Pikavalikko:

Suoraan sisältöön (Alt 1)Alavalikkoon (Alt 3)Päävalikkoon (Alt 2)

Aino-Maria Kangas
Lastenkirjat ja lapsilukijoiden monimuotoinen todellisuus

Vier Menschenfigure mit Büchern in den Händen. Blumen im Vordergrund.
© Mira Piitulainen

Kuka näkyy ja kenelle annetaan mediassa ja taiteessa ääni? Nämä kysymykset puhututtavat yhteiskunnallisessa kulttuurikeskustelussa ja nousevat esiin myös tarkasteltaessa ajankohtaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Niin vähemmistöt kuin enemmistökin tarvitsevat lastenkirjallisuutta, joka heijastaa yhteiskunnan monimuotoisuutta.  Millaisia teoksia tarvitaan, jotta kaikki lapset pääsevät osallisiksi tarinoihin? Miten tällainen kirja valmistuu julkaistavaksi?

Kirjoittanut Aino-Maria Kangas

Goethe-Institut Finnlandin ja Lastenkirjainstituutin huhtikuun lopussa järjestämä webinaari Kohti monimuotoista lastenkirjallisuutta: kohtaamispaikka toimijoille kutsui tarkastelemaan näitä kysymyksiä. Yli sata osallistujaa eri puolilta Suomea ja Eurooppaa kerääntyivät kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta.
 
Webinaarin puheenvuoroissa pohdittiin muun muassa sitä, miten monimuotoisen lastenkirjallisuuden tarjonta saadaan vastaamaan kasvavaan kysyntään. Keskusteluissa nousi esiin kysymys kannattaako ylipäänsä enää puhua monimuotoisuudesta, vai pitäisikö alkaa ymmärtämään ja puhumaan siitä todellisuutena. Monimuotoiset perheet ry:n johtava asiantuntija Anna Moring kertoi käyttävänsä termiparia monimuotoinen todellisuus kuvaamaan erilaisia todellisuuksia, joissa perheet elävät.

Perhemallit lasten- ja nuortenkirjoissa

Perhemallin lisäksi monimuotoisuuteen sisältyvät myös erilaiset kulttuuritaustat, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehojen moninaiset ilmentymät sekä erilaiset toimintarajoitteet. Perhemallin moninaisuutta lastenkirjoissa on tässä yhteydessä kiinnostava tarkastella, sillä Lastenkirjainstituutin Suomessa julkaistuja lasten- ja nuortenkirjoja kartoittavassa Kirjakori-tilastossa on kerätty tietoa kirjoissa esiintyvistä perhemalleista. Tilaston mukaan ainakin lasten kuvakirjoissa olisi sijaa monimuotoisemmalle perhekuvaukselle.
 
Moring muistutti, että perheiden monimuotoisuus on yleistä: vaihtoehtoisia perhemalleja on useita uusperheistä kahden kulttuurin perheisiin, ja joka kolmas perhe on monimuotoinen ainakin jossain vaiheessa lapsen elämää. Kuitenkin viime vuonna Suomessa ilmestyneistä kuvakirjoista vain 12 % kuvasi muuta kuin ydinperhemallia, kuten käy ilmi Kirjakori 2020-tilastosta. Tämä tarkoittaa sitä, että moni pieni lapsi jää vaille omaa todellisuuttaan tai tulevaisuuttaan kuvaavaa tarinaa.
 
Lasten- ja nuortenromaaneissa monimuotoiset perhetodellisuudet ovat jo yleisiä. Ydinperhe on kuvatuin perhemalli, ja lastenkirjoissa vaihtoehtoisten perhemallien osuus on lähellä todellisuutta, 29 %. Nuortenkirjoissa ydinperheen lisäksi kuvataan paljon yksinhuoltajaäitiperheitä, ja monimuotoisten perhemallien yhteenlaskettu osuus nousee tästä syystä 60 %. Nämä luvut kuitenkin piilottavat sen seikan, että yksittäisen perhemallin edustajaa saattaa olla vain muutama kappale kirjoissa.
 
Jos katsotaan kaikkia Suomessa viime vuonna julkaistuja lasten- ja nuortenkirjoja (joissa ylipäänsä kuvataan jotakin perhetilannetta), erityisesti silmiin pistää vähäiselle kuvaukselle jäänyt, kuitenkin todellisuudessa yleisesti ilmenevä kahden kodin malli: se näkyi vain kolmessa teoksessa. Vertailun vuoksi esimerkiksi ydinperheitä kuvaavia kirjoja oli 145, yksinhuoltajaäitejä kuvaavia 30 ja yksinhuoltajaisiä niitäkin vähäiset 7. Toki kahden kodin malli voi asettaa tarinalle omat haasteensa, mutta toisaalta sen voi nähdä myös mahdollisuutena. Yleisesti kuvattuun ydinperheympäristöön voi olla hankalampaa keksiä tarinaa, jota ei olisi jo kerrottu.
 
Lapsen tai nuoren kannalta olisikin reiluinta, että kutakin perhemallia (tai muuta monimuotoisuuden ilmentymää) olisi tarjolla kutakuinkin yhtä monta tarinaa. Tämän ei tarvitse olla kaupallisesti kannattamatonta. Webinaarin puhujien mukaan hyvä tarina on monimuotoisessakin lastenkirjallisuudessa tärkeintä, ja kun siihen panostaa, kirja kiinnostaa kaikkia lukijoita.

