Suomen hallitus aikoo kokeilla perustulomallia — joskin hyvin vaatimattomassa mittakaavassa.
Marraskuun loppu Helsingissä, on 4 astetta lämmintä ja vaikeaa sanoa, sataako vai onko vain yleisesti märkää. Ensilumi on sulanut, kaupunki on harmaa niin monin tavoin, että sitä on valmis välittömästi uskomaan, että korkeat itsemurhaluvut pitävät paikkansa.
Kuva: Lennart Laberenz
"Tämä on pienoinen ongelma", Timo Tanninen sanoo hymyillen, millä hän ei tarkoita sosiaali- ja terveysministeriön ulkopuolella vallitsevaa säätä. Kyseessä on taikasana basic income, siis perustulo. Finanssineuvos Tanninen kuuluu perustulokokeilun toteutuksesta vastaavaan suunnittelu– ja kehittämisryhmään. Suomen hallitus toivoo perustulon olevan tehokas keino taistelussa pitkäaikaistyöttömyyttä vastaan. Pitkäaikaistyöttömiä on Suomessa selvästi vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin, mutta heidän määränsä on noin kaksinkertaistunut vuodesta 2008.
Tammikuussa kokeiluun arvotaan 2000 työtöntä, joille maksetaan kahden vuoden ajan 560 euron perustuloa kuukaudessa. Verottomana. Lisäksi tulevat tuet, kuten asumistuki ja vanhempainraha, siis tuet, joita nämä henkilöt muutenkin saisivat. Perusturvan kannalta, selittää Tanninen, ei ole vaikutusta sillä, saavatko kokeiluun osallistuvat näiden kahden vuoden aikana työpaikan, ansaitsevatko he vähän ylimääräistä lyhyissä työsuhteissa, osallistuvatko he koulutukseen tai sillä, ovatko he toimettomina. ”Tarkoituksena on yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmää”, hän sanoo.
Tanninen selostaa kokeilun ideaa mutkikkain sanankääntein: "Hallitus haluaa vapauttaa ihmiset ylisäädellystä työmarkkinajärjestelmästä ja helpottaa mahdollisuutta hyväksyä lyhytaikaisia työsuhteita." Kun kysyn, ovatko työmarkkinat sitten ylisäädeltyjä, hän vastaa huomattavasti napakammin: "Eivät. Niiden säätely vastaa suunnilleen normaalia pohjoiseurooppalaista käytäntöä.”
Useat eurooppalaiset poliitikot, mutta myös talouselämän edustajat, taloustieteilijät ja kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina olleet jonkinlaisen perustulon käyttöönoton kannalla. He tarkoittavat harvoin samaa: Toisaalta puhutaan korkeasta perustulosta, joka perustuisi uudelleenjakologiikkaan ja jolla pyrittäisiin kohti ihanneyhteiskuntaa. Toisaalta on ajatuksia perustulosta, sellaisesta kuin tässä kokeilussa, joka kannustaa työntekoon ja yksinkertaistaa hyvinvointivaltion säätelyjärjestelmää tai korvaa sen kokonaan. Tällöin on yleensä kyse melko alhaisesta tulotasosta.
Tanninen esittelee lakiluonnosta kokoustilassa, jossa on iloisenvihreä matto. Sivulle kymmenen on valtion odotukset kirjattu selkeästi vaiheittain. Mahdolliset tulonnousut on ennakoitu — eli rahamäärä, jonka työttömät ansaitsevat perustulon lisäksi. Lähemmin tarkasteltuna lakiluonnoksessa on kaksi mielenkiintoista kategoriaa: Parhaassa tapauksessa lähes puolet perustuloa saavista saa 10–500 € lisätuloa kuukaudessa. Hallitus arvioi, ettei 42,8 %:n kohdalla perustulon saajista tapahdu minkäänlaista muutosta.
