Annika Tudeer
Ruumiillista (rahan käsite) ja ole osa maailmaa

Oblivia_Children and other radicals
Kuva: Saara Autere

Onko mielestänne hauskaa työskennellä lasten ja nuorten parissa? Tämä varsin viaton kysymys, jonka hampurilaisen Kampnagelin dramaturgi Anna Teuwen esitti minulle syksyllä 2016 Helsingissä, antoi alkusysäyksen Children and Other Radicals -projektiin Dangerous Minds -festivaalin osana keväällä 2018 Hampurissa.

Ihminen suhtautuu ilman muuta positiivisesti, kun häneltä kysytään halukkuutta osallistua johonkin projektiin. On selvää, että mieleen tulee ajatus, mitä lasten ja nuorten parissa työskenteleminen tarkoittaa. On hämmästyttävää kuinka monet ovet avautuvat, kun on kyse lapsista.
 
Aluksi tuntui absurdilta ajatukselta, että minimalismin ja abstraktion etujoukoissa toimiva performanssiryhmä Oblivia työskentelisi lasten ja nuorten parissa. Ei siksi, etteivätkö avantgardistit voisi tehdä sitä tai että se olisi heidän arvolleen sopimatonta, vaan koska se vaatisi aivan uudenlaista ajattelutapaa. Haastetta sanoa ääneen vähäisimpiäkin asioita. Siten voimme lähteä liikkeelle ja siirtää käytäntöön sen, mitä teemme lasten ja nuorten hyväksi. Sehän on kovin erikoista, kummallista, niin abstraktia, niin, hm, aikuista. Se mitä teemme. Mutta hei, kaikki muuthan tekevät sitä. Sehän on yksinkertaisesti vain trendikästä, aivan yksinkertaista. Jos muut osaavat, osaamme mekin.
 
Päätimme heti, että työskentelemme yhdessä lasten kanssa niin, että näyttämöllä on sekä aikuisia että lapsia. Sillä ”yhdessä ja ryhmänä” on meidän juttumme. Siksi suomalaisessa versiossa meitä oli näyttämöllä kymmenen ja joulukuussa 2018 PACT Zollvereinissa Essenissä esitetyssä saksalaisessa versiossa paikallisten lasten ja nuorten kanssa yhteensä 15–16.
 

Talous ja demokratia

Keskustelin Anna Teuwenin kanssa pitkään teemasta: demokratiaa tulee käsitellä ilman muuta, ehdottomasti rakenteita, totta kai valtaa. Kuitenkin tarvittiin jonkin aikaa ennen kuin päätettiin ottaa aiheiksi raha ja rahatalouden rakenteet. Asetimme kysymyksen, missä vallan tyyssija on ja missä päin maailmaa sekä aikuiset että lapset ovat ulkopuolisia. Aivan, rahan ja rahatalouden rakenteiden maailmassa. Kansalaisina lapset ovat joka tapauksessa täysin julkisen elämän ja siten raha-asioiden ja kansantalouden maailman ulkopuolella. Mutta aikuisten ei tarvitse olla sen maailman ulkopuolella. Usein sulkeudumme itse siitä, sillä emme halua olla tekemisissä sen maailman kanssa, koska se on kummallinen, kiinnostamaton, vaikeaselkoinen, ja rahahan on, niin, likaista.
 
Vallitsee epädemokraattinen suhde taloudesta perillä olevien ja siitä tietämättömien ryhmien välillä, niiden, joilla on ja niiden, joilla ei ole. Usein tieto ja kiinnostus talouteen riippuvat siitä, onko sinulla rahaa vai ei. Kulttuuri- ja taideihmisten keskuudessa esiintyy usein suoranaista vastenmielisyyttä talousasioita kohtaan, koska niitä ei pidetä pelkästään ikävinä, vaan myös moraalisesti epäilyttävinä.  Osakekursseja ei seurata, kansantalouteen ei paneuduta eikä rahamarkkinoiden vaihteluja seurata. On kuitenkin tärkeämpää kuin koskaan olla perillä rahamarkkinoista ja talouden rakenteista, jos aikoo olla täysiarvoinen maailmankansalainen tämän päivän maailmassa.
 
