Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla
Cate Blanchett on hurja näyttelijä. Fiktiivisten rooliensa lisäksi hän on muuntautunut valkokankaalla myös Katharine Hepburniksi, Bob Dylaniksi ja kuningatar Elisabet I:ksi. Tämä tuhatkasvo pääsee haastamaan oman osaamisensa aivan uudella tasolla Julian Rosefeldtin episodimaisessa elokuvassa Manifesto, jossa Blanchett tekee vaatimattomat 12 roolia tulkitessaan kulttuuri- ja taidemanifesteja reilun sadan vuoden ajalta.
Blanchettin muuntautumiskyky toimii mainiona alustana erilaisille manifesteille, jotka kanavoivat ihmisen tarvetta määritellä reunaehtoja taiteelle, yhteiskunnalle ja olemiselle. Ehdottomuus ja kiihkeys välittyvät sekä Blanchettin monologien ilmaisussa että kuvauksen ankarassa tilallisuuden tunnussa. Vaikuttavimpiin hetkiin lukeutuvat dadapuhe hautajaisissa ja hillitön ruokarukousjakso. Viittaus Stanley Kubrickin Avaruusseikkailun monoliittiin sekä koululaisten päähän paukutettu Dogma 95 -manifesti lämmittävät cinefiilin mieltä.
Manifesto on herkkua sekä kulttuurihistorian että taiteen ystäville. Se sisältää viittauksia erilaisiin taidesuuntauksiin ja on samalla erittäin visuaalinen, mikä tulee selväksi vaikuttavassa avausjaksossa. Berliinin tienoilla kuvatun elokuvan ympäristöihin kuuluu niin monumentaalista arkkitehtuuria kuin hylätty tehdasmiljöö, tutkimuslaitos ja brutalistinen kerrostalolähiökin.
Maaret Louhelainen
Muut saksalaiselokuvat
Takaisin
