Future Perfect
Sanervakoti - iloa ja voimaa yhteisöasumisesta

Helsinkiläisessä palvelukodissa asuu saman katon alla muistisairaita, mielenterveyskuntoutujia ja opiskelijoita. Opiskelijat osallistuvat yhteiseen arkeen ja järjestävät aktiviteetteja palvelukodin asukkaille.

Sanervakodin käytävillä kuuluu kitaransoitto. Kolmannen kerroksen asukkaita on kokoontunut ruokailutilaan kuuntelemaan Nikita Rytkösen soittoa. Pian siirrytään alakertaan leipomaan pullaa. ”Saan käyttää täällä musikaalista osaamistani ja soittaa yhdessä palvelukodin asukkaiden kanssa. Tästä on minulle hyötyä opinnoissa, ja samalla paljon iloa myös muuten”, Rytkönen kertoo.

Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämä Sanervakoti on uudenlaisen yhteisöasumisen edelläkävijä Suomessa. Itä-Helsingissä sijaitsevan palvelukodin kolmessa ensimmäisessä kerroksessa asuu mielenterveyskuntoutujia ja ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevia muistisairaita. Neljäs kerros on varattu opiskelijoille, jotka asuvat talossa edullisella vuokralla työvelvoitetta vastaan. Heidän tehtäviin voi kuulua esimerkiksi ulkoilua, television katselua ja muuta yhdessäoloa asukkaiden kanssa.

Helsingin Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiö, joka tuottaa sosiaali-, terveys- ja koulutusalan palveluita. Sanervakoti tarjoaa kodin 48 ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevalle muistisairaalle. Idea opiskelija-asumiseen syntyi keväällä 2015, kun Sanervakotiin jäi remontin jälkeen kokonainen kerros vapaita huoneita.

Olimme jo tätä ennen pohtineet, miten muistisairaiden asukkaiden arkeen saataisiin enemmän iloa ja sosiaalista elämää. Hoitohenkilökuntamme järjestää asukkaille päivittäin toimintaa, kuten liikuntaa, musiikkia, askartelua ja kokkailua. Tavoitteena kuitenkin on, että lähihoitajamme saisivat keskittyä itse hoitotyöhön, kun taas kulttuuri- ja harrastustoimintaa järjestäisivät muut toimijat”, kertoo yksikönjohtaja ja hoivatyönkehittäjä Anna-Liisa Arjama.

Sanervakodissa vähennetään aktiivisesti laitosmaisuutta ja tehdään yhteistyötä oppilaitosten ja vapaaehtoisten kanssa. Talossa asuvat opiskelijat piristävät asukkaiden sosiaalista elämää. Tutut kasvot ja yhdessä tekeminen lisäävät turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Samalla opiskelijat saavat arvokasta kokemusta, joka on tarpeen työmarkkinoilla.

Opiskelijaelämää palvelukodissa

Ensimmäiset opiskelijat muuttivat taloon elokuussa 2015. Heitä haettiin ensisijaisesti Diakonissalaitoksen omien lähihoitajaopiskelijoiden joukosta, mutta myös muista oppilaitoksista.

”Täällä voi aivan hyvin asua pienkonekorjaajaksi opiskelevakin. Meillä on paljon miesasukkaita, ja on mukavaa, kun joku osaa puhua heidän kanssaan koneista ja konerasvoista”, kertoo Arjama.

Lähihoitajaksi opiskeleva Nikita Rytkönen on asunut talossa syyskuusta lähtien. Hän sai tiedon asunnosta koulultaan, juuri kun hänellä oli kiireellinen asunnon tarve. Ennen muuttoa hän kävi keskustelemassa ja tutustumassa taloon. ”Olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Asunto on kuin voitto minulle. Samalla tämä on voitto myös tälle paikalle”, hän kertoo.

Turvallinen ja rikas arki

Opiskelijat voivat liikkua talossa vapaasti, ja kutsua kavereita huoneisiinsa viettämään iltaa. Joskus neloskerroksessa järjestetään myös juhlia. ”Täällä eletään ihan tavallista elämää ja noudatetaan tavallisen kerrostalon järjestyssääntöjä. Jos haluan pitää juhlat, niin totta kai sovin siitä muiden asuinkerroksessani asuvien opiskelijoiden kanssa”, kertoo Rytkönen. Opiskelijat maksavat vuokraa 350 euroa kuukaudessa. Siihen kuuluu aamiainen, joka tarjoillaan yhteisissä tiloissa muiden asukkaiden kanssa. Opiskelijat saavat myös neuvoa ja tukea raha-asioiden hoitamiseen, asumiseen ja opiskeluun liittyvissä kysymyksissä.

Sanervakodin työntekijä, sosionomi Tuulia Kivisaari on ottanut opiskelijat siipiensä suojaan. Hän tekee jokaisen kanssa yksilöllisen suunnitelman työtehtävistä ja on muutenkin läsnä nuorten arjessa. ”Käyn säännöllisesti opiskelijoiden kerroksessa kyselemässä kuulumisia. Nuoret tulevat myös juttelemaan, jos heillä on jotakin sydämellä. Joskus olen joutunut huomauttamaan roskista ja keittiön siivoamisesta. Tässä on tullut sellainen äidillinen olo”, kuvailee Kivisaari.

Opiskelijoilta odotetaan, että he sitoutuvat noudattamaan yhteisöasumisen periaatteita, joita ovat erilaisuuden kunnioittaminen, yhteistyön tekeminen ja reipas asenne. Tiukkoja sääntöjä ei kuitenkaan laadita, vaan säännöt muotoutuvat kokemuksen myötä. Kerran kuussa kokoonnutaan yhteisökokouksiin, jossa keskustellaan yhteiselon sujuvuudesta.

Pelejä ja iloa

Opiskelijoiden vuokrasopimukseen kuuluu 20–30 tuntia työskentelyä kuukaudessa. Tehtävien suunnittelussa huomioidaan opiskelijan osaaminen ja kiinnostuksen kohteet sekä se, että tehtävät tukevat sen hetkisiä opintoja. Työskentelystä saa myös opintopisteitä. Opiskelijan rohkaisemiseksi ja itsenäisen työskentelyn vahvistamiseksi työtä tehdään tarvittaessa yhdessä henkilökunnan kanssa.

Keskiviikkoisin opiskelijat järjestävät asukkaille klubi-illan, jossa esimerkiksi pelataan ja seurustellaan. Pöydän ääreen kokoontuu suuri joukko iloisia ihmisiä. Yhdessäolosta nauttivat kaikki. ”Tuntuu mukavalta, kun on ihmisiä lähellä. Jos ei ole mitään tekemistä, niin voi mennä alas katsomaan telkkaria tai juttelemaan muiden kanssa”, Rytkönen kuvaa yhteisöasumisen arkea. Sanervakodilla ei ole käytössään muita enempää resursseja eikä se myöskään rakenteellisesti eroa perinteisimmistä palvelukodeista. ”Kyse ei myöskään ole siitä, että asukkaamme olisivat parempikuntoisia kuin muissa hoitokodeissa. Me täällä vain aloimme miettiä, mitä uudenlaiset toimintatavat voisivat olla. Ja uusien tapojen avulla on saatu juuri sitä iloa, mitä on toivottukin”, summaa Arjama.