Pikavalikko:

Suoraan sisältöön (Alt 1)Alavalikkoon (Alt 3)Päävalikkoon (Alt 2)

Maisha M. Auma
Monimuotoisuuskuilu lastenkirjallisuudessa

Lapsi lukemassa kirjaa.
Kuva (yksityiskohta): Aaron Burden/Unsplash

”Tarinat ovat tärkeitä. Monet tarinat ovat tärkeitä. Tarinoita on käytetty riistämiseen ja sortoon, mutta tarinoilla voi myös voimaannuttaa ja inhimillistää.”
Chimamanda Ngozi Adichie, The Danger of a Single Story (Adichie, 2009) 

Kirjoittanut Maureen Maisha Auma

Poissulkeminen

Kun lapset alkavat tutustumaan kirjojen maailmaan, kohtaavat he syvien eriarvoisuuksien todellisuuden. Tämä on ensimmäinen argumentti, jonka aion esittää tässä lyhyessä artikkelissa. Jotta voisin kirjoittaa monitasoisista intersektionaalisista ”kirjallisuudesta puuttumisen” kokemuksista sekä monimuotoisten olosuhteiden representaatiosta lastenkirjoissa kotoani Berliinistä käsin, tulee minun katsoa kotiinpäin, saksankielisten maiden lastenkirjallisuuden kontekstiin. Minun pitää tarkastella myös laajempaa eurooppalaista perspektiiviä. Lisäksi minun pitää tutkia törkeästi aliedustettuja geopoliittisia konteksteja kuten nyky-Afrikan yhteisöjä, aasialaisia yhteisöjä, Etelä-Amerikan yhteisöjä, sekä alkuperäiskansojen olosuhteita, kokemuksia ja ympäristöjä, jotka on miltei tyystin poistettu todellisuudenkuvauksestamme. Ja viime kädessä minun pitää tarkastella myös Pohjois-Amerikan kontekstia, joka toisaalta varjostaa kansainvälisesti todellisuudenkuvaamme, ja toisaalta ajaa monimuotoisuutta, osallistamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja rasisminvastaisuutta lastenkirjallisuudessa. Nigerialaisen feministikirjailija Chimamanda Ngozi Adichien varoitus ”yhdestä tarinasta” resonoikin vahvasti nykyisen valkoisen lännen saneleman todellisuuden kanssa. Tämä kritiikki kyseenalaistaa tarinat, jotka usein yleistävät valkoisen, miehisen, tervekehoisen, kristityn, heteron, keskiluokkaisen kokemuksen. Näiden rajallisten kokemusten keskittäminen tapahtuu toisten perspektiivien kustannuksella: mustien, alkuperäiskansoihin kuuluvien, PoC-ihmisten, romanien, muslimien, juutalaisten, uskontoa harjoittamattomien, vammaisten, työläisten, köyhien, naisten, queer-ihmisten, inter*- ja trans*ihmisten perspektiivien kustannuksella.
 
Lastenkirjojen esittämässä todellisuudessa on monia ongelmallisia normalisointeja. Annan tässä empiiristä taustaa tälle argumentille. Tähän mennessä kattavin Yhdysvalloissa tehty tutkimus 1900-luvun lastenkirjallisuudesta, Gender in Twentieth-Century Children’s Books: Patterns of Disparity in Titles and Central Characters, analysoi 6000 kirjaa, jotka on julkaistu välillä 1900–2000. Tutkimuksen teki joukko Floridan osavaltionyliopiston sukupuolisosiologeja (McCabe, Fairchild, Grauerholz, Pescosolido ja Tope, 2011). Yksi tutkimuksen merkittävimmistä löydöistä oli se, että kun miehet ja uroseläimet laskettiin yhteen kategoriaan, kaikista 6000 tutkimuksessa analysoidusta kirjasta 100 prosentissa oli päähahmona tähän kategoriaan kuuluva henkilö. Naiset ja naaraseläimet esiintyivät päähahmoina vain 33 prosentissa analysoiduista kirjoista. Rodullistettu marginalisaatio lastenkirjallisuudessa on johtanut samanlaiseen lopputulokseen: Cooperative Children’s Book Centerin vuodesta 1985 keräämien tilastojen (Diversity Gap Studies) pohjalta David Huyck ja Sarah Park Dahlen ovat todenneet, että BIPoC-lapset (lyhenne sanoista ”Black, Indigenous, People of Color”) ovat valtavan aliedustettuina verrattuna valkoisiin ja eläinhahmoihin lastenkirjoissa (Stechyson, 2019). Vuonna 2015 julkaistuista noin 3000 uudesta lastenkirjasta 73,3 prosentissa oli valkoinen lapsi päähenkilönä, 12,5 prosentissa oli eläin päähenkilönä (tähän lasketaan mukaan fantastiset hahmot ja esineet, esimerkiksi puhuvat paloautot), jolloin vain 14,2 prosentissa tarinoista oli päähenkilö, joka kuului rodullisesti marginalisoituihin ryhmiin. Vuoteen 2018 mennessä luvut olivat muuttuneet niin, että 50 prosentissa tarinoista oli valkoinen päähenkilö, 27 prosentissa eläin- tai fantasiahahmo ja vain 23 prosentissa johonkin rodullisesti marginalisoituun ryhmään kuuluva päähenkilö. PoC-lasten osuus oli pudonnut eläinten alle. Vaikuttaa siltä, ettei meillä ole vaikeuksia kuvitella ja kuvata eläimiä, fantasiaeläimiä tai esineitä. PoC-lasten ja heidän todellisuutensa esittämiselle tuntuu olevan vastustusta.

