Áile Aikio Paradoksi nimeltä eurooppalainen alkuperäiskansa

Alkuperäiskansojen neljäs maailma on monimuotoinen
Kuva: Áile Aikio

Saamelaiset lapset käyttävät pyöräilykypärää pyöräillessä. Me vanhemmat olemme asiassa järkähtämättömiä, pyörä ei liikahda ilman että kypärä on päässä. Samalla huolellisuudella vahdimme, että kypärä riisutaan, kun pyöräily loppuu, jottei se aiheuta kuristumisvaaraa. Me samat saamelaisvanhemmat lähdemme talvella lastemme kanssa moottorikelkkailemaan. Silloin laitamme kaikille päähän karvalakin suojamaan kylmältä. Nauratamme lähtiessä kertomalla, kuinka muiden täytyy pitää kypärää kelkkaillessa, mutta ei poromiesten, he laittavat suopungin viilekkeeseen. Laitamme kolmivuotiaan eteemme istumaan moottorikelkkaan ja annamme kymmenvuotiaan ajaa itse, alle kasisatanen Skidoo Summit, hintaa ja voimaa pienehkön henkilöauton verran. Saamelaisen pitää osata ajaa moottorikelkalla ja ’ii guhtege riegát ákšu gieđas’, kukaan ei synny kirves kädessä ja ole seppä syntyessään vaan tarvitsee harjoitusta pienestä pitäen. Jos opettelun aloittaa vasta 15-vuotiaana, kun lain mukaan on kypsä ajamaan moottoriajoneuvoja, on saamelaisen mielestä auttamatta myöhässä, silloin pitää osata jo. ’Iežas dat ferte gámadit’, itse pitää kengät osata pukea jalkaan, ajattelee saamelainen ja uskoo, että on keskeistä kasvattaa lapsista omavaraisia selviytyjiä. Minä saamelaisena osallistun tähän, mutta samalla kulttuurintutkijana teen mentaalisen muistilapun, kuinka yleensä lakia ja esivaltaa kunnioittavat saamelaiset venyttävät sääntöjä minkä ehtivät, kun omien kasvatusperiaatteiden noudattaminen sitä vaatii.
 
Kansainvälisessä alkuperäiskansakontekstissa alkuperäiskansan ja alkuperäiskansaisen (indigenous) vastakohtana käytetään valkoista (white/caucasian), länsimaista (western), koloniaalista (colonial) tai eurooppalaista (european). Useimmille alkuperäiskansoille eurooppalainen edustaa vierasta, muualta tullutta kolonialistista valtaa. Mutta myös Euroopassa on alkuperäiskansoja. Kun on yhtä aikaa moderni, länsimainen eurooppalainen ja alkuperäiskansan jäsen, ajautuu tilanteisiin, joissa eri arvot, ajattelumallit ja toimintatavat törmäävät. Tässä kirjoituksessa pohdiskelen, onko mahdollista olla yhtä aikaa eurooppalainen ja saamelainen.
 

  • Saamelaiset asuvat Euroopassa, mutta ovatko he eurooppalaisia? Kuva: Áile Aikio
    Saamelaiset asuvat Euroopassa, mutta ovatko he eurooppalaisia?
  • Saamelaisen lastenkasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsista omatoimisia Kuva: Áile Aikio
    Die saamische Kindererziehung zielt darauf ab, die Kinder zu selbständigem Handeln zu erziehen.
  • Elämää perinteen ja modernin välissä. Kuva: Áile Aikio
    Elämää perinteen ja modernin välissä.
  • Saamelaisia ja muita alkuperäiskansoja yhdistää erilainen luontosuhde kuin länsimaissa Kuva: Áile Aikio
    Saamelaisia ja muita alkuperäiskansoja yhdistää erilainen luontosuhde kuin länsimaissa
  • Skidoo ja muut moottorikelkkamerkit ovat saamelaislasten arkipäivää Kuva: Áile Aikio
    Skidoo ja muut moottorikelkkamerkit ovat saamelaislasten arkipäivää
 

Saamelaiset, eurooppalainen alkuperäiskansa

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainut tunnustettu alkuperäiskansa. Suomessa saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomen perustuslaissa vuonna 1995 ja saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinojaan.
 
Saamelaisten koti on Sápmi, Saamenmaa. Sápmi on laaja alue, joka ulottuu Keski-Ruotsista ja Keski-Norjasta pohjoiseen Suomeen ja itään aina Kuolan niemimaalle asti. Sápmia halkovat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän valtioiden väliset rajat, jotka on vedetty vastaamaan kansallisvaltioiden voimasuhteita ja etuja. Valtionrajoista huolimatta saamelaiset ovat yksi kansa, kuten vuonna 1986 Åren saamelaiskonferenssin deklaraatiossa todettiin: ”mii Sámit leat okta álbmot eaige riikarájit galgga rihkkut min oktavuođa”, ’ Me saamelaiset olemme yksi kansa, eivätkä valtioiden väliset rajat saa rikkoa kansamme yhtenäisyyttä’.
 
