Sirpa Kähkönen

Mitä pakolaisuuden käsite mielestänne tarkoittaa?

Pakolainen on henkilö, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan vastoin omaa tahtoaan.

Oikeuttaako köyhyys mielestänne pakenemaan yhtä lailla kuin sota tai poliittinen vaino?

Köyhyyden pakeneminen on yhtä legitiimi syy kuin sodan tai poliittisen vainonkin pakeneminen. Ihmisellä on oikeus etsiä kotimaansa ulkopuolelta toimeentuloa ja ihmisarvoista elämää sekä koulutusta ja työtä.

Entä ekologisten ongelmien pakeneminen?

Pakolaisuus ekologisten kriisien ja ongelmien vuoksi on oikeutettua. Ihmistä ei voida vaatia elämään alueilla, joilla asumisen luonnonkatastrofi tai saastuminen on tehnyt mahdottomaksi.

Milloin ihminen lakkaa olemasta pakolainen?

Pakolaisuus lakkaa siinä vaiheessa, kun henkilö joko ottaa uuden asuinmaansa kansalaisuuden tai tekee päätöksen jäädä pysyvästi asumaan uuteen maahan.

Pitääkö ihmisellä mielestänne olla oikeus turvapaikkaan?

Pitää.

Pitäisikö oikeuden turvapaikkaan olla ehdoton vai voisiko sen menettää?

Turvapaikan myöntämisprosessin olisi oltava joustava ja nopea. Henkilön taustan tutkimisessa voitaisiin käyttää samanlaista menettelyä kuin esimerkiksi turvapaikkoja vainotuille kirjailijoille järjestävä Icorn-järjestö käyttää.

Arveletteko, että jokin maa kykenee vastaanottamaan pakolaisia vain rajoitetusti vai pitäisikö heitä ottaa vastaan rajoittamatta?

Normaalitilanteissa rajoitetusti, mutta laajasti. Sodan ja katastrofin tilanteissa pakolaisia on otettava vastaan rajoittamatta ja pyrittävä samanaikaisesti pakolaisuuden aiheuttaneen konfliktin tai katastrofin nopeaan ratkaisemiseen tai lievittämiseen.

Milloin vastaanottoa tulisi rajoittaa?

Kunkin vastaanottajavaltion kantokyky ratkaisee. Ikävä kyllä moni hyvin köyhä maa saa vastaanottaa suuria määriä pakolaisia; moni rikas länsimainen valtio voisi huolehtia paljon suuremmasta määrästä ihmisiä.

Onko maassanne etuoikeutettuja pakolaisia, siis sellaisia, joita maanne ottaa vastaan mieluummin kuin toisia? Jos, niin miksi?

Suomi on perinteisesti ollut valmis ottamaan vastaan pakolaisia, jotka ovat pyrkineet nopeasti työllistymään ja jotka ovat olleet valmiita mukautumaan ulkoisesti kulttuurin vaatimuksiin, toisin sanoen pitämään omat kulttuuriset erityispiirteensä mahdollisimman vähän näkyvinä ja harjoittamaan omaa uskontoaan ja omia tapojaan lähinnä kodin seinien sisäpuolella. Tästä hyvänä esimerkkinä Vietnamin ns. venepakolaiset. Luultavasti eurooppalaisia pakolaisia pidettäisiin myös helpommin vastaanotettavina.


Kohdellaanko pakolaisia maassanne mielestänne oikeudenmukaisesti?

Ei. Erityisesti vuoden 2015 lisääntyneet pakolaismäärät yllättivät suomalaiset ja aiheuttivat paljon ongelmia sekä vastaanotossa että yleisessä ilmapiirissä. Pakolaiset päätyvät Suomessa harvoin kaduille; pystymme sijoittamaan heidät, mutta heistä ei tahdota tietää mitään. Erityisen ongelmallista on kesällä 2016 ollut pakolaisten palauttaminen maihin, joissa heillä on suuri vaara joutua vainotuiksi tai surmatuiksi.

