Ympäristökolonialismi
Alkuperäiskansojen modernit haasteet

Jos etsii hakusanoilla “vihreä kolonialismi” tai “ympäristökolonialismi”, löytää kattavasti ajankohtaisia esimerkkejä siitä, kuinka alkuperäiskansat ja muut haavoittuvaiset ryhmät käyvät taisteluita omien alueidensa eteen. Alueriidat eivät ole mikään uusi asia alkuperäiskansoille. Itse asiassa ne saattavat olla ainut asia, joka yhdistää kaikkia alkuperäiskansoja. Ilmastokriisin aikana uudenlaiset alueriidat ovat kuitenkin nousseet uhkaamaan näiden kansojen elinkeinoja, kulttuureja ja olemassaoloa. 

Kirjoittanut Petra Laiti

Alueriidat ja maakiistat ovat alun perin lähtöisin siirtomaavaltojen laajentumispyrkimyksistä, joiden myötä hallinto- ja päätäntävalta maasta ja maaoikeuksista siirrettiin alkuperäiskansoilta siirtomaille. Alkuperäiskansojen historiallista oikeutta maankäyttöön ei tunnistettu tai se riistettiin samalla, kun alkuperäiskansoja ympäri maailman pakkosiirrettiin, assimiloitiin ja alistettiin. Siirtomaavallat ottivat väkivalloin haltuun maa-alueita, joilla alkuperäiskansat olivat asuneet tuhansien vuosien ajan. Vielä tänä päivänä alkuperäiskansat puhuvat siirtomaihin liitetyistä alueista täysin oikeutetusti “varastettuina alueina”.  

Nykypäivän alueriidat ja alkuperäiskansat 

Ihmisille, jotka eivät tiedä alkuperäiskansoista, väkivaltaisiset alueriidat alkuperäiskansojen ja siirtomaaherrojen välillä saattavat kuulostaa yllättäviltä. Yksi traaginen esimerkki tällaisesta on Dakota Access Pipeline -öljyputki Yhdysvaltojen Pohjois-Dakotassa. Vuonna 2016 öljyputki ohjattiin kulkemaan Standing Rockin Sioux-reservaatin läheltä, ja heimo esitti vastalauseen peläten, että öljyputki saastuttaisi reservaatin vesivarannot. Vastalause yltyi maailmanlaajuiseksi protestiliikkeeksi, jonka keskittymä oli Pohjois-Dakotassa. Lopulta jännitteet virkavallan ja protestiliikkeen välillä kasvoivat niin, että poliisi ja armeija äityivät käyttämään väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. Sosiaalisen median ansiosta heimojen kokema terrori ja välivalta välittyi miljoonille ihmisille, ja heimot saivat alkuperäiskansojen tuen ja myötätunnon ympäri maailman. 

Standing Rockin tapahtumat olivat moderni esimerkki siitä, kuinka väestö näkee alkuperäiskansat maan ja veden suojelijoina teollisuuden saasteilta. Ilmastokriisi on kuitenkin muuttanut tapaa, jolla maailma nähdään, ja samalla on muuttunut käsitys siitä, mikä on taistelemisen arvoista. Tiedämme, mitkä teollisuudenalat on korvattava tulevien vuosien aikana, jotta maapallo pysyisi asuinkelpoisena. Saastuttavat energianlähteet ja infrastruktuurit, kuten Dakota Access Pipeline, ovat jäänteitä menneisyydestä. On perusteltavaa olettaa, että puhtaat, uusiutuvat energianlähteet auttavat sekä vähentämään päästöjä että parantamaan eettistä ilmapiiriä. Viime vuosien huolestuttava kehityssuunta on kuitenkin osoittanut, että alkuperäiskansat ovat entistä haavoittuvammassa asemassa kaikissa maan käyttötapauksissa lähtökohdista huolimatta. 

