Ilmastonmuutos
”Vaikeammin ennustettavissa”

Montrealissa sijaitsevan Avataq Cultural Instituten tehtävä on tukea ja suojata Nunavikin inuittien taidetta ja kulttuuria. Avataq on Norjan, Suomen, Venäjän ja Kanadan Goethe-Institutien järjestämän The Right To Be Cold -residenssiprojektin kanadalaisjäsen. Tässä haastattelussa instituutissa työskentelevät taiteilijat Olivia Lya Thomassie ja Nicolas Pirti-Duplessis kertovat elämästään kulttuurien välissä, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta elinoloihin pohjoisessa sekä työstään Avataqissa.

Kirjoittanut Caroline Gagnon

Olivia Lya Thomassie ja Nicolas Pirti-Duplessis, voitteko kertoa meille itsestänne, yhteisöistänne Nunavikissa sekä työnkuvastanne?
 
Nicolas Pirti-Duplessis IMinä olen alun perin Akulivikista. Isäni on Quebecistä ja äitini on inuitti, siitä sukunimeni Pirti-Duplessis. 
Nicolas Pirti-Duplessis | © Avataq He ovat molemmat opettajia, ja minustakin tuli opettaja. Olen myös kääntäjä – olen kolmekielinen – sekä muusikko. Bändini nimi on Arctistic. Pidän nimen sanaleikistä, koska kyläni on pohjoisen napapiirin rajalla ja albumi on taideprojekti. Olen työskennellyt Avataq Cultural Institutella tiedottajana vuodesta 2018. Sitä ennen työskentelin kartoituksen parissa. Matkustin yhdentoista yhteisön alueelle Nunavikissa ja haastattelin metsästäjiä ja yhteisön vanhimpia, jotta voisimme tarkastaa 80-luvulla kootut paikannimet ja korjata ne tarvittaessa. Pääsin näkemään monia metsästysmaita ja Nunavikia, kaikkiaan neljäätoista yhteisöä, plus Chisasibin yhteisö Cree-alueella. Siis yhteensä viisitoista. Nämä yhteisöt ovat osa Makivik Corporationia, joka edustaa inuitteja heidän kanssakäymisessään Quebecin ja Kanadan kanssa. Quebecissä asuu 14000 inuittia, Kanadassa 67000.

Olivia Lya Thomassie Minä olen alun perin Kangirsukista, Ungavanlahdelta. Se on suunnilleen samalla leveysasteella kuin Akulivik, josta Nicolas on kotoisin, mutta Nicolasin kylä on Hudsoninlahden varrella. Minäkin olen mixed-race. Isäni on Quebecistä, Trois-Rivièrestä, ja äitini on inuitti Kangirsukista. Olen taiteilija, olen tehnyt lyhyitä taidevideoita Wapikoni Mobilen kanssa ja olen kiinnostunut helmikoristelusta. Olen myös mukana teatteritoiminnassa. Näytelmä, jossa olen nyt mukana, Aalaapi, esitetään Festival TransAmériquesissa Kertokaa hieman Avataqista ja työstänne instituutissa.
 
Nicolas Pirti-Duplessis Avataq Cultural Instituten tehtävä on suojata ja tukea Nunavikin (Pohjois-Quebecin) inuittien kieltä ja kulttuuria. Instituutissa on eri laitoksia: arkeologia; paikalliskulttuurin komiteat; tutkimus, kirjastot ja arkistot; museologia; inuktitutin kieli; viestintä ja julkaisu; sekä taidesihteeristö. Päätoimisto sijaitsee Inukjuakissa, joka on kylä Hudsoninlahdella. Instituutilla on kolme kokoaikaista työntekijää. Meillä on myös toimisto Montrealissa, jossa säilytämme meille luotettuja arkistoja ja esineitä. Meillä on esimerkiksi monia haastatteluja vanhimmilta 50- ja 60-luvuilta. Tavoitteemme on edistää inuittikulttuurille omistettujen museoiden 
Olivia Lya Thomassie | © Avataq verkoston perustamista. Teemme työtä pääasiassa paikallisella tasolla, mutta osallistumme myös kansainvälisiin projekteihin.
 
