Edgar Reitzin ja Alexander Klugen keskustelussa 1975 nostetaan esille helposti sivuutettu seikka auteurien hallitsemasta alasta: huolimatta siitä, kuinka itsenäisesti Euroopan auteurit näennäisesti toimivat amerikkalaiskollegoihinsa verrattuna, olivat he tosiasiassa määrittelemätön, sitoutumaton kollektiivi.

Viime vuosikymmeninä olemme alkaneet viettämään ison osan elämästämme digimaailmassa – maailmassa, jota hallitsee enenevissä määrin kourallinen yrityksiä. Näitä yrityksiä eivät useimmat voi välttää, ja ne päättävät siitä, mitä pystymme näkemään ja sanomaan, sekä työkaluista, joita käytämme.

Museoissa on runsaasti kolonialismin aikana ryöstettyjä esineitä. Monia niistä säilytetään arkistoissa. Jotkut esineet voivat olla nöyryyttäviä ja järkyttäviä yhteisöille, joilta ne on viety. Miten museolaitos voi lisätä avoimuutta ja dekolonisoida museoissa tehtävää työtä?

Joskus lastenkirja voi syntyä ulkopuolisen tahon tilauksena havaittuun tarpeeseen. Riina Katajavuoren ja saksalaisen Martin Baltscheitin kuvakirja Oravien sota sai alkunsa Goethe-Institut Finnlandin aloitteesta. Se kertoo Suomen sisällissodasta, mutta sen voi lukea myös yleisenä kannanottona rauhanomaisen rinnakkain elon puolesta.

Antje Rávik Strubelin romaani Blaue Frau on voittanut vuoden 2021 Deutscher Buchpreis -palkinnon. Parhaan saksankielisen romaanin palkinto myönnettiin tasokkaalle ja kantaa ottavalle kirjailijalle.