Anne Kilpi Nykykirjallisuuden äärellä kansainvälisessä kääntäjätapaamisessa

Übersetzertreffen_Osallistujat
Ürsetzertreffen-tapahtuman kansainvälinen joukko keskusteli ajankohtaisesta saksankielisestä kirjallisuudesta Literarisches Colloquim Berlinin tiloissa. | Kuva: Marta Rosso

36 kääntäjää, kustannustoimittajaa ja kustantajaa 27 eri maasta ja viidestä eri maanosasta, 24 eri äidinkieltä, kaikkien yhteisenä kielenä saksa ja aiheena kirjallisuus. Tällaisista aineksista ei voine syntyä muuta kuin kiinnostavia keskusteluja ja mieltä avartavaa kulttuurinvaihtoa. Toledon, Literarisches Colloquium Berlinin ja Deutscher Übersetzerfondsin Berliinissä järjestämä Übersetzertreffen-tapahtuma kokosi jälleen kansainvälisen joukon kirjallisuuden kääntämisen ammattilaisia viikoksi kirjallisuuden pariin, ja tällä kertaa keskiössä oli saksankielinen nykykirjallisuus.

Tämän päivän saksankielinen kirjallisuus on monikulttuurista ja elää ajassa; usean ajankohtaisen kirjailijan taustat ovat etnisesti kirjavat, eikä saksa ole läheskään jokaiselle saksaksi kirjoittavalle ensimmäinen kieli. Tämä näkyy myös teemoissa, joita ajankohtainen kirjallisuus käsittelee. Lisäksi aineksina ovat yhteiskunnallisessakin keskustelussa keskiössä olevat aiheet, kuten ihmisyyden moninaisuus tai ilmastonmuutos – ja toisaalta saksankielinen kirjallisuus purkaa ja käsittelee edelleen myös sotien painolastia ja niiden jälkeisen ajan problematiikkaa.

Seminaariviikolla monipuolisen kattauksen saksankielisestä nykykirjallisuudesta antoivat mm. professori Ulrike Vedder (Humboldt Universität Berlin), toimittaja ja kirjallisuuskriitikko Jens Bisky (Süddeutsche Zeitung), kustantaja Peter Graf (Das kulturelle Gedächtnis) sekä lukuisat kirjailijavieraat. Viikon päätteeksi vietimme kaksi päivää Leipzigin kirjamessuilla, missä kukin sai poimia monipuolisesta ohjelmasta itselleen sopivimmat palat.
 

Buenos Airesista Berliiniin

Seminaariviikon nimekkäimpiin vieraisiin kuului argentiinalaissyntyinen kirjailija Maria Cecilia Barbetta, jonka viimeisimmän teoksen, Nachtleuchten-romaanin mukaan koko kääntäjätapaaminen oli nimetty. Barbettan Deutscher Buchpreis 2018 -ehdokkaanakin ollut, Buenos Airesiin sijoittuva romaani kertoo ajasta ennen Argentiinan sotilasdiktatuuria ja ihmisistä, joiden tiet tavalla tai toisella risteävät kaupunkiyhteisössä suurten mullistusten alla. Barbetta kirjoitti romaaniaan kahdeksan vuotta – omien sanojensa mukaan osittain siksi, että sen aihe aiheutti hänessä jopa pelkoa. Tarinan miljöönä on kortteli, jossa hän aikanaan itse asui, ja myös henkilöhahmoilla on todelliset esikuvat.
Tarina on ikään kuin sekoitus kahdesta maailmasta, joissa molemmissa tunnen olevani kotona, Barbetta kertoi.

Romaanin kieli on taidokasta ja monisävyistä ja tuntuu uskomattomalta, miten sellaiseen pystyy kielen vasta aikuisiällä oppineena.
Asiat muuttuvat jotenkin elävämmiksi, kun kirjoitan saksaksi. Saksaksi pystyn välittämään jotakin sellaista kepeyttä, mitä omassa äidinkielessäni ei ole. Vieraalla kielellä kirjoittamisen salaisuus piilee myös siinä, että vieraan kielen voi nähdä konkreettisemmin kuin äidinkielensä, luonnehti Maria Cecilia Barbetta, joka kertoi myös lukevansa aina tekstinsä ääneen varmistuakseen siitä, että se kuulostaa siltä kuin on tarkoitus.

Maria Cecilia Barbettan esikoisromaani Änderungsschneiderei Los Milagros on ilmestynyt Atenan kustantamana suomeksi (suom. Liisa Ryömä) nimellä Muodistamo Los Milagros. Mielelläni näkisin myös Nachtleuchtenin jonakin päivänä suomenkielisten lukijoiden saatavilla.
 