Olisivatko sosiaalietuuksien leikkaukset maassanne mielestänne hyväksyttäviä, mikäli näin voitaisiin otaa vastaan enemmän pakolaisia?

Tämä on erittäin vaikea kysymys. Kristillisen ajattelun mukaan meidän tulisi jakaa runsaudestamme. Mutta sosiaalisektorilta leikkaaminen veisi tukea heikoimmin toimeentulevilta, ja myös rikkaissa maissa on köyhiä. Köyhyyden laajentaminen ei voi olla onnistunutta pakolaispolitiikkaa, mutta pakolaisten auttamatta jättäminen ei myöskään ole vaihtoehto.

Mitä mielestänne onnistunut sopeuttaminen edellyttää? Mitkä ovat vähimmäisvaatimukset

- tulijoille?

Halu osallistua kohdemaan elämään ja tutustua sen kulttuuriin. Kyky hyväksyä kohdemaan keskeiset arvot ja kunnioittaa niitä.

- vastaanottajamaille?

Halu ja kyky hyväksyä tulijoiden tausta ja kulttuuri. Kyky dialogiin, jossa yhtäältä selvitetään omat luovuttamattomat periaatteet ja toisaalta joustetaan kaikessa siinä, mikä ei ole keskeistä ja luovuttamatonta. Dialogisuus, suvaitsevaisuus, solidaarisuus.

Tunnetteko henkilökohtaisesti pakolaisia?

Tunnen.

Tuetteko aktiivisesti pakolaisia?

Kyllä.

Millaiseksi maanne pakolaistilanne on kehittyvä?

a) seuraavien kahden vuoden aikana?

Negatiivinen skenaario: tiukemmat rajat, yhä enemmän karkotuksia turvattomiin maihin, pelon lietsontaa ja populismia. Positiivinen skenaario: löytyy hyväntahtoisuutta, kykyä sopeutua uuteen tilanteeseen, poliittista kaukonäköisyyttä koko Euroopan tasolla ratkaista pakolaisten ongelmia. Paljon riippuu Syyrian ja Turkin tilanteen kehityksestä.

b) seuraavien kahden vuosikymmenen aikana?

Toivo on nuorissa sukupolvissa, jotka ovat kasvaneet monikulttuurisemmassa Suomessa. Heidän näkemyksensä kenties muodostuvat suopeammiksi sille, että maahamme voi asettua ihmisiä, joiden kulttuuri on kokonaan toinen kuin omamme..

Voitteko kuvitella ettei maailmassa joskus enää olisi  pakolaisia?

Voin kuvitella sen, mutta se on osa utooppista ajatusrakennelmaani, jossa ei ole sotaa eikä ympäristön tuhoamista ja saastuttamista eikä vihaa eikä sortoa. Se on kenties pelkkä unelma, mutta siitä luopuminen merkitsisi sen tunnustamista, että ihmisyys on pelkkää taistelua ympäristöä ja toista ihmistä vastaan.

Jos, niin miten tähän päästäisiin?

Vastaus tuli jo edellä. Sodan ja väkivallan lakkaaminen olisi tärkeintä.

Onko teillä tai suvullanne kokemuksia pakolaisuudesta?

Suvussani on Neuvostoliittoon paenneita ja siellä Stalinin vainoissa menehtyneitä.

Luuletteko joskus elämänne aikana joutuvanne pakenemaan?

Pidän sitä mahdollisena, koska maailma on epävakaa paikka ja koska kukaan ei osaa ennustaa elämänsä koko kulkua.

- Kuinka olette valmistautunut siihen?

Luen ja kirjoitan ja ajattelen, jotta minulla olisi näkymätön matkalaukku pakattuna, jos lähdön hetki tulee. Sen varaan rakennan identiteetin, jota ei voi ottaa pois pakolaisuudessa eikä vankeudessa.

- Mihin maahan pakenisitte?

Siihen maahan joka ottaa minut vastaan.

Kuinka paljon kotimaata tarvitsette?*

Muistini on kotimaani.

*Tämä kysymys on peräisin Max Frischin laatimasta kyselylomakkeesta nimeltä „Heimat“ ("Kotimaa") .