Kun ajattelee länsimaista elokuvateollisuutta, tulee usein ensimmäisenä mieleen Hollywood — kuuluja ohjaajia, ikinuoria naisäyttelijöitä, valtavia yrityksiä, ainutlaatuisia tuotantotiloja ja ylellisiä klubeja. Tarkemmin ajatellen on kuitenkin silmiinpistävää, kuinka vähän vaihtelua tuossa kaikessa näyttää olevan. Aina samat naamat aina samankaltaisissa tarinoissa — missä on uusi, odottamaton, yllättävä? Mihin on kadonnut kaipuu, intohimo, uteliaisuus, halu ottaa riskejä, luova rohkeus? Ja miksei elokuvissa näytetä ihmisten todellisuutta kaikessa sen kirjavuudessa, monimuotoisuudessa ja ristiriitaisuudessa?
Uudenlaisia ääniä ja monimuotoisuutta elokuva-alalle
Myös
Erol Mintas ja
Elham Rahmati esittävät nämä kysymykset — ja perustivat Helsinkiin kokemuksiensa innoittamana ”liikkuvien ihmisten ja kuvien akatemian”, Academy of Moving People and Images (AMPI). Akatemian tarkoituksena on tarjota niille Suomessa asuville taiteilijoille, jotka viettävät eri syistä liikkuvaa elämää, mahdollisuus saada jalansijaa heille ennestään tuntemattomalla alueella, suomalaisessa elokuvamaailmassa, verkostoitua ja lopulta toteuttaa omia projektejaan. Osallistujat tuovat mukanaan omat verkostonsa, ideansa, taustansa, ajatuksensa ja tarinansa.
"Elokuva-ala ei ole kovin monimuotoinen. Se on ongelma. Tällä on vaikutusta ennen kaikkea elokuvakouluihin — ne ovat usein kalliita ja eksklusiivisia, vain harvat yleensä pääsevät niihin. Siksi useimmat eivät edes uskalla pyrkiä. Ja sitten on sellaisiakin esteitä kuin kieli, kertoo Erol Mintas. Hän on hankkeen alullepanija, opiskellut elokuvaohjaajaksi ja saanut palkinnon vuonna 2014 tekemästään elokuvasta „Song of my Mother“. Hän on jo pitkään pohdiskellut monimuotoisuuden puutetta elokuva-alalla.
"Kaikki alkoi Istanbulissa keskustellessani kollegoiden kanssa siitä, miten tuoda uusia tuulia elokuva-alalle. Ajatuksena oli perustaa elokuvakorkeakoulu, joka aktivoisi muita instituutioita ja loisi yhteisen tukikohdan, jotta liikkuvat elokuvantekijät pääsevät jakamaan näkemyksiään. Kun muutin Suomeen, tapasin paljon liikkuvia elokuvantekijöitä, joilla oli vaikeuksia päästä sisään elokuvamaailmaan."
Hän sai paljon tukea hankkeelleen myös suomalaisesta kulttuurielämästä ja perusti tammikuussa 2019 yhdessä Elham Rahmatin kanssa ”Academy of Moving People and Images“ -elokuvakoulun. Eikä pelkästään elokuvateollisuus tarvitse perusteellista uudistamista: "On sääli, että vähemmistöt ja ulkomailta tulleet ihmiset näkyvät taide-elämässä vain, kun näyttelyn tai projektin aiheena on monimuotoisuus. Ikään kuin meidät kutsuttaisiin paikalle vain silloin, kun tämä aihe pitäisi saada käsiteltyä, eikä omien kykymme vuoksi”, kertoo taiteilija ja kuraattori Elham Rahmati, toinen Akatemian perustajista. "Monimuotoisuus tarkoittaa ennen kaikkea tilan antamista toisille kansoille, kulttuureille ja sukupuolille, jotta nämä voisivat ilmaista itseään."
He molemmat haluavat antaa ponnahduslaudan ennen kaikkea nuorille elokuvantekijöille, mistä on hyötyä myös itse akatemialle: kun osallistujat ottavat mukaan omat sidosryhmänsä, ajatus voi alkaa levitä. Näin kaikki asianosaiset hyötyvät.
Päättäväisiä osallistujia ja hedelmällistä yhteistyötä
Elokuvateollisuus tarvitsee monimuotoisuutta kipeästi. Sen saavuttamiseksi uusien kykyjen kynnystä päästä akatemiaan ei ole haluttu asettaa liian korkealle. Ei ole väliä, ovatko hakijat muuttaneet Suomeen itse vai ovatko he toisen polven maahanmuuttajia, ovatko he täällä pysyvästi vai ilman suunnitelmaa. Elham sanoo: "Haku on avoin kaikille, joilla on liikkuva tausta, mukaan lukien suomalaiset vähemmistöt, kuten saamelaiset ja romanit. Valitettavasti emme saaneet heiltä yhtään hakemusta tänä vuonna, mutta toivottavasti ensi kerralla, Akatemian vuonna 2020 alkavalle opiskelukaudelle.”
Tänä vuonna valittiin yli 100 hakijan joukosta jatkoon 36 hakijaa, jotka kaikki haastateltiin, jotta saataisiin valittua 12 lopullista osallistujaa. Kyse ei ollut niinkään hakijan aiemmasta ammatillisesta koulutuksesta tai elokuva-alan tietämyksestä, vaan ennen kaikkea hänen määrätietoisuudestaan ja kiinnostuksestaan alaan. "Tärkeintä olisi, etteivät osallistujat akatemian päätyttyä lopettaisi elokuvantekoa, vaan onnistuvat pääsemään elokuva-alalle. Se olisi ihanteellista”, Elham sanoo. "Heille elokuvan pitäisi olla tulevaisuudessa ensisijalla."
