Pikavalikko:

Suoraan sisältöön (Alt 1) Päävalikkoon (Alt 2)

Jaakko Blomberg
Valtaa ja vapautta
Sofiassa ja Suomessa

Freiraum: Sofia
©Jaakko Blomberg

Kirjoittanut Jaakko Blomberg

Matkasin Sofiaan ensimmäistä kertaa elämässäni Goethe-Institutin Freiraum-projektin myötä toukokuussa 2018 osallistuakseni Building better life together -keskustelutilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli yhdistää uudelleen poliitikot, asukkaat ja hallinto sekä ammattilaiset ja amatöörit, jotta parempaa voitaisiin rakentaa yhdessä. Tapahtuman mottona oli ”Ajattele pienesti, kuuntele muita, aloita naapurustossasi”. Kuulosti hyvältä, joskin oma periaatteeni on yleensä ajatella tarpeeksi isosti.
 
Yhdessä tekeminen ja yhteistyö asukkaiden ja virkamiesten kesken on juuri nyt suosittu teema Suomessa (joskin toisinaan osallistumismahdollisuudet voisivat olla parempiakin). Bulgariassa tämä ajattelu ei ole ottanut vielä samalla tavalla tulta alleen, vaan yhteiskunta on vielä huomattavasti hierarkkisempi.
 
Suuri syy siihen on maiden erilaisessa historiassa: Suomessa ihmisten keskinäinen luottamus on suuri, yhteiskunta vakaa ja elintasoerot pieniä, mikä helpottaa yhdessä toimimista. Bulgaria taas on käynyt läpi niin sosialismin ajan sekä sen jälkeiset taloudellisesti vaikeat vuodet. Lisäksi korruptio on maassa iso ongelma. Näissä olosuhteissa vallan jakaminen ja toisiin luottaminen ei välttämättä ole niin helppoa. Toisaalta puute ja pula voi myös luoda yhteisöllisyyttä ja uudenlaista yhteistyötä, kuten on käynyt esimerkiksi viime vuosina talouskriisin koettelemassa Kreikassa.

Vapaus on aina suhteellista

Myös elintaso Bulgariassa on EU-maiden alhaisimpia. Konkreettinen muistutus siitä olivat hevosvaunujen näkeminen keskustassa - ja nyt ei ollut kyse turistien kyydittämisestä vaan tavaroiden kuljettamisesta. Tämä herätti myös pohtimaan, saisiko vastaavaa edes tehdä Helsingissä. Luultavasti ei. Vapauskin on aina suhteellista.
 
Vierailuni ohessa ehdin tutustumaan myös paikalliseen katutaiteeseen. Heti aluksi törmäsin yleiseen parkkipaikkaan, jonka viereiseen talon päätyseinään oli tehty jättimäinen Chupa Chups -mainos, joka oli kuitenkin saanut ränsistyä jo vuosien ajan. Sen alle oli paikallinen katutaiteilija Bozko maalannut myöhemmin surrealistisen teoksen, joka itse asiassa sopi hyvin Salvador Dalín suunnitteleman tikkariyrityksen logon alle. Jotenkin tämä yhdistelmä taidetta ja markkinataloutta, valtaa ja vapautta sekä huolettomuutta ja huolimattomuutta kiteytti sen, mistä Freiraumissa ja rinnakkaiselossa on kyse.
 
Pian ilmeni, että itselleni ennen tuiki tuntematon, mutta loistava katutaiteilija Bozko oli maalannut Sofiaan useita muitakin teoksia osana Urban Creatures Festivalia. Otin festivaalin tekijöihin yhteyttä ja tapasimmekin heti seuraavana aamuna. Keskustelimme kaupungeistamme ja yhdistyksistämme sekä niiden yhteneväisyyksistä, joita löytyi yllättävän paljon. Vuonna 2011 perustettu festivaali oli varsinkin viime vuosina tehnyt monia isoja muraaleja hieman keskustan itäpuolella sijaitsevaan lähiöön — ja me taas yhdistyksemme Helsinki Urban Art ry:n kanssa Helsingin keskustan läheisyydessä sijaitsevaan, 1970-luvulla rakennettuun Itä-Pasilaan.
 
Kävi ilmi, että Sofian kaupunki itse asiassa tukee festivaalia taloudellisesti enemmän kuin Helsingin kaupunki oli tukenut yhdistyksemme Helsinki Urban Art ry:n toimintaa. Kun kulttuurin alalla tekijöitä on paljon, niin kuin Helsingissä, ei rahaakaan riitä tarpeeksi kaikille. Voikin olla helpompaa ja vapaampaa toimia kaupungissa, missä kulttuuritarjontaa ja kilpailua rahoituksesta ei ole yhtä paljon — vaikka yleisesti ottaen resurssit olisivatkin paljon niukemmat.

Missä maalaaminen on vähemmän rangaistavaa

Myös Bozko tuli tapaamiseen paikalle. Kävi ilmi, että hän on maalannut vain vähän Bulgarian ulkopuolella tai pitänyt suurta melua sosiaalisessa mediassa, mikä yhdessä katutaidekentän länsimaisen painotuksen ohella selitti sen, että en ollut kuullut hänestä aiemmin. ”Ehkä vielä joku päivä liityn Instagramiinkin, niin kuin isot pojat”, hän itse sanoi naureskellen.
 
Urban Creaturesin tekemien suurien ja näyttävien teosten ohella Sofiassa on myös paljon luvatonta katutaidetta, joka puolestaan Helsingistä loistaa lähes kokonaan poissaolollaan. Kun maalaaminen on vähemmän rangaistavaa, eikä seiniä puhdisteta samaan tahtiin kuin Helsingissä (jossa oli nollatoleranssi kaiken katutaiteen suhteen vuosina 1998-2008), on myös itsensä ilmaisemiseen kaupunkitilassa enemmän mahdollisuuksia.
 
Viimeisenä iltana ennen paluutani Suomeen menin käymään voittoa tavoittelemattomassa taidetila Swimming Poolissa, jossa juhlistettiin Sofia Art Mapin, kaupungin nykytaidetta, performanssitaidetta ja kulttuuria esittelevän kartan avajaisia. Swimming Poolin keskiössä on nimensä mukaisesti katolla sijaitseva tyhjä uima-allas sekä sen yhteydessä oleva taidekäyttöön muutettu asunto.
 
Swimming Poolin perusti vuonna 2014 Viktoria Draganova, joka myös pyörittää tilaa. Kommunistinen puolue otti 1930-luvulla rakennetun talon ja hänen isovanhempiensa asunnon haltuunsa vuonna 1945, mutta hänen sukunsa sai asunnon takaisin muutama vuosi sitten ja Draganova muutti sen taidekäyttöön. Katolta avautuvaa ympäri kaupungin avautuvaa uskomatonta näköalaa katsoessa on vaikea kuvitella mitään vastaavaa paikkaa Suomeen. Kommunistivalta vei vapauden monilta, mutta sen jäljiltä maahan on syntynyt myös tilaa uudenlaiselle vapaudelle.

Top