Voidaan siis todeta, että työtehtävissä, joita kokeiluun osallistuvien odotetaan tekevän, on niin pieni palkka, että niiden tekeminen kannattaa vain yhdistettynä tukitoimenpiteisiin. Luvut osoittavat myös, ettei tulevaisuus muiden kuin tällaisten työtehtävien osalta kahden vuoden aikajänteellä näytä hyvältä. Tanninen nyökkää kuullessaan nämä päätelmät, katsoo ystävällisesti. Kun mennään asiassa hieman syvemmälle, hän paljastaa: "Tämä on myös hyvää mainosta hallitukselle."
Kokeilu on suunnattu työttömille, joilla on usein vain vähän tai ei lainkaan kokemusta työmarkkinoilta. On kyse lyhytaikaisista työsuhteista, työ matalapalkkasektorilla höystetään lupauksella, ettei valtion tukia menetetä. Keskusta-oikeisto -koalitio luottaa suuremman matalapalkkasektorin saavan aikaan kilpailua, jolla talous saadaan kasvuun. Sillä ei ole kuitenkaan vastausta kysymykseen, miksei sillä, että Suomessa sääntelyä on kahden viimevuosikymmenen aikana vapautettu, ole ollut myönteistä vaikutusta talouteen, kuten taloustieteilijät tai politiikantutkijat ovat todenneet. Joudun siis sulkemaan muistikirjani ja siirtymään hieman pettyneenä märälle Meritullinkadulle.
Foto: Lennart Laberenz
"Kokeilua ei voi kutsua uusliberaaliksi", sanoo Ville-Veikko Pulkka Kelasta. Pulkan toimisto on Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa Töölössä. Sen ulkoinen synkkä eleganssia perustuu tiilen ja vihertyneen kuparin vuorotteluun. Sisältä rakennus vaikuttaa valoisalta ja elegantilta — mustavalkoista marmoria ja ystävällisiä puupintoja.
Yhteiskuntatieteilijänä Pulkka tarkastelee kokeilun vaikutuksia ja haluaa pitää kiinni siitä, että 560 €:n suuruinen perustulo vastaa sitä keskimääräistä rahamäärää, jonka työtön saa työttömyysjakson tai työllistämiskoulutuksen päätyttyä. "Kokeilussa summa maksetaan ehdoitta, mitään muuta sen maksamiseen ei liity."
Sekä Tannisen että Pulkan puheesta vaistoaa, ettei heistä kumpikaan ole malliin tyytyväisiä. Kokeeseen osallistujien määrä on kuulemma liian vähäinen, ja varsinkin sen poliittinen lähtökohta liian kapea-alainen. Pulkka tekee tämän selväksi luettelemalla vaihtoehtoja: "Olisimme halunneet useita ryhmiä, joille maksettaisiin erisuuruista perustuloa. Tällä kokeilulla tutkitaan ainoastaan valmiutta tehdä vähäpalkkaista työtä. ”Kaksi muuta ryhmä, joille olisi maksettu suurempaa perustuloa, olisi voinut tuoda esiin muunlaisia näkökohtia ja vastata toisiin kysymyksiin — esimerkiksi olisivatko useammat ihmiset näin valmiita tekemään vapaaehtoistyötä ja perustamaan yrityksiä vai tuleeko heistä laiskoja. Hallitus tosin leikkasi kokeeseen varattuja varoja; ei ollut varmuutta siitä, olisivatko erisuuruiset perustulot olleet lainmukaisia. "Toivomme, että tämä on vasta alkua kokonaiselle sarjalle kokeiluja", sanoo Pulkka,
Itse asiassa myös Ville-Veikko Pulkka löytää kokeilusta yhden kiinnostavan aspektin, jota hän haluaisi seurata: "Olen kiinnostunut psykologisesta puolesta. Mitä tapahtuu, kun saan perustuloa tarvitsematta pelätä jääväni osattomaksi etuisuuksista, jos otan vastaan työtä. Jos minun ei tarvitsekaan kantaa huolta siitä, että menetän rahaa tai joudun huonompaan asemaan, jos teen työtä?" Sen arvioimiseen tarvittaisiin kuitenkin vertailuryhmiä ja erisuuruisia perustuloja. Pulkan katse kiertää huonetta, jossa on Aallon kapeapuitteiset, suuret ikkunat ja katsoo ulos sen näköisenä kuin siellä olisi juuri vilahtanut ohitse jokin parempi tilaisuus.