Kukaan meistä ei ollut erityisen perehtynyt rahamaailman mysteereihin. Tähän voin vielä lisätä, että epäilenpä tehdäänkö rahamarkkinat tieten tahtoen mystisemmiksi ja vaikeaselkoisemmiksi, niin että sitä kauhistuu pelkästään kuullessaan mainittavan sellaisia käsitteitä kuin johdannainen, optio, shorttaus ym. Sitäkin enemmän on syytä käydä käsiksi niihin omin ehdoin.
 

Maailmanvalloitus

Oblivia käsittelee aina suuria teemoja, joita käännellään ja pyöritellään, käytetään hyväksi ja saadaan putkahtamaan esiin se salattu tieto, joka meillä kaikilla on aiheesta, joka sitten ruumiillistetaan. Nyt saimme lisäbonuksena euforisen ”empowerment”-tunteen, kun kaikkien lasten ja aikuisten yhteisenä työskentelyryhmänä leikimme taloudellisilla käsitteillä ja tulimme yhä enemmän sinuiksi niiden kanssa. Teimme ”the sound of finance”-saundin, liikehdimme algoritmeinä, improvisoimme erilaisina talouskäsitteinä suhteessa toisiimme. Havaitsimme, että dokumenttiohjelmien taustalla soi aina minimalistinen musiikki, katselimme taloussivuja, joiden diagrammit inspiroivat meidät hillittömiin improvisaatioihin. Ajattelimme maailmassamme olevaa rahaa ja sitä, miten raha vaikuttaa meihin, perheisiimme. Opimme melkoisesti siitä, miten rahan maailma ja yhteiskunta toimivat ja että voimme olla osa sitä vain ruumiillistamalla sen.
 
Suuri haaste oli kuitenkin toisaalla. Koska emme olleet aikaisemmin työskennelleet rinnatusten nuorten kanssa ja halusimme niin mielellämme luoda yhteisyyden tunteen, olla yhdessä – lapset ja aikuiset samoin ehdoin esityksessä, meiltä kesti jonkin aikaa ymmärtää, ettei tie sinne kulkenut yhdessä tekemisen kautta, vaan että työskentelisimme pikemminkin kysymyksen miten kuin mitä parissa. Kuinka voisimme välittää kaiken saamamme tiedon ja jakaa sitä edelleen? Kun työskentelee toisten ammattilaisten kanssa, pitää itsestään selvänä, että toinen ymmärtää jollakin tasolla mitä odotetaan, tai on ainakin valmis selviämään tilanteesta. Mutta lasten suhteen asia ei ole aivan niin. Käytimme paljon aikaa ajatellessamme, miten voisimme parhaiten välittää sellaista, mikä on itsestään selvää meille Oblivian jäsenille.
 
Tämän jatkoksi voidaan sanoa, että esitys on myös epistemologinen projekti, on toisin sanoen kyse tiedosta ja tiedon välittämisestä. Miten välittäisi tietoa sellaisesta, mikä on kutakuinkin itsestään selvää itselle: työmenetelmistä, näyttämön järjestämisestä, siitä, miten tietoa voi luoda abstraktista aiheesta kuten taloudesta ja rahasta ja kuinka oma näkemys välitetään yleisölle?
 

