Minna Canthin ja Helene Schjerfbeckin kaltaiset historialliset taiteilijat ovat lunastaneet paikkansa Suomen taiteen kaanoneissa jo jonkin aikaa sitten toisin kuin vaikkapa säveltäjät Helvi Leiviskä tai Ida Moberg. Saksassa taas viettiin viime vuonna näyttävästi Clara Schumannin 200-vuotisjuhlaa, mutta kovin montaa säveltäjänaista ei edelleenkään laajalti tunneta edes Keski-Euroopassa. Miksi juuri niin sanotun klassisen musiikin kenttä laahaa tasa-arvoasioissa niin pahasti jäljessä? Entä mitä asialle voisi tehdä – sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla?