hirvensarvet

Hirvensarvet vai fengshui – kuinka tyypillisen saksalaisia saksalaiset ovat?

Germays largest association: the ADAC  Copyright: ADAC Passen wir Deutsche wirklich in die Schubladen, in die wir gesteckt werden?  Copyright: iStockphoto - Gianluca Fabrizio Makkaroita vai thairuokaa? Hirvensarvia vai fengshuita? Kun maailma kasvaa yhteen, käy yhä vaikeammaksi pitää yksittäisiä kansakuntia omissa lokeroissaan. Tyypillisen saksalaiset erityispiirteet väistyvät maailmanlaajuisiksi levittäytyvien tottumusten tieltä.

Kun käkikello kukahtaa kuusi kertaa, Inge on pyyhkinyt pölyt saksanhirven sarvista ja Horst pessyt auton ja leikannut ruohon. Iltapalaksi on tummaa leipää ja makkaroita, suolakurkkuja ja olutta, ja pöytään käydään täsmälleen samaan aikaan kuin eilen ja toissapäivänä. Sitten se pyyhitään kiiltävän puhtaaksi. Kahdeksan uutiset saavat vain pahalle tuulelle, mutta saksalaisen tanssimusiikin ikivihreitä kierrättävä tv-show virittää taas kodikkaisiin tunnelmiin. Tervetuloa kliseekuvitelmien saksalaisarkeen. Siihen arkeen, jota me saksalaiset elämme italialaisten tai puolalaisten naapureidemme mielikuvissa. Tai kaukana Japanissa tai Australiassa asuvien ihmisten mielessä.

Mutta onko sellaista myös Offenburgissa tai Recklinghausenin pohjoisissa kaupunginosissa? Tai peräti Hampurissa ja Berliinissä? Sovimmeko me saksalaiset todella siihen lokeroon, johon meidät on pistetty? Ovatko puutarhatontut, mäyräkoirat ja puhallinorkesterit tyypillisen saksalainen ilmiö? Olemmeko me todellakin pikkutarkkoja, täsmällisiä ja järjestelmällisiä?

Gartenzwerge  Copyright: iStockphoto - polarica
TV SymbolDiasesitys: Mikä on tyypillisen saksalaista?

Pikkutarkkuutta parhaimmillaan: yhdistykset

Niin ajattelevat ainakin eurooppalaiset naapurimme, kuten GfK-kuluttajatutkimuslaitoksen kyselyyn osallistuneet noin 12 000 haastateltavaa todistavat. Meitä pidetään lisäksi luotettavina, sopuisina ja seurallisina. Kaikki ominaisuuksia, jotka sopivat paremmin kuin hyvin saksalaiseen yhdistysmaailmaan, jossa asioihin paneudutaan jäsennellysti, pienintä piirtoa myöten järjestyneesti ja yhteisvoimin, oli sitten kyse suurista poliittisista päämääristä tai pikkuisista kultahamstereista. Saksassa on yhdistysten ja seurojen valtakunnallisen kattojärjestön mukaan noin 550 000 rekisteröityä yhdistystä, selvästi enemmän kuin yhdessäkään muussa Euroopan maassa. Suurin niistä keskittyy lempileluumme, kuinkas muuten; ADAC:ssa, Saksan automobiiliklubissa, on kuutisentoista miljoonaa jäsentä. Horst on yksi heistä.

Hamsteriapu ja banaanitarramuseo

Deutschlands größter Verein: der ADAC  Copyright: ADAC Horstin vaimo Inge puolestaan huolehtii hätää kärsivistä hamstereista. Eikä ole suinkaan yksin harrastuksineen, sillä saksalaisilla on ylivoimaisesti eniten kotieläimiä Euroopassa: meillä on runsaat 23 miljoonaa lemmikkiä – niin koiria, kissoja, häkkilintuja kuin hamsterin tai kaniinin kaltaisia pieneläimiäkin. Hamsteriavun nettisivujen kautta välitetään kiinan-, venäjän-, campbellin- ja roborovskinkääpiöhamstereita, tarkkaan rodun ja sukupuun mukaisesti eroteltuina. Sivuilla on lisäksi tietoa hamstereista ja niiden elintavoista, tilastoja ja selvityksiä niiden välityksestä, linkkejä ja kirjallisuusvinkkejä. Huolellisesti, laaja-alaisesti ja tarkkaan järjestettynä ja jaoteltuna. Tyypillisen saksalaista?

Tyypillisen saksalaiselta vaikuttaa myös kasselilaisen Jochen Ebertin virtuaalinen banaanitarramuseo. Banaanitarra-harrastajat ovat keränneet 2 675 tarraa ja luetteloineet ne huolellisesti. Selvitykset banaanikaupan historiasta ja tarrojen taustasta ja tieteelliset katsaukset ”nimien, tarrojen ja pakkausten merkitykseen postmodernin identiteetin ja kehittyneen kapitalismin aikakaudella” antavat viitteitä siitä, kuinka perusteellisesti ja vakavasti sivuston ylläpitäjät ovat paneutuneet, juuri niin, banaanitarroihin. Onko se tyypillisen saksalaista?