Kapitalismin kallis voittokulku

On oikeastaan kummallista, ettei talousteema kiinnosta ihan kaikkia aikana, jolloin tuloerot vain kasvavat ja rikkain sadasosa ihmiskunnasta on vuonna 2030 omistava kaksi kolmasosaa planeettamme kaikesta varallisuudesta. Samalla köyhistä tulee yhä köyhempiä, elämä käy yhä kalliimmaksi ja keskiluokka kurjistuu. Mitä epätasa-arvoisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä monimutkaisemmaksi, vaarallisemmaksi ja byrokraattisemmaksi arkipäivä muodostuu. Luottamus ja kansanterveys heikentyvät. Kapitalismin aiheuttamat vahingot ovat suunnattomat, mutta se saa silti olla rauhassa: ympäristö tuhoutuu, korruptio rehottaa — vain muutamia asioita mainitakseni. Aloitimme Oblivian kanssa vuonna 2000 ja Anna Krzystek1 tuli joka vuosi Isosta-Britanniasta työskentelemään kanssamme. Hän hämmästeli, miten joustavasti suomalainen yhteiskunta toimi ja miten kaikki vaikuttivat luottavan toisiinsa. Hän oli tottunut elämään yhteiskunnassa, joka oli syntynyt Thatcherin ärhäkkään uusliberaalin politiikan tuloksena.
 
Kahdeksantoista vuoden kuluessa suomalainen yhteiskunta on valitettavasti muuttunut huomattavasti mutkikkaammaksi. Kaikesta saa vaikutelman, että kapitalismi on luonnonvoima, joka vain toimii. Mutta kapitalismi on poliittisten päätösten tulos ja poliittisiin päätöksiin voi vaikuttaa. Sattuma on kuin luonnonvoima, jota ei juurikaan pysty hallitsemaan.
 
Huolimatta kaikesta siitä negatiivisesta, mitä raha ja pääoma saavat aikaan maailmassa, ja oltiinpa miten epätoivoisia tahansa, vähemmän epätoivoiselta tuntuu, kun on tekemisissä aiheen kanssa ja sisäistää sen. Kun käsittelee taloutta ja rahamarkkinoita omilla ehdoillaan, syntyy demokraattinen projekti. Improvisoidaan, lauletaan, pidetään ääntä, kuljetaan ympäriinsä, luodaan tunnelmia. Children and Other Radicals -projektissa otettiin symbolinen valta alueesta, jonne meillä ei muuten ole pääsyä. Tiedosta, personoinnista ja yhteisyydestä tuli vastalääke vieraantumisen ja syrjäytymisen kokemukselle, varsinkin koska työskentelimme yhdessä nuorten kanssa, jotka piankin ottavat vastuun maailmasta.
 

Raha tuottaa rahaa

Kun käynnistimme projektin ja kiinnostus Oblivian, lasten ja rahan muodostamaa yhdistelmää kohtaan lisääntyi, tuntui ensin ironiselta, että rahaa koskeva projekti tuotti melkoisesti rahaa avustuksina ja tuotantokumppanuuksien muodossa. Jonkin ajan kuluttua oivalsimme, mikä potentiaali ja ilo siinä piili. Kahteen osaan jakautunut projekti täytti kokonaisen vuoden. Ensimmäinen osa tehtiin yhteistyössä Kampnagelin kanssa Hampurissa ja ensi-ilta oli Dangerous Minds -festivaalin aikana toukokuussa 2018. Sinne matkustimme koko konkkaronkka: lapset, esiintyjät, suunnittelijat, tuottaja. On hauskaa, että projektia voidaan jatkaa yhdessä PACT Zollvereinin kanssa Essenissä, jonne luomme oman näytäntöversion. Siinä on mukana 10–11 esseniläistä lasta ja nuorta, joiden tausta on aivan toisenlainen kuin suomalaisten lasten. Olimme ajatelleet, että meillä on konsepti, jota voimme noudattaa, mutta ensimmäisen Essenissä toteutetun workshopin jälkeen tajusimme, että konsepti rikkoo omat kehyksensä, koska meitä on nyt näyttämöllä niin monta erilaista henkilöä.
 
On ollut aivan ihanaa työskennellä isoissa teattereissa ja niiden kanssa: Kampnagel, Alminsali Helsingin juhlaviikoilla, PACT Zollverein, FFT Düsseldorfissa. Jos erinomaiset työskentelyolot tulevat projektin ja ”lapset ja raha” -teeman mukana, ne voi ottaa vain kiitollisena vastaan. Ja miettiä mahdollisuuksia jatkaa tämän todella kiinnostavan aiheen parissa. Emme arvanneet sitäkään kuinka uskomattoman antoisaa, hauskaa ja koskettavaa nuorten parissa työskentely olisi.
 
