Ervin Latimer
Ruskeat Tytöt – Vuosi ensimmäisinä

On yhdeksäs marraskuuta 2016 ja Koko Hubara, Ruskeiden Tyttöjen tuleva päätoimittaja, on kutsunut joukon kirjoittajia, taiteilijoita ja muita luovia ihmisiä työhuoneelleni Helsingin keskustaan.

Tässä vaiheessa Ruskeat Tytöt tunnetaan median, kirjoittajakoulun ja konsultointipalvelun sijaan vasta Hubaran henkilökohtaisena blogina.Tapaamisen alkamishetkellä olen järkytyksestä turta; Donald Trump on valittu edellisenä yönä Yhdysvaltojen, toisen kotimaani, presidentiksi. Piristyn kuitenkin välittömästi, kun näen työhuoneeni täyttyvän eri-ikäisistä, -kokoisista ja eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneista, rodullistetuiksi tulevista henkilöistä. Olemme kaikki pukeutuneet ensitapaamiseemme sattumalta täysin mustiin. Ringissä istuessamme yhteneväinen pukukoodimme luo kokoontumisellemme lähes vallankumouksellisen tunnelman.

Meidät oli kutsuttu koolle, sillä Hubaralla oli ennenkuulumaton idea. Hän halusi kehittää blogistaan Suomen ensimmäisen nettimedian ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille, meiltä meille. Tämä esimerkiksi yhteiskuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen keskittyvä alusta fokusoituisi kaikkiin niihin henkilöihin, joiden representaatio Suomalaisessa mediassa jää varjoon. Tavoitteena olisi aloittaa prosessi, joka normalisoi rodullistetuiksi tulevia ihmisiä ja haastaa ja uudistaa meistä kerrottavia tarinoita Suomalaisessa mediakentässä. Kentässä, joka tälläkin hetkellä on äärimmäisen valkoinen ja jonka lähestymistavat kokemuksiimme ovat toiseuttavia ja stereotypioita vahvasti ylläpitäviä.

Joulukuussa 2017 EU:n perusoikeusvirasto FRA:n julkaiseman raportin mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista, erityisesti Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta tulevia henkilöitä kohtaan. Kuten tutkija Minja Koskela Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta totesi huhtikuussa 2018, rasismikeskustelu Suomessa keskittyy usein valkoihoisten tunteisiin ja näkemyksiin, eikä rasistisia asenteita ja rakenteita kohtaaviin ihmisiin. On tärkeää ymmärtää, että vaikka Ruskeat Tytöt käy tärkeää keskustelua juuri näistä rasistisista rakenteista yhteiskunnassamme, ei sen tarkoitus maailmassa ole olla antiteesi valkoisuudelle. Intersektionaaliseen feministiseen teoriaan perustuva työmme pyrkii normalisoimaan ei-valkoisia, ei-cis-miespuolisia henkilöitä, ottamalla huomioon tekijöitä (kuten ihonväri, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja elintaso) jotka näiden henkilöiden elämissä risteävät ja edelleen vaikuttavat heidän kykyynsä tulla nähdyksi ja kuulluksi. Intersektionaalisessa lähestymistavassa ei kuitenkaan ole kyse kilpailusta siitä, kenellä on kaikista raskainta. Se vain muistuttaa meitä ottamaan huomioon eri kokemustasot, joita yhdellä henkilöllä voi elämässään olla, ja rohkaisee meitä pohtimaan, miten etuoikeutemme ja asemamme rakenteissa toimivat muiden henkilöiden etuoikeuksien ja asemien kanssa.

Vaikka julkisuudessa on vihdoin otettu ensimmäisiä askeleita kohti järkevää keskustelua rasismista ja representaatiosta, on matka validiin, monimuotoiseen aiheen ymmärrykseen Suomessa vielä pitkä. Aiheen keskustelukulttuuri on vielä nuori, ja siksi me Ruskeissa Tytöissä olemme omistautuneet sen muovaamiseen ja kehittämiseen. Sisältömme ei koskaan sulje ketään pois, se vain muistuttaa että on olemassa muunkinlaisia lukijoita ja kuluttajia kuin perinteisesti on totuttu ajattelemaan.