Tästä syystä heidän joukossaan on laaja koulutusten ja työkokemusten kirjo —monenlaisia ihmisiä taiteilijoista elokuvantekijöihin ja valokuvaajiin. 12 osallistujan nimet sekä heidän lyhyt esittelynsä ja perustelunsa siitä, miksi he haluavat opiskella akatemiassa, on julkaistu akatemian verkkosivulla. On huomionarvoista, että tämän vuoden osallistujat tulevat paitsi Helsingistä myös Turusta, Hämeenlinnasta ja Oulusta.
Monialaista oppimista tavanomaisten rakenteiden ulkopuolella
Kesäkuussa 2018 järjestettiin Akatemian ensimmäinen kokeilutyöpaja Goethe-Institutin tiloissa. Kolme nuorta Helsingissä toimivaa taiteilijaa sai tilaisuuden tutustua akatemian teoriaan ja käytäntöön yhdessä opettajien kanssa. Ohjausta ja dramaturgiaa, näyttelemistä, elokuvausta ja juonenkehittelyä käsittelevän viikon kestäneen työpajan tuloksena syntyi kolme lyhytelokuvaa. Näin tulee olemaan myös varsinaisen akatemian päättyessä.
"Kaikki tämä on mahdollista vain, koska meillä on hyvä yhteistyökumppaneiden verkosto. Ilman niitä akatemiaa ei olisi olemassa, Erol vakuuttaa.
Verkostoon eivät kuulu ainoastaan työpajojen luennoitsijat, vaan myös hanketta tukevat laitokset, jotka antavat tilojaan, osaamistaan ja verkostojaan akatemian käyttöön. ”AMPI”:n osallistujat kokoontuvat eri paikoissa ja heillä on siten mahdollisuus tutustua suomalaiseen kulttuurielämään ja saada rohkeutta käydä vuoropuhelua eri instituutioiden kanssa.
Sen sijaan, että osallistujien eteen kutsuttaisi luennoitsijoita, jotka pitävät teoreettisen luennon tietystä aiheesta, ajatuksena on, että jokainen oppii toiseltaan, ja että omana projektina syntyy lyhytelokuva. Siksi luennoitsijat edustavat eri aloja ja usein myös työskentelevät monialaisesti. Hierarkioiden syntymistä halutaan välttää ja luoda sen sijaan turvallinen paikka, jossa kaikki tuntevat olonsa mukavaksi ja oppiminen on mahdollista.
Konsepti on edelleen hyvin kokeellinen, mutta akatemian perustajat suhtautuvat siihen luottavaisesti: "Arvioimme jatkuvasti, mitä tapahtuu. Minkään asian käsittelemistä ei lykätä. Jos emme osaa ratkaista jotakin ongelmaa, kysymme muiden mielipidettä”, Erol kertoo. ”Emme halua ja emme voi päättää itse kaikesta — jokaisella, joka haluaa olla mukana hankkeessa, on siihen mahdollisuus."
Verkostot ja kumppanit antavat myös akatemialle mahdollisuuden kasvaa, sillä sekä osallistujien että kurssien määrä riippuvat ulkoisesta rahoituksesta — ja akatemian saavuttamista tuloksista. "AMPI saa uskottavuutensa hyvien tulosten kautta, tässä tapauksessa opintojen päätteeksi valmistuvien lyhytelokuvien kautta. Eikä ole suinkaan mahdotonta, että opiskelija tekee juuri täällä hyvän esikoiselokuvan", toteaa Erol luottavaisesti.
Tuleva yhteistyö
Ensimmäinen akatemia järjestetään huhtikuusta joulukuuhun 2019 Goethe-Institutin ja muiden instituutioiden tiloissa. Opetuksen päätteeksi esitellään 12 lyhytelokuvaa — entä mitä tämän jälkeen? "Toistaiseksi olemme saaneet Koneen säätiöltä varoja kahdeksi vuodeksi. Projektin ei kuitenkaan ole missään tapauksessa tarkoitus olla lyhyen aikavälin hanke — koska sillä on suuri merkitys sekä meille että elokuva-alalle. On hyvä, jos AMPI-akatemiaa ei joskus enää tarvita — mutta juuri nyt sitä tarvitaan. Ja haluamme, että mukana on mahdollisimman monia ihmisiä. Haluamme kuitenkin aloittaa tärkeimmistä asioista, kuten käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja äänestä. Työskentelemme parhaillaan eri tahojen kanssa yhteistyötä sellaisten aiheiden parissa kuten maskeeraus ja tuotannonsuunnittelu. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tämä on vasta alkua."
Työskentelemme siis pitkäjänteisesti ja mahdollisesti vielä myös kansainvälisesti. "Olemme jo saaneet tarjouksia akatemian perustamisesta muihinkin maihin, esimerkiksi Tukholmaan tai Istanbuliin. Mutta kaikki riippuu paikallisista verkostoista ja luennoitsijoista. Täällä Helsingissä meillä on erittäin hyviä suhteita, ja ilman niitä AMPI:tä ei voisi olla olemassa. Muiden kaupunkien osalta on sanottava: olisi fantastista, jos yhteistyö olisi mahdollista", sanoo Erol.
Projektin taustalla ei ole siis ainoastaan kahden nuoren motivoituneen ihmisen, heidän kumppaneidensa ja verkostojensa yhdistyneet voimat, vaan myös täysin uusi filosofia — ja toivottavasti saamme sen avulla tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisiä kiinnostumaan akatemiasta. Sillä tärkeä ja monien nuorten elokuvantekijöiden toivoma muutos ei synny itsestään, vaan kuten Elham sanoo: "Jos et tee mitään, ei mikään muutu. Siispä pelkän istuskelun ja puhumisen sijaan: toimi!
