Sabine Brachmann-Bosse
Mikä vaikutus hankkeella voi olla Goethe-Institutin tulevalle työlle kaikkialla maailmassa?
Minulle ”Your Language Counts!” on osoittanut, kuinka läheisesti kielen oppimisprosessit ja kielellinen monimuotoisuus liittyvät kouluintegraatioon ja koulutukselliseen tasa-arvoon. Monissa Euroopan maissa koululuokista on tullut yhä heterogeenisempiä ja monikielisempiä. Jos me Goethe-Institutissa otamme tämän todellisuuden vakavasti edistäessämme saksan kieltä kansallisissa koulutusjärjestelmissä, voimme linjata kieltenopetusta koskevaa työtämme kohti sitä, että monikielisyys ymmärretään voimavarana – myös saksan opetuksen kannalta.
Tämän hankkeen ansiosta olemme nähneet oppijat arvostavasti heidän oman henkilökohtaisen kielellisen valikoimansa kautta – tämä vahvistaa heidän identiteettiään ja oppimismotivaatiotaan. Lisäksi on olemassa käytännöllinen ulottuvuus, kun perintökielten opettajat verkostoituvat kansallisten rajojen yli ja oppivat toisiltaan, ja eurooppalaisten toimijoiden välillä tapahtuu vuorovaikutusta, mikä myös tekee tästä hankkeesta niin arvokkaan Goethe-Institutin kannalta.
Mitä jatkossa pitää tehdä perintökielten opetuksen edistämiseksi?
On selvää, että perintökielet tarvitsevat enemmän näkyvyyttä, rakenteita ja tunnustusta. Monet opettajat työskentelevät edelleen liian paljon järjestelmän marginaalissa. He tarvitsevat verkostoitumista, ammatillistumista ja lujaa integroitumista kouluihin.
Samaan aikaan tarvitsemme poliittisia päättäjiä, jotka ovat kyllin rohkeita todetakseen, että monikielisyys on osa hyvää koulutusta. Eräs hankkeen tehokkaimmista tuloksista on se, että olemme luoneet resursseja, joita voidaan käyttää suoraan uudelleen – näitä ovat evaluointiraportti, alusta opettajille, koulutuspolitiikan tiekartta ja käytännöllinen käsikirja. Näiden työkalujen ansiosta työ voi jatkua pitkään hankkeen päätyttyä, ja muut voivat rakentaa suoraan meidän kokemustemme luomalle perustalle. Tarvitsemme nyt kansallisia kumppaneita jatkamaan tätä työtä ja eurooppalaista vuorovaikutusta monikielisyyden yksittäisiin käytännön näkökulmiin ja ongelmiin liittyen.
Onko jotain, mitä haluaisit lisätä hankkeeseen liittyen?
Mielestäni hankkeen kahden vuoden aikana tapahtuneet kohtaamiset ihmisten välillä olivat erityisen vaikuttavia: äidinkielten opettajat tunsivat saavansa ensimmäistä kertaa ammatillista arvostusta ja tulevansa otetuiksi vakavasti, ja opiskelijat esimerkiksi tunsivat, että kirjeenvaihdon kautta heidän siirtolaistarinansa saivat vastakaikua kansallisten rajojen yli.
Hankkeen keskeinen lisäarvo oli eurooppalainen moninäköalainen yhteistyö. Ruotsin, Suomen, Alankomaiden, Saksan ja Kreikan erilaiset koulutusjärjestelmät, poliittiset puitteet ja sosiaalinen ymmärrys monikielisyydestä pakottivat meidät kyseenalaistamaan omat olettamuksemme ja pohtimaan uusia ratkaisuja. Juuri tämä näkökulmien moninaisuus vahvisti tulosten laatua: havaintoja voitiin vertailla, tärkeitä rinnakkaisuuksia voitiin tunnistaa ja hyviä esimerkkejä voitiin siirtää uusiin konteksteihin. Ilman tätä yhteistyöhön pohjautuvaa eurooppalaista yhteenliittymää monet näistä oivalluksista eivät olisi olleet mahdollisia.