 

Leipzigin kirjamessujen palkinto Anke Stellingille

Viikon kiinnostavimpiin kirjailijavieraisiin kuului Berliinissä asuva Anke Stelling. Schäfchen im Trockenen ‑romaanillaan hän on kirjoittanut kriittisen tarkkanäköisen ja hyvin omakohtaiselta vaikuttavan kuvauksen keskiluokkaisesta elämänmenosta Berliinissä sekä siitä, miten elämän valinnat ja raha voivat vaikuttaa ihmissuhteisiin. Kirjailijapäähenkilön oivallisesti valittu nimi Resi johtuu kreikan kielen sanasta parrhesia, joka tarkoittaa asioiden sanomista suoraan – vaikka se tekisikin kipeää. Saimme olla todistamassa, kun tämä vahva ajankuva palkittiin Leipzigin kirjamessupalkinnolla, jonka palkintoraati kuvaili romaania seuraavasti: Menetettyjen illuusioiden muistelusta nousee hämmentävän moniulotteinen, terävästi valotettu otos nykyajasta.

Der Schweizer Arno Camenisch interpretiert seinen eigenen Text. Der Schweizer Arno Camenisch interpretiert seinen eigenen Text. | Foto: Marta Rosso Merkittävää ja kiinnostavaa saksankielistä proosaa kirjoitetaan toki muuallakin kuin Saksassa, ja etenkin sveitsiläisnimet Peter Stamm ja Arno Camenisch vilahtelivat viikon aikana keskusteluissa taajaan. Ensin mainittu oli usealle seminaariviikon osallistujalle tuttu – ja pidetty – omien käännöstöiden kautta, ja jälkimmäinen teki vaikutuksen viimeistään vierailullaan Literarisches Colloquium Berlinin ”päämajassa” Berliinin Wannseessä, missä viikon luento- ja keskusteluosuudet pidettiin. Camenisch kosketti meitä kääntäjiä paitsi karismaattisella esiintymisellään epäilemättä myös sillä, että hän osoitti olevansa erittäin kiinnostunut omien teostensa käännösprosessista ja sitoutunut tarvittaessa tukemaan kääntäjää parhaansa mukaan. Camenisch itse on kaksikielinen ja kirjoittaa sekä retoromaaniksi että saksaksi.
Hänen viimeisin, vuonna 2018 ilmestynyt romaaninsa Der letzte Schnee käsittelee ilmastonmuutosta ja elämän muita mullistuksia kahden, Alpeilla koko ikänsä viettäneen miehen keskustelun välityksellä, ja on pitänyt viikkokausia pintansa Sveitsin bestseller-listalla; kirja on myös palkittu mm. saksankielisiä kirjoja myyvien sveitsiläiskirjakauppojen suosikkikirjana. Camenischin teoksia on käännetty jo yli 20 kielelle.
 

Saksankielisen kirjallisuuden kääntäminen alamaissa

Saksankielistä nykyproosaa suomennetaan tällä hetkellä harmittavan vähän, ja vastaava huoli on todellinen myös muualla. Mahdollisina syinä viikon mittaan käydyissä keskusteluissa nousivat esille sellaiset seikat, että saksankielistä kirjallisuutta ehkä pidetään jollakin tavalla vaikeana, sekä se, että todellisia vetonauloina toimivia kirjailijanimiä ei 2000-luvulla ole toistaiseksi oikein noussut esiin – verrattuna esimerkiksi maailmansotien jälkeiseen aikaan. Toisaalta kilpailu kirjamarkkinoilla on koventunut sen myötä, että maailmankirjallisuuden kentälle on noussut uusia valtamaita (esim. Pohjoismaat jännityskirjallisuuden saralla). Myös kirjailijan markkinoitavuudella on myynnin kannalta suuri merkitys.

Saksankielisen kirjallisuuden kääntäminen on kuitenkin hyvin tuettua, ja niin kääntäjillä kuin kustantajilla on useita mahdollisuuksia hakea erilaisia avustuksia käännösprojekteihin; esimerkiksi Goethe-Institutin, Pro Helvetian ja Toledon erilaiset tukimuodot kustantajille ja kääntäjille ovat merkittävä apu, joita kannattaa ilman muuta hyödyntää käännösprojekteissa. Toivottavaa olisi, että nämä kannustaisivat valitsemaan kustannusohjelmiin muitakin kuin varmoja myyntimenestyksiä. Kääntäjille Übersetzertreffenin kaltaiset tapaamiset, monikieliset työpajat ja residenssistipendit ovat inspiroivia mahdollisuuksia saada työhön käytännön työkaluja ja uutta puhtia.