan Der lange Schatten der Vergangenheit– Erinnerungskultur und Geschichtspolitik (”Menneisyyden pitkä varjo – muistamiskulttuuri ja historiapolitiikka”) erilaisia teitä, jotka johtavat yksilöllisistä kollektiivisiin tapoihin konstruoida tuota menneisyyttä. Hän tutkii myös jännitteitä henkilökohtaisen kokemuksen ja virallisen muistamisen välillä, antaa suosituksia muistelukulttuurin kehittämiseksi ja kehottaa antamaan muistille ”yhteistä muistelutilaa”.

Tilanahtautta kollektiivisessa muistissa

Aleida Assmann tekee eron käsitteiden ”muisto”, ”muistelu” ja ”muisti” kesken. Yksittäinen ihminen muistelee, ”kun hänellä on kokemuksia, joita hän työstää, miettii, palauttaa mieleensä ja jakaa muiden kanssa”. Suurempien ryhmien, kuten esimerkiksi kansakuntien, muisti on luotu pitämään elossa ja mielessä sellaista osaa niiden menneisyydestä, josta ne eivät halua luopua, koska sitä pidetään erityisen tärkeänä kulloisenkin kansakunnan nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta. Mutta mitä sitten muistellaan? Ja kuinka yksittäinen ihminen pääsee osalliseksi kulttuurisesta muistista? Aleida Assmann tuumii, että siihen tarjoutuu tilaisuus ennen kaikkea muistopäivinä. ”Kollektiivisessa muistissa on tilanahtautta”, hän sanoo. Kaikkeen sinne päätyvään liittyy hänen mukaansa voimakasta normatiivista arvoa: ”Se on osa meidän identiteettiämme.” Esimerkkinä hän mainitsee tammikuun 27. päivän, joka on ollut vuodesta 1996 ankkuroituneena saksalaisten kollektiiviseen muistiin Auschwitzin vapautumisen vuosipäivänä. Mutta lokakuun 3. päivä Saksojen jälleenyhdistymispäivänä on hänen mukaansa historiallisesti täysin epärelevantti. 9. marraskuuta sitä vastoin on päivämäärä, joka on juurtunut saksalaisten kollektiiviseen muistiin – kahdessakin suhteen: silloin muistellaan kristalliyötä ja Berliinin muurin murtumista.

Muistopäivien tehtävä

Muistopäivät heijastelevat arvoja, jotka ovat kulloisellekin kansakunnalle tärkeitä, koska tietyistä historiallisista tapahtumista on otettu opiksi. Kun kansakunta on julistanut jonkin päivän Auschwitzin vapauttamisen muistopäiväksi, se merkitsee, että se sitoutuu olemaan unohtamatta ja tunnustaa ihmisoikeudet valtion korkeimmaksi laiksi. Muistopäivät ovat siis Aleida Assmannin mielestä paljon enemmän kuin pelkkä muodollisuus tai merkityksetön tunnustus siksi, että niiden tehtävänä on toimia osana kollektiivista muistia. Siksi hän voi kuvitella myös toukokuun kahdeksannen, päivän jona toinen maailmansota virallisesti loppui, yleiseurooppalaiseksi muistopäiväksi, ja kuulostaa melkein vetoomukselta kun hän sanoo: ”Toukokuun 8. on päivä, jona eurooppalaiset kohtaavat toisensa ja voivat yhdistää kokemukseen perustuvan yksilöllisen ja erityisen muistinsa yhteiseen, tulevaisuutta viitoittavaan visioon.”

Valikoima Aleida Assmannin julkaisuista

Der lange Schatten der Vergangenheit – Erinnerungskultur und Geschichtspolitik, Verlag C. H. Beck, München 2006

Generationsidentitäten und Vorurteilsstrukturen in der neuen deutschen Erinnerungsliteratur, Hg. Hubert Christian Ehalt, Picus Verlag, Wien 2006

Hieroglyphen – Stationen einer abendländischen Grammatologie, Wilhelm Fink Verlag, München 2004

Einsamkeit – Archäologie der literarischen Kommunikation, Wilhelm Fink Verlag, München 2000

Geschichtsvergessenheit – Geschichtsversessenheit – Vom Umgang mit deutschen Vergangenheiten nach 1945, Deutsche Verlagsanstalt, Stuttgart 1999

Nadja Encke
vapaa toimittaja

Copyright: Goethe-Institut, Online-Redaktion

Jäikö sinulle kysyttävää tästä artikkelista? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de

Joulukuu 2007

    German Think Tanks

    Deutschland denkt
    There are many German researchers, but how do I find the scholarly experts I need for my current project?