Olivia Lya Thomassie Minä työskentelen Avataqin Aumaaggiivik Nunavik Arts Secretariat -laitoksella. Tehtävämme on tukea Nunavikin taiteilijoita. Myönnämme itse apurahoja, mutta autamme myös taiteilijoita hakemaan apurahoja liittovaltio-, maakunta- ja kunnallistasolla. Tuemme inuittitaiteilijoiden tapahtumia, ja esittelemme joka kuukausi nunavikilaisen taiteilijan sivuillamme. Haastattelen kuukauden taiteilijaa ja kirjoitan heistä tekstin englanniksi, joka käännetään ranskaksi ja inuktitutiksi. Järjestämme myös tapahtumia, kuten livelähetyksiä Facebookissa.

Jää murtuu

The Right To Be Cold -projektin teema on ilmastonmuutos ja sen vaikutus pohjoisen napaseudun alueeseen. Olette molemmat kotoisin tältä alueelta ja teillä on mahdollisuus käydä siellä säännöllisesti. Mitä olette nähneet? Miten ilmastonmuutos koetaan yhteisöissänne?
 
Olivia Lya Thomassie Olen keskustellut tästä kysymyksestä yhteisössäni, myös vanhimpien kanssa. Sää on vaikeammin ennustettavissa. Minun silmääni pistivät metsästäjien ja kalastajien onnettomuudet. Jää rikkoutuu yhä useammin moottorikelkalla kulkiessa.

Toinen muutos on, että materiaaleja ei kierrätetä niin kuin ennen. Ennen vanhaan hylkeen- ja karibunnahasta tehtiin kajakkeja ja kelkkoja. Tapettu eläin käytettiin eri tarkoituksiin. Nykyisin matkustamme pääasiassa moottorikelkalla. Joten meidän täytyy tuoda alueelle moottorikelkkoja tai varaosia niitä varten. Se on kallista ja ympäristölle haitallista.

Tapasin alkuperäiskansoja Etelä-Amerikassa ja he kertoivat minulle kaivoshankkeista alueellaan. Vaikka kaivokset ovat satojen kilometrien päässä keskuksista, ne vaikuttavat koko maahan, koska kaikki alueet ovat yhteydessä luontoon jokien ja puiden kautta, joihin kaivostoiminta vaikuttaa. Joten tämä on globaali ongelma.

Lisäisin vielä, että yhä useammat biologit tulevat pohjoiseen tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ottamalla näytteitä eläimistä ja kaloista. Odotan innolla näiden tutkimusten tuloksia.

Enemmän lunta kuin aikaisemmin

Nicolas Pirti-Duplessis Muistan, kun 90-luvulla oli kylmä jo syyskuussa. Muistan, että Halloweenina puimme asumme talvivaatteiden päälle, koska oli niin kylmä. Nyt kylmä tulee myöhemmin. Aikaisemmin pystyimme menemään jäälle moottorikelkoilla lokakuussa, nyt pikemminkin joulukuussa. Ajoitus on siis muuttunut ainakin kahdella kuukaudella. Viime vuosina on myös ollut enemmän lunta kuin aikaisemmin. Kun lumi sulaa, kylä tulvii. Tämäkin on ongelma.
En tosiaankaan ole tieteilijä, mutta minun mielestäni ratkaisu on uusiutuva energia. Esimerkiksi Kuujjuaqissa on geoterminen voimalaitos. Sellaisia on myös Islannissa. Mielestäni se olisi hyvä tapa tuottaa sähköä käytettävissä olevilla resursseilla.
 
Palaatteko usein Nunavikiin?
 
Olivia Lya Thomassie Yritän käydä niin usein kun pystyn, mutta pandemian johdosta se ei ole nyt mahdollista. Taloissa on paljon ihmisiä eikä minun olisi mahdollista pysyä karanteenissa. Normaalista käyn kaksi tai kolme kertaa vuodessa.
 
Nicolas Pirti-Duplessis Lentoliput ovat hyvin kalliita, keskimäärin 4000 dollaria, mutta Makivic Corporationin edunsaajina me saamme 75 % alennuksen. Niin kuin Olivia selitti, isoin ongelma on asuinpaikka. Kuujjuaqissa on talo karanteenia varten, muttei muualla.

Haastattelijana toimi Caroline Gagnon, Goethe-Institut Montrealin kulttuurikoordinaattori