Tri Erkan Gürsoy työskentelee saksalaisen Duisburg-Essenin yliopiston saksaa toisena kielenä opettavalla laitoksella, ja hän on ollut mukana YLC!-hankkeessa  kumppanina hankkeen alusta saakka.

Kuvailisitko rooliasi ja vastuualueitasi ”Your Language Counts!” -hankkeessa?

Olen johtanut Duisburg-Essenin yliopiston ryhmää hankkeen puitteissa yhdessä Tobias Schroedlerin kanssa. Tobias oli päävastuussa evaluoinnin ohjaamisesta, ja minä tuin häntä neuvoa-antavasti. Lisäksi avustimme kollegaamme Clarissa Diekmannia perintökielten opettajille esitettävien kysymysten laatimisessa. Tämä opettajaryhmä on erittäin marginalisoitunut ja työskentelee epävarmoissa olosuhteissa, mikä tekee heidän lähestymisestään haastavaa tutkijoiden kannalta. Minulle oli erityisen tärkeää hankkia tietoa sensitiivisellä ja arvostavalla tavalla. Mielestäni onnistuimme tässä melko hyvin.

Toinen keskeinen tehtävämme oli [koota] käsikirja. Tältä osin Tatjana Atanasoska johti toimitustyötä, ja minä toimin jälleen neuvoa-antavassa roolissa.

Lisäksi olimme vastuussa YLC-konferenssin organisoimisesta, jossa olin hyvin aktiivisesti mukana.

Mikä hankkeessa oli erityisen mieleenpainuvaa omalta kannaltasi?

Olin erityisen vaikuttunut perintökielten opettajien halukkuudesta osallistua tähän hankeeseen heidän alkuvaiheen peloistaan huolimatta. Haastattelut osoittivat, että olimme onnistuneet antamaan tälle ainutlaatuiselle ryhmälle äänen. Jälkeenpäin saimme opettajilta erittäin positiivista palautetta haastatteluista, jotka olivat todellakin erityisiä hetkiä.

Toinen hankkeen kohokohta oli YLC-konferenssi. Oli upeaa saada hankeryhmä kokoon ja tavata opettajat henkilökohtaisesti. Arvostin myös suuresti ensimmäistä tapaamista Uppsalassa tammikuussa 2024 sekä tapaamista Ateenassa toukokuussa 2025. Paikan päällä saatoimme keskustella asioista paljon intensiivisemmin ja selventää useita kysymyksiä, joita on joskus hankala ratkaista verkkotapaamisissa.

Mitä asioita pidät hankkeen suurimpina saavutuksina?

Minulla on ristiriitaisia tunteita tämän suhteen. Yhtäältä hanke vaikutti perintökielten opetukseen ylikansallistavasti etenkin määrättyjen perintökielten osalta. Toisaalta se paljasti, että sosiaalinen eriarvoisuus on Euroopassa ylikansallista. Kaikki opettajat tekevät työtään äärimmäisen epävarmoissa olosuhteissa jopa niissä paikoissa, joissa perintökielten opetus on hyvin vakiintunutta.

Opiskelijakyselyn tulokset olivat kuitenkin erittäin myönteisiä. Ne osoittavat, että oppijat arvostavat suuresti tätä koulutuksellista tilaa ja että heidän perintökielten opetuksessa kokemansa hyvinvointi on suunnattoman suurta. Itse ajattelen tämän liittyvän siihen tosiasiaan, että perintökielten opetus on ainoa konteksti, jossa monikieliset lapset nähdään monikielisinä subjekteina.

Mitä virstanpylväitä on saavutettu?

Uskoisin, että Ruotsin Goethe-Institut saavutti suuren virstanpylvään, kun se sisällytti perintökielet työhönsä. Tämä kuvastaa uutta heräävää kiinnostusta, joka ulottuu vieraiden kielten opetusta pidemmälle. Samalla se osoittaa arvostusta marginalisoiduille maahanmuuttajakielille. Tämä näkökulma havainnollistaa Goethe-Institutin kestävän vision tulevaisuudelle – näkökulman, joka suuntautuu tämänhetkisiin asiakysymyksiin. Näen tämän virstanpylväänä Goethe-Institutin eurooppalaiselle kehitykselle, jossa ruotsalainen haara on ottanut uraauurtavan roolin. Toivon, että tämä paradigman muutos jatkuu muilla Goethe-Institutin toimialueilla sekä saksan kielen kansainvälisessä edistämisessä.

Muita virstanpylväitä ovat kaikki hankkeen aikana tuotetut materiaalit, kuten käsikirja, tiekartta ja alusta opettajille. Nämä ovat tärkeitä ylikansallisia saavutuksia perintökielten opetuksen alalla. Uskon, että tästä vuorovaikutuksesta hyötyvät kaikki maat – myös ne, joissa perintökielten opetus on jo hyvin vakiintunutta.