Sápmi, saamelaisten kotiseutu kuuluu maantieteellisesti Eurooppaan ja sen perusteella saamelaiset ovat eurooppalaisia. Pohjoismaissa saamelaiset ovat integroituneita pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ja sen kautta länsimaiseen maailmanpiiriin. Siten saamelaisia voi pitää sekä eurooppalaisina, länsimaisina ja ensimmäisen maailman kansalaisina. Huolimatta pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvasta alisteisessa asemassa olevat saamelaiset ovat muuta väestöä huonommassa sosio-ekonomisessa asemassa. Heikompi asema ja pitkään jatkunut kolonialistinen assimilaatiopolitiikka näkyvät muun muassa alempana tulotasona, huonompina mahdollisuuksina saada palveluita, kielellisenä eriarvoisuutena, syrjintänä ja muuta väestöä huomattavasti korkeampina itsemurhalukuina.
 

Alkuperäiskansojen neljäs maailma

Alkuperäiskansojen maailmaan viitataan toisinaan neljäntenä maailmana. Neljäs maailma on lisä kylmän sodan aikaiseen maailmanjakoon, jonka muodostivat länsimainen ensimmäinen maailma, kommunististen maiden toinen maailma ja kehittyvien maiden kolmas maailma. Alkuperäiskansakontekstiin termin toi George Manuel, Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Toisin kuin muut, neljäs maailma ei ole maantieteellisesti tai valtioiden rajojen mukaan määriteltävä alue, vaan se kattaa ne kansat ja ryhmät, joilla ei ole omaa valtiota. Manuelin neljäs maailma kuuluu valtiottomille, enemmistöä huonommassa sosio-ekonomisessa asemassa oleville marginaalisille kansoille ja kansakunnille kuten alkuperäiskansoille (Manuel 1974).  
 
Vaikka saamelaiset ovat maantieteellisesti eurooppalaisia, henkisesti saamelaisten koti on alkuperäiskansojen neljännessä maailmassa. Siellä, osana kansainvälistä alkuperäiskansapolitiikkaa, saamelaiset ovat aktiivinen ja tunnustettu osa maailmanlaajuista yhteisöä. Neljännessä maailmassa asuvat saamelaisten alkuperäiskansasiskot -ja veljet, kuten saamelaisten kansallisrunoilija Nils-Aslak Valkeapää kuvaa tunnettaan alkuperäiskansojen ensimmäisestä maailmankonferenssista vuonna 1975:
 
Sániid dajatkeahttá
váibmu dovdá oahpisvuođa
ilu suotnjarat
miela čuvgejit
Lea ihtán oabbá
lea gávdnon viellja
Mii iluid
mii iluid
Viimmatg
e
 
(Valkeapää 1976:3)
 
(Sanoja sanomatta / sydän tuntee tuttuuden / ilon säteet / mielen valaisevat / On ilmeistynyt sisko / on löytynyt veli / Mikä ilo / mikä ilo / Lopultakin)
(Käännös oma)
 
Vaikka alkuperäiskansat asuvat hyvinkin erilaisissa ympäristöissä, kuumankosteista sademetsistä korkeisiin vuoristoihin, emmekä kielen takia voi aina ymmärtää toisiamme, koemme yhteenkuuluvuutta. Osin samankaltaisten kokemusten ja toimintamallien takia, osin yhteisen henkisen arvomaailman takia. Kokemukset kolonialismista sitovat meidät saamelaiset muuhun alkuperäiskansamaailmaan. Asuntolakoulut, maiden vieminen, pakkokäännyttäminen, kielen menettäminen ja perinteisten elinkeinojen kurjistuminen kilpailevien elinkeinojen paineessa ovat alkuperäiskansojen yhteistä mustaa historiaa. Yhteiset kokemukset antavat mahdollisuuden yhteistyölle ja yhteisten ratkaisujen löytämiselle. Saamelaisille globaali alkuperäiskansatyö on toisaalta tapa osoittaa solidaarisuutta ja tukea huonommissa oloissa oleville alkuperäiskansoille, toisaalta se on saamen kansaa ja saamelaista alkuperäiskansaidentiteettiä rakentava tekijä.
 
 
 
Kirjallisuus
 
  • Manuel, G. & Posluns, M. (1978). The Fourth World: An Indian Reality.
  • Valkeapää, N. & Nuorgam-Poutasuo, H. (1976). Lávlo vizar biello-cizaš.