Anna Gielas
Syvällä Sysmässä
Missä maassa olettaisit olevasi, jos siellä
Peltoaukio lepäisi keskiyön auringon pyhässä hämyssä,
Jos idän punerrus haihtuisi lempein katsein purppuraiseen iltaan
Ja loputon taivas, saframinvärinen matto, kohti lempeämpää päivää lähtee yö ...
Nämä runoilija August Thiemen rivit mielessäni saavun Sysmän kirkonkylään, kolmisen tuntia Helsingistä pohjoiseen. Thieme kirjoitti 600 säettä oleskelustaan Suomessa ja julkaisi ne vuonna 1808. Yli kaksi vuosisataa myöhemmin taivas Sysmän yllä ei ole saframin, vaan kullan värinen. Minua tervehtii lämpöinen kesäpäivä. Ja lähden etsimään huvilaa nimeltä Sarkia.
Villa Sarkia ja sen suuri puutarha sijaitsevat kylän laidalla. Se isännöi joka vuosi eri puolilta maailmaa tulevia kirjailijoita. Huvilaan mahtuu kolme kirjailijaa kerrallaan. "Villa Sarkiassa järjestettävien lyhyiden kirjallisten residenssien tarkoituksena on tarjota kirjailijoille ja kääntäjille ympäristö, jossa he voivat työskennellä rauhassa ja samalla edistää Sysmän kulttuurielämän monimuotoisuutta". Näin on kirjallisuusyhdistys Nuoren Voiman Liitto muotoillut toivomuksensa. Yhdistys tarjoaa (Sysmän kunnan tuella) stipendiaateille majoituksen ja kaiken muun, mitä he tarvitsevat.
Kirjallisuusyhdistys, joka perustettiin vuonna 1921, on voittoa tavoittelematon järjestö. Se tukee myös suomalaisia kirjailijoita ja järjestää kulttuuritapahtumia. Nuoren Voiman Liitto julkaisee lisäksi kirjallisuuslehteä "Nuori Voima". Tässä etabloituneessa lehdessä on julkaistu mm. ranskalaisten filosofien Michel Foucault´n, Roland Barthes´n ja Jacques Derridan kirjoituksia. Myös Walter Benjaminin tekstejä on julkaistu "Nuoressa Voimassa". Kaikki tähän mennessä ilmestyneet lehdet löytyvät Villa Sarkian hyllyiltä.
Sysmässä on lähes neljätuhatta asukasta - sekä leirintäalue, ei aitoja ja kaksi suurta ruokakauppaa. Asukkaiden määrä kylässä kasvaa kesällä huomattavasti: lomailijat muualta Suomesta virtaavat Sysmään. Talvikuukausina lohduttomilta ja tylsiltä vaikuttavat kaupat saavat uutta väriä, uutta loistoa. Järvet, joissa tuskin aaltokaan värähtää kylmimpinä kuukausina, täyttyvät kesällä veneistä, vesisuksista, uimareista, onkijoista ja paljosta muusta.
Kesän stipendiaatit ovat mukana järjestämässä paikallista Kirjakyläpäivät-festivaalia. Paikkakunnalla järjestetään myös klassisen musiikin festivaali Sysmän Suvisoitto. Sekä vuosittain kyläfestivaali Uotinpäivät ja paikallinen rockfestivaali Pajularock.
Tulen Sysmään loppukesästä ja kohtaan näennäisesti aution kylän. Myös Villa Sarkia on yleensä täysin äänetön. Huvilassa on kuusi huonetta. Kaikilla kolmella stipendiaatilla on oma yksityinen valtakuntansa, loput kolme huonetta ovat yhteiskäytössä. Kuten tilavat olohuone ja ruokasali, jotka on yhdistetty toisiinsa. Sauna on kellarissa, piano ruokasalissa. Täällä on myös tulostin, musiikintoistolaitteet ja ylisuuri taulutelevisio. Televisio pysyy kiinni suurimman osan ajasta. Tulostin sitä vastoin surraa säännöllisesti: kirjoittajat eivät pelkästään kirjoita koneella, vaan haluavat työskennellä myös paperilla.
Eräät kasvot kohtaan Villa Sarkiassa usein, Kaarlo Sarkian hienot piirteet. Villa kuului aikoinaan hänelle. Sarkia eli 1900-luvun alkupuolella ja oli runoilija. Hänen teoksiaan leimaa voimakkaasti romantiikka. Jotkin suomalaiset kirjallisuuden tutkijat ovat verranneet Sarkiaa englantilaisen runoilijaan John Keatsiin.
Kaarlo Sarkia seuraa stipendiaatteja pitkin päivää. Syödessään he näkevät tämän valokuvan vitriinissä ja työskennellessään heidän silmänsä osuvat ja hänen kirjahyllyssä oleviin runokirjoihinsa. "Sarkia oli myös kääntäjä", kertoo kirjastonhoitaja Minna Pollari. Hän toimii stipendiaattien yhteyshenkilönä Sysmässä. Me kolme stipendiaattia työskentelemme milloin huvilassa, milloin kirjastossa. Kirjasto, jossa on avara sali, antaa vaikutelman paljosta tilasta, huvila sohvineen ja pehmeine matoineen henkii hienostunutta viihtyisyyttä. Ja me valitsemme sen mukaan, kumpaa kulloinkin halajamme.