Eritaustaisia tekijöitä kaivataan

Julkaisumäärät eivät muutenkaan vielä piirrä koko kuvaa. Webinaarissa keskusteltiinkin myös siitä, millä tavoin moninaisuus ilmenee kirjoissa. Tutkijatohtori Jaana Pesonen muistutti, että pelkkä erilaisen fyysisen ulkomuodon näkyminen lastenkirjassa ei vielä riitä, vaan monimuotoisuutta olisi mietittävä monella eri tasolla. Pesonen mainitsi myös, että edelleen valtaosassa Suomessa julkaistavasta lastenkirjallisuudesta niin tarinoiden henkilöt kuin tekijätkin ovat valkoisia suomalaisia. Tällöin päädytään helposti asetelmaan, jossa monimuotoisuutta esitetään erilaisuuden kautta, eikä normaalina. Näin hyvääkin tarkoittava kirjallisuus tulee piirtäneeksi vääristävän kuvan todellisuudesta.
 
Saksassa ollaan Suomea edellä monimuotoisen lastenkirjallisuuden arvon tunnistamisessa. Saksan suurimman lastenkirjakustantamon Carlsenin toimituspäällikkö Frank Kühne kertoi puheenvuorossaan, että monimuotoisuudesta on tullut heille enemmän sääntö kuin poikkeus, sillä se vastaa kohdeyleisön todellisuutta - kirjan julkaisua on helppo perustella jo bisnesmielessä. Monimuotoiseten kirjojen tärkeys on heillä tunnistettu jo pitkään, ja aiempina vuosina niitä julkaistiinkin muun tuotannon rinnalla yhteiskunnallisena tekona. Nykyään monimuotoisten kirjojen julkaisua motivoivat sekä yhteiskunnalliset että kaupalliset syyt. Saksassakin lastenkirjamarkkinoilla on kuitenkin vielä parantamisen varaa, ja siellä etsitäänkin kasvavassa määrin eritaustaisia tekijöitä kertomaan monimuotoisa tarinoita.
 
Myös Suomessa ollaan havahtumassa monimuotoisempaan todellisuuteen. Eritaustaisille tekijöille on kysyntää, ja webinaarissa lastenkirjailija Johanna Lestelä sekä kuvittaja Carlos da Cruz kertoivat kokemuksistaan suomalaisessa lastenkirjayhteisössä toimimisesta ja antoivat vinkkejä muun muassa julkaisijoiden lähestymiseen. Tuikku-kirjoistaan tunnettu Lestelä painotti selkeän kirjaidean tärkeyttä sekä aktiivista ja sinnikästä otetta kustantajan etsimisessä. Käsikirjoituksen koeluetuttaminen muilla ja etenkin kohdeyleisöllä auttaa peilaamaan lapsilukijoiden todellisuutta. Da Cruz puhui siitä, miten tärkeää oman historian tunteminen on, ja hän rohkaiseekin tekijöitä hyödyntämään omaa kulttuurista taustaansa taiteilijaidentiteettiä rakentaessa. Hän on esimerkiksi Apassit-sarjaa tehdessään hyödyntänyt niin portugalilaisia juuriaan, ranskalaisuuttaan sekä kaikkea mitä hän on oppinut suomalaisesta kulttuurista - näin kirjoista tulee omaperäisiä. Hän painottaa myös, että tärkeää on löytää omalle tyylille sopiva kustantaja.

Tarina edellä monimuotoiseen maailmaan

Suomessa julkaistaan myös paljon monimuotoista kirjallisuutta, jossa tämä ominaisuus jää monilta huomaamatta. Kuvittaja Emmi Jormalainen nosti esiin seikan, että joskus monimuotoista elementtiä ei haluta alleviivata esimerkiksi takakansitekstissä, sillä se veisi huomion pois teoksen ytimestä. Kirjailijat J.S. Meresmaa sekä Magdalena Hai mainitsivat keskusteluissa, että esimerkiksi fantasiagenressä on tarjolla runsaasti moninaisuuden kuvausta, mutta se uppoaa genren elementtien sekaan ellei sitä erikseen alleviivaa. Toki genren erilaisista maailmoista ei voi vetää yhtä suoria verrannollisuusviivoja todellisuuteen kuin realistisesta kirjallisuudesta, mutta toisaalta näissä maailmoissa saattaa nimenomaan monimuotoisuus olla yhtälailla todellisuutta kuin reaalimaailmassakin.
 
Millainen sitten olisi hyvä monimuotoista todellisuutta ilmentävä lasten- tai nuortenkirja? Moring vinkkasi, että ei kannata ottaa tehtäväkseen kuvata kerralla kaikkia näkökulmia tiettyyn asiaan, vaan voi mennä tarina edellä. Johanna Lestelä rohkaisee miettimään tarkkaan mitä haluaa kirjallaan kertoa ja kenelle, stereotypioita vältellen. Pesosen mukaan tässä voi hyödyntää turvallisen tilan käsitettä - turvallinen kirja ei sisällä vihamielisyyttä ja toivottaa kaikki lukijat tervetulleiksi tarinan maailmaan.
 
Millaisen todellisuuden sinä kirjoittaisit?

DRIN-kirjavinkkejä
 

Top