Interaktiivinen äänitaideteos Sibelius-monumentti nyt kuunneltavissa

Sibelius-Monument
Sibelius-Monument | Photo: Tuomas Pietinen

​Sibelius-monumentti Helsingissä, valmistumisvuosi 1967, on suomalaisen kuvanveistäjän Eila Hiltusen suunnittelema ja toteuttama. Teos on nyt 48-vuotias ja saavuttanut julkisen tilan veistoksena miltei historiallisen iän. Tietyn etäisyyden päästä katsottuna teos vaikuttaa silti merkillisen ajattomalta, mikä johtunee harkitusta materiaalivalinnasta, ruostumattomasta teräksestä, sekä taiteilijan muodin oikuista piittaamattomasta valmiudesta ottaa riskejä.

Oli ilmeistä, että teokseen kätkeytyy oma musiikillinen puolensa, joten oli luonnollista alkaa pohtia sen 569 teräsputken soinnillisia ulottuvuuksia. Urkupillistöä muistuttava, hitsaamalla yhdistetyistä putkista koostuva monumentaaliteos tuotti spontaanisti idean alkaa analysoida teosta ja tehdä se kuuluvaksi. Syntyi ääniteos PMOS Passio Musicae Open Source – yleisölle avoin Sibelius-monumentin interaktiivinen ”äänennys”, sonifikaatio. Projektin yhtenä aloitteentekijänä ja tuottajana toimi Goethe-Institut Finnland. Projektista haluttiin tehdä monialainen tutkimus; siihen osallistuikin kolme suomalaisyliopistoa: Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian keskus ja Aalto-yliopiston Media Lab.
 
Tutkimuksen kohteena oleva teos tarjosi runsaasti mahdollisuuksia tilansuunniteluun ja toteutukseen. Tämä ”läpikuljettava” installaatio sivusi ja käsitteli moni eri taiteen tasoja ja lajeja. Suomen Saksan suurlähetystön sivuilla oleva sitaatti kuvaa oivasti Ateneumissa esillä ollutta installaatiota:
 
Kun museossa kävijät kulkevat tilassa ihmetellen ja johtavat orkesteria liikkeillään, heistä tulee osa fantastista „Passio Musicae Open Source“ –mestariteosta ... Tilassa liikkumalla kävijä tuottaa ääniä, jotka vastaavat alkuperäisen taideteoksen äänellisiä dimensioita.
 
Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut teknisesti tuskin mahdollista toteuttaa tätä installaatiota. Liikkeentunnistus ja –tallennusmenetelmien — motion tracking — ansiosta saatoimme toteuttaa soittimen tavoin toimivan ääniteoksen, jossa saattoi kävellä ja vaikkapa tanssia.

Teknisiä tietoja:

Kävijöiden liikkeestä syntyivät äänet muodostivat interaktiivisen äänimaiseman. Äänet tuotettiin PureData -ohjelmiston avulla ja syntetisoitiin monumentin teräsputkien pituuksien ja läpimittojen perusteella. Kaksi kattoon kiinnitettyä Kinect-kameraa tallensi kävijöiden liikkeitä ja tallennettua tietoa käsiteltiin Aalto-yliopiston vanhemman tutkijan Ville Pulkin kehittämän PureData- ja VBAP- (Vector Base Amplitude Panning Surround) –ohjelmistolla. Tilaan asennetut seitsemän kovaäänistä ja ns. subwoofer toivat äänet kävijöiden kuultaviksi.
 
Installaatioon liittyi verkkosivusto www.pmos.fi. Koko installaation lähdekoodi on kuultavissa tällä verkkosivulla.

PMOS-installaation valinta 2015 Vancouverissa järjestettyyn kuuluun elektronisen taiteen ISEA-symposiumiin on osoitus sen korkeasta laadusta, sillä valintaa edelsi tiukka anomis- ja valintamenettely. Esiintyminen antoi myös käsityksen siitä kuinka intensiivistä ja yksityiskohtaista työskentely projektin parissa oli.

projektin interface-vastaava Karina Jensen sekä äänisuunnittelusta vastannut Ava Grayson. Symposiumissa vastassamme oli valtava määrä ajankohtaisia projekteja, töitä ja konsepteja elektronisen taiteen alalta. Ideoidenvaihtofoorumina ISEA on suunnannäyttäjä, eikä vain akateemisessa kontekstissa. PMOS-pojektin saama resonanssi oli inspiroiva.  Vancouver näytti suuntaa uusille urille ja jätti arvokkaita jälkiä.

PMOS-työryhmä:
Lukas Kühne, Matti Niinimäki, Jairo Acosta Lara, Ava Grayson, Karina Jensen,  Narim Lee, Sébastien Piquemal, Taavi Varm, Pirkka Åman.
 
Projektin toteuttamista ovat tukeneet:
Taiteen Edistämiskeskus, Valtion taidemuseo/Ateneum, Saksan ulkoministeriö ja Goethe-Institut Finnland.