Haitalliset tarinat

Yhteiskuntakuvaukset lastenkirjallisuudessa ovat pääosin fiktionaalisia. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet systemaattisesti poissulkeviksi. Kun tarinassa on mukana BIPoC-lapsia, kuvaukset heistä ja heidän geopoliittisista elinympäristöistään ovat usein stereotyyppisiä, jopa leimaavia tai epäinhimillistäviä (Auma, 2018). Saksalainen lastenkirjallisuus ja kuvakirjallisuus on normalisoinut kliseen ”valkoisesta seikkailijasta”. Suosittu saksalainen lastenkenkämerkki Salamander on julkaissut oheissarjakuvaa maskotistaan miessalamanteri Lurchista (saksan kielen sanasta Lurch, salamanteri) vuodesta 1937 eteenpäin. Vuoden 2019 tarinassa Lurchi barbaarien keskuudessa (Lurchi bei den Wilden) Lurchi maalaa itsensä mustaksi – käytännössä siis blackface. Samassa yhteydessä Lurchin ilmoitetaan muuttuvan ”N****leiniksi” (pikku-n*****iksi). Lurchi tekee näin, jottei häntä syötäisi (Bochmann ja Staufer, 2013: 7). ”Seikkailun” geopoliittinen konteksti on BIPoC-yhteisö. Muita esimerkkejä ongelmallisista valkoinen seikkailija -tarinoista ovat esimerkiksi Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä sekä Tintti-sarjakuvat (Tintti Afrikassa) (Auma, 2018). BIPoC-lapset ja heidän yhteiskuntansa esitetään naurettavina, villeinä, lapsellisina tai moraalittomina, lähempinä luontoa kuin kulttuuria, olentoina, jotka luonnostaan tarvitsevat valkoista viisautta ja hyvätahtoisuutta kehittyäkseen täysiksi ihmisiksi (Auma, 2018). Tällaiset kuvaukset eivät ole vain fiktiivisiä, ne ovat myös haitallisia! Ne eivät vain varasta hyvin nuorilta BIPoC-lukijoilta tilaisuutta luoda ja rakentaa positiivista minäkuvaa ja käsitystä omasta elinympäristöstä, ne myös pakottavat nämä lukijat kohtaamaan oman arvonsa polkemisen normalisoinnin ja tottumaan ylenkatseeseen ja epäinhimillistämiseen. Ne pakottava hyvin nuoret lukijat ”lukemaan rasismin välistä” (Masad, 2016). En näin ollen enää viittaa näihin alistaviin kuvauksiin misrepresentaationa, vaan myrkyllisenä representaationa, koska ne aiheuttavat merkittävää haittaa rodullisesti marginalisoitujen lasten itsetunnolle. Lisäksi katson, että se säännöllisyys, jolla BIPoC-ihmiset ja heidän yhteisönsä esitetään leimaavasti tai arvoa alentavasti, on kulttuurista väkivaltaa.