Tyypillisen saksalaisia kosmopoliitteja

Deutsche Gründlichkeit auch bei der Auseinandersetzung mit Banananaufklebern  Copyright: www.b-a-m.de Toimittaja Katrin Wilkens, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä ”50 yksinkertaista asiaa jotka ovat tyypillisen saksalaisia”, nimeää tyypillisen saksalaisiksi ominaisuuksiksi täsmällisyyden, järjestelmällisyyden, tarkkuuden ja poroporvarillisuuden. Lisäksi tulee vielä häveliäisyys, joka huipentuu hänen mukaansa siinä, että on tyypillisen saksalaista haluta olla olematta tyypillisen saksalainen. Siksiköhän tällä saksalaistoimittajalla on vaikeuksia nimetä viittäkymmentä maalleen luonteenomaista asiaa? Hän turvautuukin sen sijaan yksittäisten osavaltioiden alueellisiin erityispiirteisiin ja yksittäisiin saksalaisiin henkilöihin.

Katrin Wilkens tulee tässä yhteydessä viitanneeksi erääseen globalisaatioon liittyvään ilmiöön: Steffi Graf, joka on hänen mukaansa ”tyypillisen saksalainen”, loi ahkerana, kurinalaisena ja kunnianhimoisena urheilijana Saksan tennishistoriaa. Hän avioitui sitten yhdysvaltalaisen André Agassin kanssa, sai tämän kanssa kaksi lasta ja muutti lopuksi Yhdysvaltoihin. Hän mainostaa muun muassa italialaisia nuudeleita ja ranskalaisia matkalaukkuja. Onko se tyypillisen saksalaista? Vai onko pikemminkin niin, että elämäntyylit ja -valinnat eivät määräydy enää vain alueellisesti vaan ylittävät lisääntyvän maantieteellisen ja kommunikatiivisen liikkuvuuden ansiosta valtiolliset rajat?

Maailma pienenee ja tavat siirtyvät maasta toiseen

Hamster dürfen auf die Fürsorge deutscher Tiefreunde hoffen  Copyright: iStockphoto - Gabriela Schaufelberger Me suosimme nykyisin suurkaupungeissa thairuokaa, itämaisia uskontoja, kiinalaista lääketiedettä ja brittibändejä. Me rentoudumme joogaamalla, sisustamme asuntomme fengshuin periaatteiden mukaan emmekä tahdo löytää sopivaa kumppania. Me katsomme olevamme avarakatseisia, ja meitä kiinnostaa kulttuuri, me olemme yhtä aikaa kulutushenkisiä ja ekologisesti valveutuneita – tyypillisen saksalaiseen tapaan. Vaiko ennemminkin tyypillisen berliiniläiseen, newyorkilaiseen, lontoolaiseen, pariisilaiseen tai montrealilaiseen tapaan? Maailma pienenee. Englantilaiset käyvät nykyisin yhtä mieluusti konsertissa Madridissa kuin espanjalaiset Veronan oopperassa tai saksalaiset rajuissa bileissä Ibizalla. Iäkkäämmät lähtevät pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelan katedraaliin, nuoremmat jäljittelevät emotyyliä.

Stereotyyppisiä käyttäytymismalleja on yhä, mutta ne ovat nykyisin maailmanlaajuisia ja liittyvät enemmän koulutus- ja tulotasoon kuin maantieteellisiin rajoihin. Banaanitarramuseon sivuilla on linkkejä valtamerentakaisten ystävien samankaltaisiin sivustoihin, ja hamsteri-ihmiset juttelevat keskustelupalstallaan englantilaisten tai alankomaalaisten asianharrastajien kanssa, Inge ja Horst ovat aikeissa lähteä talvella lomalle Sri Lankaan. Tyypillisen saksalaiseen tapaan.

Kirjallisuutta:

Katrin Wilkens:
50 einfache Dinge, die typisch deutsch sind (Verlag Westend 2009)

Christa Manta
on sosiologi ja vapaa toimittaja.

Copyright: Goethe-Institut e. V., Online-Redaktion
Huhtikuu 2009

Jäikö sinulle kysyttävää? Kirjoita meille!
online-redaktion@goethe.de 

    Weblog: Rory’s Berlin-Blog

    Rory MacLean Weblog
    Settling in Berlin: Travelwriter Rory MacLean gives an amusing and insightful account of his new home.

    Weblog: ”Meet in Finland”

    Blogistamme „Meet in Finland“ voitte lukea Goethe-Institutin Suomeen kutsumien taiteilijoiden ja kirjailijoiden Suomi-kokemuksista.