Millaisia vaaroja konekääntämisessä piilee? Entä mikä on (kone)kääntämisen tulevaisuus? Professori, tutkija ja kaksi kääntäjää keskustelivat aiheesta „Tekoäly, konekääntäminen ja kulttuurinen moninaisuus" Tieteiden yönä Goethe-Institut Finnlandin tiloissa.
Usein tekoälystä puhuttaessa keskitytään uhkakuviin. Tieteiden yössä tunnelma oli toinen. Konekääntäminen kiinnostaa, sillä se nopeuttaa käännöstyötä merkittävästi ja mahdollistaa näin tekstien saamisen tarjolle useammalla kielellä reaaliaikaisemmin.
Konekääntäminen ei ole uusi asia, vaikka nykyisessä tekoäly-hypessä se siltä voi näyttääkin. Vuonna 1954 Georgetownin yliopistossa onnistuttiin koneellisesti kääntämään yli kuusikymmentä lausetta venäjästä englantiin. Siitä lähtien on uskottu, että koneet tulevat pian syrjäyttämään ihmiset käännöstyössä. Todellisuudessa konekääntämisen kehittyminen on ollut hidasta. Vasta nyt 2020-luvulle tultaessa koneellisten käännösten laatu alkaa olla aidosti hyödyttävällä tasolla.
Kuva (yksityiskohta): © Maarit Laitinen
KUINKA ÄLYKÄS KÄÄNNÖSKONE ON?
Goethe-Institut Finnlandilla on ollut hanke, jossa yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa on kehitetty koneellista saksa-suomi-kääntäjää lähinnä instituutin omaan käyttöön. Projektia veti professori Jörg Tiedemann. Valtioneuvoston kansliassa otettiin alkusyksystä 2019 käyttöön uusi, samantyyppinen käännöskone. Sen laatu on yllättänyt kokeneet kääntäjät Päivi Creberin ja Alexandra Kellnerin positiivisesti.
”Ohjelma on jopa pelottavan hyvä”, Alexandra Kellner naurahtaa Tieteiden yössä. ”Sen tuottama teksti on niin sujuvaa, että pitää olla todella tarkkana, että huomaa mahdolliset asiavirheet.” Käännöskone ei esimerkiksi aina erota subjektia objektista, ja jos tällainen virhe menisi kääntäjän silmän ohi, voisi lopputulos olla kiusallinen, jopa vaarallinen. Tavallisimmat sisällölliset virheet syntyvät sananlaskujen ja sanaleikkien kohdalla. Myös erilaiset erityissanastot, kuten vaikkapa lintulajit, tuottavat tekoälylle hankaluuksia.
„KONEET EIVÄT AJATTELE“
”Puhumme tekoälystä kuin ihmisestä. Käytämme sen yhteydessä sanoja kuten ”ajatella” ja ”keksiä”. Mutta koneet eivät ajattele. Kysymykseen, onko käännöskone älykäs, voisi heittää vastakysymyksen: jos se ei tunnista subjektia objektista, voiko se olla älykäs”, miettii konekääntämistä paljon tutkinut tutkijatohtori Maarit Koponen.
UHKAAKO KÄÄNNÖSKONE KÄÄNTÄJIEN TYÖTÄ?
Kääntäjät näkevät käännöskoneen hyvänä työkaluna, mutta eivät koe sitä työlleen uhaksi. ”Maailma muuttuu ja työtehtävät siinä sivussa”, kääntäjä Päivi Creber kuittaa kauhukuvat ykskantaan. Kone tekee raakakäännöksen, mutta kääntäjillä on merkittävä rooli huoltaa kieltä ja erityisesti tarkastaa tekstin paikkansapitävyys.
Kone helpottaa pohjatyötä ja antaa tilaa kääntäjän luovuudelle. ”Kääntäjä tekee aina päätökset, ei kone”, summaa Creber. Ihmiskääntäjä esimerkiksi miettii, kuka tekstiä tulee lukemaan ja millaista lisätietoa vastaanottaja mahdollisesti tarvitsee. Koneet eivät ymmärrä erilaisia kohderyhmiä.
SENSITIIVISYYS JA LUOTETTAVUUS
Professori Jörg Tiedemann muistuttaa, että jokainen käännös on korruptoitunut versio alkuperäistekstistä. Käännöksissä on kysymys näin ollen aina myös luottamuksesta kääntäjään. Tutkijatohtori Maarit Koponen pitää tärkeänä, että käännöskoneiden luotettavuudesta ja arvopohjasta puhutaan selkokielisesti ja mahdollisimman monenlaisissa yhteyksissä. Ei ole olemassa täysin neutraalia tietokantaa eikä näin ollen käännöskonettakaan.
Goethe-Institut Finnlandin ja Helsingin yliopiston käännöskonehankkeen yksi ydinkysymyksistä on ollut, voiko koneita kouluttaa ottamaan huomioon kulttuurierot? Kuinka asenteellista ja polarisoivaa tekstiä käännöskone tuottaa? Voiko se olla poliittisesti korrektia? Vastauksia ei vielä Tieteiden yössä saatu, mutta kysymys tekoälyn ennakkoasenteellisuudesta (bias) on polttava.
(KONE)KÄÄNTÄMISEN TULEVAISUUS
Selvää on, että käännettävien asioiden määrä kasvaa globaalissa maailmassa. Kääntäminen ja käännökset ovat myös osa viestintää ja sosiaalinen media vaatii sisältöjä vauhdilla.
Professori Jörg Tiedemann ennustaa, että tulevaisuudessa tehdään enemmän käännöskoneita, jotka ovat erikoistuneet eri tarkoituksiin. Goethe-Institut Finnlandin käännöskonehanke opetti, että tiettyyn käyttöön rakennettu kone, joka hyödyntää rajattua lähdemateriaalia, päihittää yleiset käännöskoneet melko helposti. Tietokannan kerääminen vain on työlästä ja sen putsaaminen vie aikaa.
Kääntäjä Päivi Creber uskoo, että ihmisen merkitys tiettyjen tekstityyppien kääntämisessä pienenee, jopa lakkaa, alle 10 vuodessa. Creber eikä hänen kollegansa Alexandra Kellner kuitenkaan usko, että konekääntäminen tulee koskaan olemaan ratkaisu kaikenlaisen tekstin kääntämiseen. ”Joihinkin tarpeisiin toimii kone, toisiin ainoastaan ihminen.”