“Your Language Counts!” -konferenssi pidettiin Duisburg-Essenin yliopistolla tammikuun lopulla. Miten valmistelut ja itse tapahtuma sujuivat? Mikä oli henkilökohtainen kohokohtasi?

Henkilökohtainen kohokohta oli kokoontuminen yhteiseen tilaan muiden kanssa – etenkin opettajien, mutta myös hankeryhmän kanssa. Valmistelut ja tapahtuman toteuttaminen olivat intensiivinen vaihe, mutta kaikki sujui oikein hyvin. Valitettavasti odotettua vähäisempi määrä osallistui, mutta konferenssin aikana tajusin, että opettajat olivat tosiasiassa tyytyväisiä tämän johdosta. Työpajat toteutuivat pienemmissä ryhmissä, minkä ansiosta oli mahdollista työskennellä ja vaihtaa ajatuksia intensiivisemmin.

Mitä vaikutuksia ”Your Language Counts!” voi tuoda tulevaisuudessa tai mitä vaikutuksia toivot?

“Your Language Counts!” on eurooppalainen hanke — eurooppalainen aloite perustuen eurooppalaiseen vuorovaikutukseen. Mielestäni asiaa ei kannata ajatella vain oman kansallisen kontekstin puitteissa, vaan laajemmassa eurooppalaisessa kontekstissa.
Uskon ja olen vakuuttunutkin siitä, että tulevaisuudessa on tärkeää nojautua jatkuvasti tällaiseen eurooppalaiseen hankkeeseen. Seuraavien viiden tai kymmenen vuoden aikana ”Your Language Counts” toimii vertailukohtana ja resurssina, kun perintökielten opetusta kehitetään edelleen hankkeeseen osallistuneissa maissa ja laajemmin Euroopassa.

Miten ”Your Language Counts!” vaikutti yleiseen tietoisuuteen perintökieliä ja niiden opetusta koskien? Miten tätä voitaisiin jatkaa, ja miten perintökielten opetusta voidaan tukea edelleen?

Haluaisin vastata tähän kysymykseen haastatteluaineiston ja opettajilta saadun palautteen pohjalta. Perintökielten opetus on edelleen toissijaisessa asemassa, ja olisi harha kuvitella, että hanke yksin on luonut yleistä hyväksyntää perintö- tai maahanmuuttajakieliä kohtaan. Uskon, että tulee jatkuvasti olemaan haasteellista esittää argumentteja pitkäaikaisen perintökielten opetuksen säilymisen puolesta.

Mitä perintökielten opetukseen tulee, haluaisin viitata opettajien lausuntoihin, joiden mukaan meidän tulee kehittää myös sellaisia perintökielten opetuksen muotoja, joissa huomioidaan neljännen tai viidennen sukupolven lapset. Näille lapsille enemmistökielestä on tullut myös perhekieli, mutta maahanmuuttajakielten vaaliminen on heille yhä tärkeää. Mitä se merkitsee, kun lapset ymmärtävät kieltä, mutta arastelevat sen puhumista, koska heidän oma yhteisönsä sanoo, että esimerkiksi heidän turkin kielensä kuulostaa saksalta? Uskon, että seuraava sukupolvi kokee lisääntyvässä määrin syrjintää sekä valtavirtayhteiskunnan että vanhempien maahanmuuttajien taholta, mikä luonnollisesti heikentää heidän itseluottamustaan. Minun mielestäni on voimaannuttamista ajatellen olennaista avata perintökielten opetus myös näille myöhemmille sukupolville ja tukea lapsia puhumaan jälleen.

Lisäksi on tärkeää osoittaa, että monikielisyys ei tarkoita kahden kielen hallitsemista erillään kansalliskielestä, vaan että monikielisyys on liukuva käsite, ja on täysin sallittua esimerkiksi puhua turkkia ruotsalaisella korostuksella. Näen tässä paljon potentiaalia. Myös kielen säilyttämiseen liittyvä opetusoppi kaipaa jatkokehittelyä, sillä meillä ei vielä ole täysin vakiintunutta lähestymistapaa.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä kertoa meille?

Haluan kiittää Ruotsin Goethe-Institutia ja erityisesti Sabine Brachmann-Bossea. Kiitos, että pohditte tätä aihetta niin huolellisesti ja esititte lämpimän kutsun. Se oli todella mahtavaa. Kun kysyin Tobiasta mukaan, hän suostui välittömästi. Myös Tatjana hyväksyi kutsun suurella innolla, ja olimme hyvin onnekkaita, että Clarissa Diekmann oli kollegamme.

Nämä ovat olleet hyvin intensiivisiä mutta myös erittäin tuloksekkaita vuosia, ja olen yksinkertaisesti kiitollinen siitä, että olen saanut osallistua ja olla osa ryhmää.



Tämän haastattelun suoritti Carmen Bozzetta helmikuussa 2026.