Minulle ”Your Language Counts!” on osoittanut, kuinka läheisesti kielen oppimisprosessit ja kielellinen monimuotoisuus liittyvät kouluintegraatioon ja koulutukselliseen tasa-arvoon. Monissa Euroopan maissa koululuokista on tullut yhä heterogeenisempiä ja monikielisempiä. Jos me Goethe-Institutissa otamme tämän todellisuuden vakavasti edistäessämme saksan kieltä kansallisissa koulutusjärjestelmissä, voimme linjata kieltenopetusta koskevaa työtämme kohti sitä, että monikielisyys ymmärretään voimavarana – myös saksan opetuksen kannalta.
Tämän hankkeen ansiosta olemme nähneet oppijat arvostavasti heidän oman henkilökohtaisen kielellisen valikoimansa kautta – tämä vahvistaa heidän identiteettiään ja oppimismotivaatiotaan. Lisäksi on olemassa käytännöllinen ulottuvuus, kun perintökielten opettajat verkostoituvat kansallisten rajojen yli ja oppivat toisiltaan, ja eurooppalaisten toimijoiden välillä tapahtuu vuorovaikutusta, mikä myös tekee tästä hankkeesta niin arvokkaan Goethe-Institutin kannalta.
Mitä jatkossa pitää tehdä perintökielten opetuksen edistämiseksi?
On selvää, että perintökielet tarvitsevat enemmän näkyvyyttä, rakenteita ja tunnustusta. Monet opettajat työskentelevät edelleen liian paljon järjestelmän marginaalissa. He tarvitsevat verkostoitumista, ammatillistumista ja lujaa integroitumista kouluihin.
Samaan aikaan tarvitsemme poliittisia päättäjiä, jotka ovat kyllin rohkeita todetakseen, että monikielisyys on osa hyvää koulutusta. Eräs hankkeen tehokkaimmista tuloksista on se, että olemme luoneet resursseja, joita voidaan käyttää suoraan uudelleen – näitä ovat evaluointiraportti, alusta opettajille, koulutuspolitiikan tiekartta ja käytännöllinen käsikirja. Näiden työkalujen ansiosta työ voi jatkua pitkään hankkeen päätyttyä, ja muut voivat rakentaa suoraan meidän kokemustemme luomalle perustalle. Tarvitsemme nyt kansallisia kumppaneita jatkamaan tätä työtä ja eurooppalaista vuorovaikutusta monikielisyyden yksittäisiin käytännön näkökulmiin ja ongelmiin liittyen.
Onko jotain, mitä haluaisit lisätä hankkeeseen liittyen?
Mielestäni hankkeen kahden vuoden aikana tapahtuneet kohtaamiset ihmisten välillä olivat erityisen vaikuttavia: äidinkielten opettajat tunsivat saavansa ensimmäistä kertaa ammatillista arvostusta ja tulevansa otetuiksi vakavasti, ja opiskelijat esimerkiksi tunsivat, että kirjeenvaihdon kautta heidän siirtolaistarinansa saivat vastakaikua kansallisten rajojen yli.
Hankkeen keskeinen lisäarvo oli eurooppalainen moninäköalainen yhteistyö. Ruotsin, Suomen, Alankomaiden, Saksan ja Kreikan erilaiset koulutusjärjestelmät, poliittiset puitteet ja sosiaalinen ymmärrys monikielisyydestä pakottivat meidät kyseenalaistamaan omat olettamuksemme ja pohtimaan uusia ratkaisuja. Juuri tämä näkökulmien moninaisuus vahvisti tulosten laatua: havaintoja voitiin vertailla, tärkeitä rinnakkaisuuksia voitiin tunnistaa ja hyviä esimerkkejä voitiin siirtää uusiin konteksteihin. Ilman tätä yhteistyöhön pohjautuvaa eurooppalaista yhteenliittymää monet näistä oivalluksista eivät olisi olleet mahdollisia.