Miten päädyimme juuri tähän ihanaan maailmaan, on pitkä tarina. Oblivia on ollut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa paljon esillä Saksan kokeellisen teatterin kentällä. Tapasin Anna Teuwenin Tampereella elokuussa 2009 ja annoin hänelle DVD:n, jossa on Entertainment Island 1, sama teos, joka oli vienyt meidät PACT Zollvereinin residenssiin, jonne saavuimme joitakin viikkoja myöhemmin. Meistä tuli Annan kanssa hyvät ystävät ja työskentelimme useana vuonna PACT:issa. Saksansuhdanteemme on kehittynyt residenssistä ja vierailunäytännöistä yhteistuotantoihin, opetukseen ja yhteistyöhön eri tahoilla, ja nykyään Obliviassa on mukana myös saksalaisia teatterilaisia, Alice Ferl ja Niels Bovri Düsseldorfista. Suuri osa yleisöstämme ja ystävistämme on Saksassa, ja me suoraan sanoen viihdymme siinä maassa. Meitä ymmärretään ja nautimme saadessamme olla osana suurempaa yhteyttä ja intohimoista keskustelua näyttämötaiteesta.
 

Kirjoittajasta

Annika Tudeer on performanssiryhmä Oblivian taiteellinen johtaja ja perustaja (2000). Hän esiintyy ryhmätyönä laadituissa eri maissa kiertävissä näytännöissä. Yhdessä toisten vapaiden ryhmien kanssa Annika perusti vuonna 2008 Performanssikeskus ESKUKSEN Södervikiin Helsinkiin. Hän oli vuonna 2013 eräs alkuunpanijoista kun Helsinkiin perustettiin Mad House, performanssin ja uuden näyttämötaiteen tuotantolaitos. Annika työskenteli 1990-luvulla tanssijana ja koreografina, kunnes hän valmistui Helsingin yliopistosta kirjallisuus pääaineenaan (FM). Hän sai 5-vuotisen taiteilija-apurahan 2014, ja 2016 Stella Parland -rahaston ja Stina Krooks-säätiön palkinnon uraauurtavasta työstä näyttämötaiteen alalla. www.oblivia.fi
 

Oblivia

Oblivia perustettiin vuonna 2000 ja on kehittynyt useiden vaiheiden kautta työryhmästä kansainvälisesti tunnustetuksi jatkuvatoimiseksi ryhmäksi. Korkea taiteellinen ja uutta luova kunnianhimo, kansainvälinen työ, kehityksen ennakoiminen, sitoutunut tiimi, laaja verkosto ja eettinen perusta ovat Oblivian toiminnan tukipilareita. Oblivia tekee yhteistyötä kotimaisten ja kansainvälisten teatterien, ryhmien ja taiteilijoiden kanssa. Oblivia on kehittänyt oman minimalistisen estetiikan ja ”do what you saw”-menetelmän, kollektiivisen devising-menetelmän, jota käytetään näytösten materiaalin seulomiseen.
 
Oblivia ei ole tanssiryhmä, mutta koreografia on komposition perusta. Oblivia ei ole teatteriryhmä, mutta työskentelee tekstin, sisäisten kuvien, assosiaatioiden ja fyysisen ilmauksen parissa. Oblivia ei ole performanssitaidetta, mutta asenne ja fyysiset haasteet tulevat sieltä.
Oblivia haastaa mustan laatikon ja käyttää sitä tärkeimpänä työkaluna työssään. Oblivia tutkii nykyisyyttä uuden näyttämötaiteen keinoin.

www.oblivia.fi
 

[1] Koreografi, tanssija Anna Krzystek (1968–2017) työskenteli Oblivian kanssa ja oli kehittämässä sitä vuoteen 2013 saakka.