On periaatteellisia kysymyksiä, jotka tekevät kokeilusta hieman kyseenalaisen — esimerkiksi sen ajallinen rajallisuus, joka tuskin saa työnantajia investoimaan koulutukseen. Toisiko matalapalkka-ala pysyvää nousua on vähintäänkin epäselvää — monia töitä juuri näillä aloilla automatisoidaan parhaillaan ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Veroton perusturva ei tuo juurikaan muutosta niille, jotka ovat jäänet vaille työtä työtehtävien automatisoinnin vuoksi. Selvää joka tapauksessa on, että poistamalla teollisuusyhteiskunnalle ominaista säätelyä hallitus vain ruokkii matalapalkkaisilla palvelualoilla vallitsevia käytäntöjä: tiukkaa työtahtia, korkeita vaatimuksia ja alhaista palkkatasoa.
Yksi keskeisistä ongelmista on kokeilun vaatimaton mittakaava: Vaikka kokeilu ylittäisi kaikki odotukset, sitä tuskin voitaisi ottaa käyttöön kattavasti. Se maksaisi valtiolle Kelan arvion mukaan noin 11 miljardia euroa vuodessa. Siten se uhkaa jäädä vain painostusvälineeksi päätettäessä sosiaalimenoihin käytettävästä budjetista.
Kuva: Lennart Laberenz
Näinä kosteankylminä päivinä minulla on edessäni vielä vierailu yhdessä toimistossa, vielä yhdessä neuvottelutilassa, sillä tarinassa on vielä avoimelta vaikuttava kysymys: Mistä hallitus on saanut ajatuksen tehdä tällaisia kokeiluja? Vastauksia tällaisiin kysymyksiin voi etsiä pitkänomaisesta loftitalosta Etelä-Töölöstä. Täällä pitää toimistoaan Demos Helsinki, Suomen ensimmäinen ajatushautomo, ja Roope Mokka, toinen sen perustajista. Mokka hymyilee: "Olimme oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa."
Kolme vuotta sitten pääministerin kanslia otti miehiin yhteyttä ja niin Mokka ja hänen kollegansa kirjoittivat projektiluonnoksen aiheesta "evidence-based politics", joka perustuu kahdelle ajatukselle: Ajatukselle tehdä politiikkaa eikä pelkästään toteuttaa sitä. Sekä vakaumukselle viedä prosessi läpi avoimesti ja osallistavasti. Mokka on edelleenkin innostunut asiasta: "Tämä periaate voisi tuoda muutoksen tapaan tehdä politiikkaa. Nyt voimme keskustella kokeilujen tulosten tulkintatavoista ja siitä kuinka ne tulisi sisällyttää lainsäädäntöön." Hänen mielestään näin voitaisiin muuttaa poliittisten kiistojen ydintä — hylättäisiin eri poliittisissa leireissä käytävät keskustelut ja uskomukset ja mentäisiin kohti hypoteesien testaamista kokeilujen avulla. Näin miehet toivovat voivansa nostaa poliittiset prosessit havaintojen tasolle: "Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisimme ottaa käyttöön juuri tämän perusturvamallin. Se tarkoittaa, että meidän täytyisi seuraavaksi keskustella siitä, mitkä kokeilun tuloksista ovat kiinnostavia lainsäädäntöä ajatellen ja sellaisia, joiden parissa meidän täytyisi jatkaa kokeiluja."
Ja sitten tapahtuu todellakin näin: Kun olen hyvästellyt innostuneen Mokan, näen Töölönkadulla ensi kertaa, kuinka paksu pilvipeite alkaa repeillä. Jossain kaukana sen takana aurinko laskee. Tulee kylmä.