Kun Hubara ensimmäisen kerran otti minuun yhteyttä tämän asian tiimoilta, hän kertoi haluavansa kehittää blogistaan jotakin suurempaa. Hän painotti haluaan tehdä siitä vaikutusvaltaisemman ja järjestäytyneemmän – median. Hän tiesi, ettei ajatus ole ilmainen ja päätteli tarvitsevansa oheistuotteita, jotta saisi rahoitettua ja kehitettyä ideaansa. Hän valitsi minut, sillä tunsimme entuudestaan, opiskelen muotia ja pyöritin omaa asustemerkkiäni. Suunnittelemani tuotteet olisivat saatavilla nettikaupassa, joka olisi osa Ruskeita Tyttöjä. Tuotteet toisivat meille rahaa, mutta myös näkyvyyttä päämäärällemme. Jos näet jonkun jolla on vaikkapa Ruskeat Tytöt -kangaskassi, tiedät mikä hän on ihmisiään. Hänen, minun ja Art Directorimme Caroline Suinnerin välinen viestittely ja unelmointi Facebook Messengerissä kasvoi pian noin kolmenkymmenen kulttuurin ja median ammattilaisen intohimoiseksi yhteisöksi. Ja vihdoin kolmas maaliskuuta 2017 ruskeattytot.fi oli auki. Se on Suomen historian ensimmäinen media, jonka luojina ja omistajina on vain rodullistetuiksi tulevia henkilöitä. Samalla Koko Hubarasta tuli Suomen ensimmäinen ei-valkoinen päätoimittaja.

Ensimmäisenä toimintavuotenaan Ruskeat Tytöt julkaisi 93 artikkelia, videota ja podcastia. Kaikki rakkaita jalokiviä kruunussa, jonka voimme vihdoin laskea paksuille hiuksillemme. On huvittavaa miten sitä ei tajua kaivanneensa jotain, ennen kuin se vihdoin on olemassa. Kukaan muu ei tehnyt tutoriaaleja afrikkalais-amerikkalaiselle hiustyypille, esittelyjä ruskeaan ihoon keskittyneille kauneustuotteille tai juttuja nousevista ei-valkoisista malleista, kuten vaikkapa juttusarjamme Mallikansalainen. Tai miten olisi mielipidekirjoitus viimeisimmästä presidentinvaalistamme ei-valkoisesta näkökulmasta, tai ehkäpä menovinkit Lontoon Afropunk-festivaaleille? Oletko valmis käärimään hihat ja ryhtymään oikeaan aivojumppaan? Nauti syväanalyysistamme taiteen eurosentrisyydestä ja siitä miten näemme vain valkoihoisten tekemää taidetta, tai siitä miten ei-valkoiset henkilöt esiintyvät Suomalaisessa markkinoinnissa vain stereotypioina tai suvaitsevaisuuden alleviivaajina. 

Nämä ja kymmenet muut kirjoitetut artikkelimme eivät ole ainoaa tuottamaamme sisältöä. Podcast-sarjamme Afrosuomen historiaa etsimässä on ensimmäinen laatuaan ja keskittyy afrosuomalaisten historiaan ja mustan kulttuurin ja Suomen suhteeseen. Tämän lisäksi olemme tehneet kaikkea lyhytdokumenteista Spotify-soittolistoihin ja spoken word -illoista naisyrittäjäpaneeleihin. Järjestimme jopa Helsinki Pride -historian ensimmäisen ei-valkoisille henkilöille kuratoidun tapahtuman! Kaikki näistä toimivat samalla turvallisempina tiloina ihmisille, joita halusimme tukea ja edustaa. Merkittävin saavutuksemme on kuitenkin ehdottomasti RT LIT AKATEMIA, kirjoittajakoulu ruskeille tytöille ja ei-binäärisille nuorille.  Kirjoittajakoulun mahdollistaa usean säätiön (Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto) koalitio osana Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi uusia, mielenkiintoisia ja merkittäviä projekteja etsinyt Vuosisadan Rakentajat -ohjelma. Vuonna 2018 olemme myös alkaneet kehittämään ei-suomenkielistä sisältöämme.

Mietin usein sitä ensimmäistä tapaamistamme USA:n presidentinvaalien jälkeen. Vaikka olin henkisesti rikki, sain valtavat määrät energiaa ja rohkeutta niistä ihmisistä jotka tulivat kävelivät ovesta sisään sinä päivänä. En olisi koskan osannut arvata miten monta “ensimmäistä“ ensimmäiseen vuoteemme tulisi mahtumaan ja olen varma, että Koko Hubara on samaa mieltä. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä näin lahjakkaiden ihmisten kanssa, tehden uraauurtavaa työtä kotimaamme mediakentällä. Toivon mukaan vuosi toisensa jälkeen nämä “ensimmäiset“ vähenevät, ja puskemme hitaasti kohti päivää, jona kaikki suomalaiset mediat näyttävät samalta kuin Ruskeat Tytöt. Se, mitä me olemme ja edustamme, ei ole millään lailla poikkeuksellista. Se on uusi oletus, uusi lähtökohta, uusi normi.