Kuva: Anna Gielas
Kirjastossa, ulkoa kylän modernein rakennus, on sysmäläisen taidemaalarin Marjatta Tapiolan taidetta, joka on tullut laajalti tunnetuksi myös synnyinpaikkansa ulkopuolella. Kuva "Hevonen ja varis" riippuu kirjastosalin seinällä. Se saa mielikuvituksen lentämään ja minut kirjoittamaan ensimmäisen satuni, joka on kaukana poliittisesta proosastani.
Illalla me kolme kirjailijaa hikoilemme lähes 90 asteisessa saunassa. Sarkia ja muut suomalaiset runoilijat ovat kirjoittaneet saunasta. Jokainen, joka paneutuu näihin runoihin, tajuaa pian, kuinka vahvasti nuo pienet, tummat lämpöluolat ovat ankkuroituneet runoilijoiden muistoihin ja identiteettiin. Jotkut heistä ovat jopa syntyneet saunassa. Vaikuttaa siltä, että monille suomalaisille sauna on onnellisimpien lapsuusmuistojen paikka. "Onko meillä saksalaisilla kollektiivista paikkaa, jossa koemme onnen tunteita?" tulen pohtineeksi.
Viikolla en tapaa kylällä kulkiessani yhtäkään ihmistä. Kun minua vastaan vihdoin tulee joku, hän on yksi toisista stipendiaateista. Mutta viikonloppuna paikallinen hotelli täyttyy, joskus myös paikkakunnan pikku teatteri (Sysmän Teatteritalo). Kyllä, pitää paikkansa, että suomalaiset ovat pidättyväisiä. He pitävät rauhastaan, välimatkasta, kukin paneutuu töihinsä. Mutta viikonloput on omistettu seuranpidolle. „You are from Germany?“ Nyökkään. "Saksa", sanon ja mietin, tarkoittiko tämä sanomani sana nyt maata, kieltä, saksalaista, miestä vai naista.
Me stipendiaatit pelaamme erän biljardia 19-vuotiaan Alexin kanssa. Alex haluaa mennä armeijan palvelukseen, koska hänelle on vain vähän vaihtoehtoja täällä maaseudulla. 61-vuotias Teemu liittyy mukaan pelaamaan. "Vanhempani lukivat minulle suomalaisia ja englantilaisia runoja, kun olin pieni", hän kertoo. Pelaamme ja keskustelemme runoudesta. Kun muutumme yhä hilpeämmiksi, biljardipeli venyy ja siirrymme runoudesta kirjallisuuteen. Pitkä ilta päättyy, kun kukaan meistä ei osaa sanoa, oliko Douglas Adamsin kirjassa "Linnunradan käsikirja liftareille“ vastaus „elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen” luku 42 vai 43.
Kaarlo Sarkia kuoli tuberkuloosiin ollessaan vasta 43-vuotias. Tämä tapahtui vuonna 1945. Villa Sarkian kirjallisuusresidenssien ansiosta myöhemmät kirjailijoiden sukupolvet ovat erityisessä yhteydessä häneen ja hänen työhönsä.
Kuten Sarkia ennen minua, sukellan Sysmän hiljaisuuteen. Tässä hiljaisuudessa kuulen päähenkilöideni ajatukset ja äänet erityisen selvästi.
Dr. Anna Gielas
SYSMÄ
I VIIKKO Vertauksia
Ihan ensiksi kompastut.
Kattojen väreihin:
punaiseen, vihreään, ruskeaan,
niiden lineaarisuuteen
muuta kuin kotikaupunkisi värit ja muodot
Huomaat: Et koskaan pohdi kotimaasi kattoja
II VIIKKO Havaintoja
Havainto x.
Sysmässä ei ole juopposelliä
Sysmässä ei ole keinotekoista hengitystä hengissä pitämiseen
Sysmässä on hautaustoimisto
Havainto xy.
Vain kunnanvirastoa ympäröi aita
ja vain tämän rakennuksen
ympärillä on puita, joissa linnut taukoamatta
livertävät satojen parvena
Ne keskustelevat aidasta: kuinka ihminen pystyy
luomaan hierarkian
tasaiselle maalle ja miettivät kuinka heidän pesänsä: alhaalla, alempana, korkealla, korkeammalla pitkin puita,
eivät koskaan salli
eriarvoisuutta
III VIIKKO Kysymyksiä
Kun kahvilat ja baarit myöhään iltapäivällä sulkeutuvat ja hiljaisuus saapuu
Julisteiden kirkkaat värit häikäisevät, olutmainosten
lupauksin,
Go to town, enjoy life
Julisteet täyttävät kokonaisia ikkunoita
Naamioivat tyhjyyden
Went to town
Kuinka usein suljettuja kuppiloita voi ohittaa
ennen kuin jano
täyttää kaikki ajatukset?
Kuinka monta suljettua ravintolaa voi ohittaa
kehittämättä ruokahalua
kaikelle sille, mitä on ulkopuolella,
mitä täältä sisältä puuttuu?
IV VIIKKO Saapuminen
Loppukesän aurinko piirtää Sysmää, halkeamia asfaltissa ja ikkunaruuduissa,
Päivän loppu, viimeiset auringonsäteet, viimeinen todiste kesästä
viipyy
haluamatta jättää Sysmää
Pihlaja loistaa yhä punaisena
kellanvihreitä lehtiä vasten
(jotka kuiskailevat jo tulevasta lumesta ja pakkasesta)
Hengitän sisään
pihlajaa,
tien halkeamia,
teippiä, joka pitää ikkunaruutuja koossa pääkadun varrella
hengitän järven rannan sumua
ja saavun Sysmään