Saamelaiset tuulivoimaa vastaan 

Tuulivoima vaikuttaisi täydelliseltä ratkaisulta energian tuottamiseen arktisella alueella. Tuulivoimalat toimivat napaseudulla, jossa aurinkovoimasta ei ole apua. Niitä ei tarvitse ympäröidä aidalla, ja eläimet voivat liikkua vapaasti niiden ympärillä. Lisäksi ne tuottavat uusiutuvaa ja puhdasta energiaa, jota alkuperäiskansat kaipaavat kipeästi alueidensa monimuotoisuuden suojelemiseksi. Saamelaiset ovat kuitenkin saaneet kokea teollisuuden nurjan puolen. 

Saamelaisten alueet ovat karua maaseutua, jonka luonto on erittäin herkkää. Poronhoito, saamelaisten pääelinkeino, vaatii valtavia maa-alueita, sillä poroja paimennetaan kausittain arktisten alueiden halki. Villi luonto on laakea, ja vain siellä täällä maastoa halkoo muutama pikkutie. Jos saamelaisten alueille rakennettaisiin tuulivoimaloita, niiden ympärille olisi rakennettava infrastruktuuri. Tiet, sähköjohdot, rakennustyöläisten väliaikaiset asumukset ynnä muut vahingoittaisivat herkkää maata jo ennen kuin tuulipuistot saataisiin toimintaan. Eniten saamelaisia kuitenkin huolettavat tutkimustulokset, jotka osoittavat, että porot pelkäävät tuulivoimaloita ja välttelevät tuulipuistoja aktiivisesti etenkin vasonnan aikana. Niinpä tuulivoimaloiden alueiden aitaamisella ei olisi väliä porojen vältellessä niitä joka tapauksessa. Tämä puolestaan pienentää eläinten reviirejä ja kuormittaa luonnon monimuotoisuutta entistä ahtaammilla alueilla.  Puistoissa tuotetaan myös energiaa. Saamelaiset suljetaan järjestään päätöksenteon ulkopuolelle silloin, kun tehdään heidän asuinalueitaan koskevia päätöksiä. He joutuvat tekemään valtavasti töitä saadakseen valtiot soveltamaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Vaikka saamelaisilla onkin virallinen asema Pohjoismaissa, heidän sananvaltansa heitä itseään koskevissa asioissa on hyvin rajattu. Niinpä saamelaiset ovat joutuneet usein turvautumaan ei-väkivaltaisiin suoriin toimiin ja protesteihin tullakseen kuulluiksi. 

Tuulipuistoista on muodostunut yksi suurimmista alueriidoista, joita saamelaiset ovat kohdanneet vuosiin. Etenkin Norjassa on pystytetty valtavia tuulipuistoja saamelaisten maille, mikä on johtanut protesteihin ja oikeustapauksiin saamelaisten oikeuksien puolesta. Tällä hetkellä oikeudessa on käsitteillä kaksi tapausta saamelaisten ja tuulipuistojen välillä. Kiivaat taistot ovat leimanneet pyrkimyksiä kestävään kehitykseen, sillä ne herättävät kysymyksen: kenelle tuulivoimaloita rakennetaan? Jos kookas tuulipuisto tuhoaa alkuperäisyhteisön ja vie heidän elinkeinonsa, voiko sitä todella kutsua kestäväksi, puhtaaksi tai eettiseksi? Jos alkuperäiskansoilta kysytään, vastaus on tietenkin ei.  

Puhdas energia ei tarkoita eettistä energiaa 

Saamelaiset ovat elävä ja hengittävä esimerkki alkuperäiskansasta, joka yrittää selviytyä uudesta ympäristökolonialismin aallosta. Heidän maitaan käytetään hyväksi kestävän energiantuotannon varjolla. Pohjimmiltaan kyse on alkuperäiskansojen elinkeinojen riistämisestä suuren yleisön elinkeinojen ja kulutustottumusten ylläpitämiseksi. Jää nähtäväksi, tuleeko tästä globaali ilmiö, mutta Pohjoismaat eivät ole esiintyneet edukseen tavassaan käsitellä alkuperäiskansoja. Jos kestävää energiantuotantoa johdetaan tällä tavalla, maailman alkuperäiskansojen on hyvä varautua pahimpaan tulevina vuosina.