Voimakkaat lukijat

Lopuksi haluaisin puhua muutamasta aloitteesta, jotka ponnistelevat geopoliittisen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, rotu- ja normikriittisen intersektionaalisuuden sekä sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen osallistamisen puolesta lastenkirjallisuudessa. Näiden aloitteiden tavoitteena on tukea monipuolisten maailmoiden esittämistä kirjoissa ja muissa lastenmedioissa monimuotoisille yhteisöille ja väestönosille. Kaksi eurooppalaista aloitetta – DRIN (Diversiteetti, Representaatio, Inkluusio, Normikriittisyys) ja Powervolle Lesende (Voimakkaat Lukijat) (molempien aloitteiden nettisivut löytyvät lähteistä)– pyrkivät tuomaan yhteen lastenkirjojen tuotannon, levityksen ja kulutuksen keskeisiä toimijoita: kirjailijoita, kirjastonhoitajia, kuvittajia, julkaisijoita, opettajia ja nuoria lukijoita. Tavoitteena on tuoda marginalisoitujen ryhmien äänet ja perspektiivit takaisin valokeilaan. Neljä pohjoisamerikkalaista aloitetta – ”WNDB #WeNeedDiverseBooks”, ”Disability in Kid Lit”, ”Young, Black and Lit” ja ”I am Here, I am Queer, What the Hell Do I Read?” – ovat kaikki esimerkkejä siitä monitasoisesta, reflektoivasta työstä, jolla monimuotoisia ja marginalisoituja nuoria lukijoita voidaan voimaannuttaa. Nämä aloitteet pohjautuvat Rudine Sims Bishopin vetoomukseen luoda ja normalisoida ”ikkunoita ja peilejä”, erityisesti rodullisesti marginalisoiduille nuorille lukijoille. ”Peilit” voivat voimaannuttaa nuoria BIPoC-lukijoita näkemään itsensä, sosiaaliset elämänsä, rakkaansa ja monimuotoiset geopoliittiset elinympäristönsä tavallisina elementteinä tarinoissa. ”Ikkunat” voivat sulkea ”empatiakuilun” marginalisoituja ryhmiä kohtaan normalisoimalla heidän tapansa kohdata heitä vastaantulevat esteet ja heidän epäinhimillistämisensä olosuhteet. Tällä tavalla ”ikkunat” tarjoavat elintärkeää näkemystä ”marginalisoitujen naapureidemme” elämiin, jota harvoin pääsee näkemään lastenmediassa. Chimamanda Adichien sanoin: nämä lähestymistavat laajentavat kertomiemme ja lukemiemme tarinoiden ulottuvuuksia. Ne yhdistävät meitä päivittäisessä kamppailussamme tunnistaa ihmisyys itsessämme ja toisissamme.
 

Lähteet

Adichie, Chimamanda Ngozi 2009: TED Talk “The Danger of A Single Story”. Jäljenne: https://www.ted.com/talks/chimamanda_ngozi_adichie_the_danger_of_a_single_story/transcript#t-1110035
 
Auma, Maureen Maisha 2018: Kulturelle Bildung in pluralen Gesellschaften: Diversität von Anfang an! Diskriminierungskritik von Anfang an!. KULTURELLE BILDUNG. https://www.kubi-online.de/artikel/kulturelle-bildung-pluralen-gesellschaften-diversitaet-anfang-diskriminierungskritik-anfang
 
DISABILITY IN KID LIT: http://disabilityinkidlit.com/
 
Fairchild, Emily – Grauerholz, Liz – McCabe, Janice – Pescosolido, Bernice A. – Tope, Daniel 2011: Gender in Twentieth-Century Children's Books: Patterns of Disparity in Titles and Central Characters. Gender & Society, s. 25: 197
 
Science Daily, 4. toukokuuta 2011: Gender bias uncovered in children's books with male characters, including male animals, leading the fictional pack. https://www.sciencedaily.com/releases/2011/05/110503151607.htm
 
Bochmann, Corinna/Staufer, Walter 2013: Vom ”N*-könig” zum ”Südseekönig” zum...? Politische Korrektheit in Kinderbüchern. Das Spannungsfeld zwischen diskriminierungsfreier Sprache und Werktreue und die Bedeutung des Jugendschutzes. BPJM-Aktuell (Bundesprüfstelle für jugendgefährdende Medien) (2/2013).
 
Decke-Cornill, Helene 2007: ”Literaturdidaktik in einer ’Pädagogik der Anerkennung’: Gender and other suspects”. Wolfgang Hallet ja Ansgar Nünning (Toim.): Neue Ansätze und Konzepte der Literatur- und Kulturdidaktik. Trier: WVT Wissenschaftlicher Verlag Trier, s. 239–258.
 
Masad, Ilana 2016: Read Between the Racism: The Serious Lack of Diversity in Book Publishing. http://broadly.vice.com/en_us/article/9aex3p/read-between-the-racism-the-serious-lack-of-diversity-in-book-publishing
 
Bishop, Rudine Sims 1990: ”Mirrors, Windows and Sliding Doors”. Perspectives: Choosing and Using Books for the Classroom, 6(3). www.scenicregional.org/wp-content/uploads/2017/08/Mirrors-Windows-and-Sliding-Glass- Doors.pdf
 
#WeNeedDiverseBooks: http://ccbc.education.wisc.edu/books/detailBook.asp?idBooks=9187&BOW=true
 
Young, Black and Lit: https://www.youngblackandlit.org/ 
 
DRIN Network: https://www.goethe.de/ins/fi/de/kul/sup/drin.html
 
Generation Adefra Blog 2020: POWERVOLLE LESENDE! EIN LESE(AB)ZEICHEN. http://www.adefra.com/index.php/blog/89-powervolle-lesende-ein-lese-ab-zeichen-2 [16.10.2020]
 
Blog leewind.org: I'm Here. I'm Queer. What the Hell Do I Read? https://www.leewind.org/search/label/Jacqueline%20Woodson [16.10.2020]

Top